Sounds for Horses - suhteen rakentamisen äärellä

Perjantai 28.1.2022 - Maria

900785a0-c2e8-427e-b58e-ec82069317a8.JPG

Oletko koskaan pysähtynyt pohtimaan suhdettasi itseesi ja muihin?

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miten suhteesi hevoseen on rakentunut ja millaisia askelia olette ottaneet? Mitä suhteessa on tapahtunut, miksi ja mitä se on tuonut mukanaan?

Olen huomannut pohtivani yhteyttä hevoseen ja sen myötä suhteita ja niiden merkitystä. Huomaan myös kiinnittäväni yhä enenemässä määrin huomiotani myös sitä, miten suhteemme hevoseen rakentuu ja miten suhde elää ja muuttuu ajassa.

Mitä sitten tapahtuu, kun tullaan yhteyteen toisen kanssa, kuinka rakennetaan suhdetta hevoseen ja kuinka hevonen rakentaa suhdetta meihin? Suhteen rakentaminen on kuin portaat, kivutaan porrasta yksi kerrallaan ja rakennetaan luottamusta ja yhteistä kieltä. Välillä tipahdetaan alaspäin porras tai kaksi, kun yhteys katkeaa konfliktiin. Suhteen kypsyys ja laatu vaikuttaa siihen mitä suhde kestää ja kuinka suhde toipuu yhteyden katkeamisesta. Jokaisessa suhteessa on ylä- ja alamäkiä, niin myös hevosten ja tämän varmasti jokainen hevosihminen tunnistaa.

Uskon kanssa olemme käyneet läpi monta vaihetta. Lähes viiteen yhteiseen vuoteen on mahtunut iloja, riemun hetkiä ja sydämen sykähtelyjä, toisaalta myös haasteita, kiukkua, epävarmuutta ja pelkoa.

Usko on kasvanut tässä ajassa keskenkasvuisesta pojasta aikuisemmaksi. Usko on ollut aina viisas sielu, jolla on monta elämää takana. Sisällä elää kuitenkin pikkupoika, joka meille tullessa nousi takajaloilleen jännityksestä ja hyppäsi innosta tasajalkaa ilmaan kaikilla neljällä jalalla, kun ei pysynyt nahoissaan uusien hevosystävien edessä. Fyysisten reaktioiden takana oli meille tullessa hämmentynyt pieni poika, joka oli jättänyt taakseen vanhan kodin, tutut ihmiset ja klinikan ja ruunauksen kautta siirtyi meille uuteen talliin, uusien ihmisten luo. Olen vasta myöhemmin osannut ajatella, miltä Uskosta on pitänyt tuntua, kun hän meille tuli, kuinka hämmentävää kaikki oli. Vaikka tunsin ensimmäisestä kohtaamisestamme lähtien syvää yhteyttä Uskon kanssa, oli alku molemmille hyvin tunnerikasta aikaa.

Suhteen rakentaminen alkoi pienin askelin. Jo pelkästään leikkauksesta toipuminen vaati pelkää kävelytystä, mutta muutenkin lähdimme pienin askelin tutustumaan toisiimme. Muistan, kun alkuun emme ymmärtäneet arjessa toisiamme juurikaan. Usko yritti kertoa ja minä yritin kertoa, mutta kumpikaan ei kuullut eikä tullut kuulluksi. Suhdetta lähdettiin rakentamaan aluksi arkisista asioista, haavanpudistusta ja pienet kävelyt ulkona…. siitä se lähti. Olimme silloin hevonen ja ihminen, jotka olivat yhteisellä kävelylenkillä ja tiesivät molemmat suunnilleen, mitä lenkillä kuuluu tehdä. Jokainen hetki toi meitä lähemmäs toisiamme ja jokaisena päivänä opimme lisää toisistamme.

Se minkä opin ensimmäisenä itsestäni oli epävarmuuden ja häpeän tunnistaminen ja tunnustaminen. Se ilo ja riemu, mitä Uskon meille tulo toi mukanaan, se huikea tunne, kun vihdoin sain oman ponin, se onnellisuus, kun Usko oli ensimmäisiä päiviä meillä. Nämä tunteet peittivät huolen ja epävarmuuden siitä, miten pärjään ponin kanssa. Vaikka ympärillämme oli ihania ihmisiä apuna, silti olin yksin vastuussa ponista eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin pärjätä ponin kanssa. Huomasin myös häpeän nostavan päätään, mitä jos en suoriudukaan tästä, mitä jos emme tulekaan Uskon kanssa toimeen? mitä jos ostokseni oli väärä? miten häpeällistä olisi kertoa, että epäonnistuin hankinnassa.  Epävarmuus, huoli ja hämmennys olivat molemmin puolista ja heijastui vahvasti suhteeseemme. Yhteisen arjen tekemisen kautta aloimme kuitenkin tutustua toisiimme ja tapoihimme.

Rakensimme suhdettamme porras kerrallaan. Ensimmäisenä haimme rajat, oman tilan ja toisen kunnioituksen. Tämä tapahtui arjen tekemisen kautta, sitä kautta myös löysimme toistemme rajat ja kunnioituksen. Rajojen asettaminen ja kunnioituksen ansaitseminen ei ollut itsestään selvyys ja välillä jouduimme ottamaan yhteen kovemmin. Se syvä vielä tunnistamaton yhteys kuitenkin säilyi aina taustalla, se ei katkennut rajuimmissakaan yhteenotoissa vaan toi meidät yhteen kuin taika, kerta kerran jälkeen.

Vaikka alkuun asiat tehtiin vahvasti suorituksen kautta, oli itselleni tärkeää saada myös rauhoittua ja hiljentyä Uskon kanssa. Keskittyä vain olemiseen. Näissä hetkissä oli se taika, joka vei mukanaan, yhteys tuli pala alalta näkyviin. Näissä hetkissä alkoi kuuntelu ja kuuleminen ja syvemmän yhteisen kielen muodostuminen. Tässä vaiheessa arjen rutiinit toivat meille molemmille turvaa ja struktuuria ja selkeyttä. Kun näiden rutiinien lomassa hiljennyimme kaksin illan äärelle, alkoi yhteinen kasvumme. Koimme olevamme yhdessä ja turvassa.

Ilo ja onnellisuus oli koko ajan läsnä ja epävarmuus alkoi väistyä. Myös häpeän tunne väistyi, kun jokaisessa kohtaamisessamme oli läsnä se syvä sydänyhteys, joka ensimmäisestä kohtaamisesta asti oli välillämme ollut. En vielä alkuvaiheessa osannut tätä yhteyttä tunnistaa, mutta olen ollut aina täysin varma siitä, että Uskon ja minun kuuluu olla yhdessä. Kaikki ne huikeat hetket, joita yhdessä koimme, ne ilon pirskahdukset, joita yhteiset pienet saavutuksemme vahvistivat suhdettamme. Ensimmäinen yhteinen kävelylenkki maastossa, ensimmäinen ratsastus takakentällä. Teimme paljon asioita yhdessä maastakäsin Uskon ollessa vapaana. Opimme jatkuvasti toisistamme ja teimme asioita yhdessä.

Arjen tuoksinnassa yhteys rakentui, mutta myös välillä rikkoontui. Olimme kohdassa, jossa olimme kiivenneet muutaman askelman suhteemme portailla, meillä oli yhteistä kieltä ja olimme turvassa, pystyimme toimimaan yhdessä ja tukemaan ja hoivaamaan toisiamme. Usko on ollut tukipilarini välillä hyvin kaoottisenkin arjen keskellä. Usko ja talli ovat olleet se paikka, jossa olen aina voinut olla oma itseni. Paikka jossa voin hengittää ja tuntea vapaasti. Uskon kanssa olen tuntenut itseni vapaaksi. Vapaaksi velvoitteista ja rooleista. Olen aina kertonut Uskolle tunteistani avoimesti. Itse koen, että on tärkeä sanottaa tunteita, koska hevonen aistii tunteet vahvasti ja jos tunnetta yrittää peitellä, on ulkoinen olemus ristisriidassa sisäisen tunteen kanssa ja hevonen vaistoaa sen.

Joskus yhteys rikkoontuu. Kommunikaatio katkea tai emme löydä sanoja tai kanavia viestiä. Meillä Uskon kanssa suurimmat kommunikaatio katkokset ovat olleet niissä kohdin, kun olemme suorittaneet. Ratsastaessa olemme olleet eniten erillämme ja ilman yhteistä kieltä. Jälkeenpäin olen löytänyt yhteiseltä alkutaipaleeltamme monia pieniä yhteyden katkeamisia, mutta jo alussa toki huomasin ne suurimmat, koska ne johtivat usein täydelliseen hämmennykseen ja epävarmuuteen Uskolla ja sitä kautta Uskon reaktiot olivat rajuja ja löysin itseni maneesin hiekalta. Näiden tapausten jälkeen aloin tunnistaa itsessäni pelkoa. Se hiipi välillä ilon ja onnen ohi, se peitti välillä alleen riemun, jota olin tuntenut. Pelko rajoitti ja pelko toi mukanaan epävarmuuden. Pelko myös heijastui Uskoon. Ainoa, jolle pystyin pelostani kertomaan, oli Usko. Saattaa olla, että joku ystävistä tai valmentajista näki yhteistyössämme pelon, mutta itse en sitä kenellekään kertonut. En voinut, enkä halunnut. Pelon tuoma epävarmuus olisi varmasti hälventynyt nopeammin, jos olisin siitä puhunut, mutta päätin toisin. Aika ja paluu perusasioihin auttoi. Teimme paljon maastakäsin yhdessä ja rakensimme jälleen yhteistä kieltä ja sovimme rajoja. Pelko ja epävarmuus hälvenivät pienin askelin sitä kautta, kun lähdimme kulkemaan taas yhteistä polkua ja jälleenrakentamaan suhdettamme porras kerrallaan.

Mitä enemmän vietimme yhdessä aikaa, sen enemmän ymmärsimme toisiamme ja kipusimme portaita takaisin turvallisuuden tunteen kautta sinne, missä voimme olla yhdessä toisiimme luottaen.

Uskon kanssa opin ymmärtämään hevosia syvemmin, aloin löytää hevosen aidon kuuntelemisen ja luottamuksemme vahvistui. Pelot hälvenivät ja vaikka epävarmuus aika ajoin hiipi ilon keskelle, se ei saanut minua valtaansa vaan hiipui pois luottamuksen ilmapiirissä.

Luottamuksen kautta opin tuntemaan sitä oikeaa Uskoa. Sitä mikä piilee uhon ja egon alla, sitä vanhaa sielua, joka on viisas ja tasapainoinen, utelias ja kekseliäs. Sitä, joka oli ensimmäisellä tapaamiskerralla luonut yhteyden sydämeeni ja joka oli ollut piilossa nämä ensimmäiset yhteiset vuodet. Opin kuulemaan ja kuuntelemaan. Luottamuksen kautta opin myös sallimaan ja kysymään.

Aiemmin suhdettamme kannattelivat rutiinit ja rajat, selkeys ja sitä kautta tuleva turva. Kun turvaa oli riittävästi, syntyy luottamus, joka mahdollistaa rutiinien rikkomista, kuulemista ja kysymistä. Syvä luottamus sallii syvemmän yhteyden, jossa ei turvata rajoihin ja raameihin, ei nojata raja-aitoihin eikä turvata ulkopuolelta tuleviin sääntöihin, vaan kuullaan ja kuunnellaan, ehdotetaan ja hyväksytään. Kunnioitetaan ehdoitta ja valitaan yhdessä olo.

Syväyhteys rakentuu pala kerrallaan ja pienin askelin. Syvempi yhteys rakentuu vain silloin, jos molemmat valitsevat yhteisen matkan. Yhteys rakentuu yhteisen tutkimusmatkan läpi yhteisiksi kokemuksiksi leikistä ja oivalluksesta ja sitä kautta koko suhde hitsautuu ja tiivistyy. Matkalla tulee edelleen kommunikaatio katkoksia, yhteys katkeaa ja välillä yhteinen kieli on hukassa. Enää katkokset eivät kuitenkaan ole suuria, eivätkä reaktiot voimakkaita. Joskus kieritään alas portaita ohi luottamuksen ja turvan ja yhteisen kielen. Yhteinen aiempi kokemus turvasta ja luottamuksesta kantaa yli ymmärtämättömyys hetkien ja portaat kiivetään ylös lähes yhtä nopeasti, kuin kierittiin alas.

Viimeisen vuoden aikana olemme Uskon kanssa molemmat selkeästi valinneet yhdessä kulkemisen. Yhteytemme on vahvistunut ja syventynyt, kuulemme ja kuuntelemme toisiamme. Koen itseni edelleen yhtä onnelliseksi kuin silloin, kun Usko tuli meille. Tässä hetkessä onnen takana on epävarmuuden, pelon ja häpeän sijaan luottamus ja syvä sydänyhteys. Yhteisen polkumme aikana olemme kasvaneet yhteen, juurtuneet maahan ja toisiimme… hevosesta ja ihmisestä on tullut hevosikko.

shutterstock_478833193.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: horsewhisperer, horselistener, sydän, yhteys, hevoskuiskaaja, äänimalja, äänimaljahoito, soundsforhorses, hevosen hoito, selkäkipu, rentoutus

Sounds for Horses -Kokemuksia äänimaljojen ääreltä osa 4.

Perjantai 30.7.2021 - Maria

Usko on ollut helteiden jälkeen hieman jumissa selästään. Uskolla on rakenteestaan johtuva kohta lanneselästä, joka reagoi aika helposti sekä lämpötilan vaihteluihin että erilaiseen treeniin. Pahimmillaan Uskolla jumiutuu ristilinja vasemmasta takajalasta yli lanneselän ja oikeaan lapaan. Aiemmin tuo ristilinja on aiheuttanut jopa epäpuhtautta liikkeessä, mutta nykyään tunnistamme jäykkyyttä todella pienestä ja hoidan Uskoa sekä ennalta ehkäisevästi että akuuttiin lihaskireytaan äänimaljahoidolla.

1ef42365-e944-4411-8d1e-15644f27fede.jpg

Huomasimme lihasjäykkyyttä lanneselän alueella jo pari päivää sitten, selkä vetreytyi ja rentoutui liikunnan ja sopivan jumpan avulla. Kuitenkin vertyminen alkoi kestää normaalia pidempään. 

Eilen hoidin Uskoa äänimaljoilla ja keskityin hoidossa lihaksistoon. Soitin matalilla taajuuksilla ja koska Usko on tottunut äänimaljahoitoihin, hoidin matalilla taajuuksilla myös niin, että maljat olivat kiinni kehossa. 

Usko reagoi alkuun matalaan taajuuteen siirtymällä hieman kauemmaksi värähtelystä, selkeästi matalin taajuus heti alussa oli liikaa, joten vaihdoin hieman korkeampaan, mutta kuitenkin lihaksistoa hoitavaan taajuuteen. Tämä sopi paremmin ja pääsin hoitamaan sekä selkää, lanneselkää että takajalan lihaksistoa. Tämän lisäksi hoidin lapojen alueet. 


Hoidin Uskoa myöhempään iltasella ja hoito aika jäi aiottua lyhyemmäksi, koska heinät tulivat ja päädyin lopettamaan ennen iltaheiniä. Jäin pohtimaan, oliko hoito riittävä ja miten syvälle 30 minuutin hoidolla lihaksistossa pääsee. 


Seuraavana päivänä Usko liikkui rennosti ja vertyminen ei vienyt tavallista pidempään. Poni oli rennon letkeä eikä puoli eroja juuri huomannut. Illan hoito oli aukaissut syntyneitä jumeja ja tästä on hyvä jatkaa. 


Jatkossa pitää tiivistää äänimaljojen terveyttä ylläpitävää hoitoa ja hoitaa Uskoa 1-2 viikon välein, jolloin toivottavasti vältymme erilaisilta pahemmilta lihasjumeilta.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: horsewhisperer, horselistener, sydän, yhteys, hevoskuiskaaja, äänimalja, äänimaljahoito, soundsforhorses, hevosen hoito, selkäkipu, rentoutus

Sounds for Horses -Kokemuksia äänimaljojen ääreltä osa 3.

Perjantai 23.7.2021 - Maria

unnamed_6.jpg

Sain viestin ystävältäni. He olivat kokeilleet soittaa äänimaljoja hevosten kanssa ensimmäistä kertaa. Äänimaljat on väylä syvempään hevosen tuntemiseen ja yhteyden luomiseen hevosystävän kanssa ja jos äänimaljat tuntuvat omalta jutulta, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla oman hevosystävän kanssa äänimaljojen vaikutusta. 

Hevosten kanssa äänimaljahoitoa tai sointukylpyä tehdessä on tärkeää aloittaa rauhallisesti ja matkan päästä maljojen soittaminen sekä ennen kaikkea kuulla hevosta. Niin tässäkin tapauksessa ystäväni oli tehnyt. Hevonen oli aistinut ensin majoja matkan päästä ja pienen hetken malttanut rauhoittua. Rauhoittumisen jälkeen hevonen oli alkanut ravata ja heitellä päätään. 


Varsinkin ensimmäisellä kerralla reaktiot saattavat hämmentää hevosen tuntevaa henkilöä. Normaalisti paikallaan seisova rauhallinen hevonen alkaakin tutkia paikkoja tai kulkea ympäri levottomasti. Toisaalta normaalisti aktiivinen hevonen saattaa pysyä paikallaan kuin naulittuna pitkänkin tovin.


Äänimaljojen ääni ja värähtely luovat tuntemuksia, joita hevonen ei normaalissa arjessaan kohtaa. Kuitenkin värähtely on luonnollista ja hevonen kokee värähtelyn miellyttävänä, kunhan värähtelyn voimakkuus on riittävän matala ja taajuus hevoselle miellyttävä.

Hevonen usein purkaakin hoidon aiheuttamaa hämmennystä erilaisin sijaistoiminnoin. Kun värähtely alkaa vaikuttaa lihaksistoon ja hermostoon, on hevoselle luontaista purkaa tuntemuksia liikkeeseen. Kuten ihmisillä, oletettavasti myös hevosilla äänimaljat nostavat esiin myös tunteita ja niiden käsittelyyn hevosella liittyy myös vahvasti fyysisyys.


Kun hevosta hoidetaan äänimaljoin, on tärkeä tunnistaa, mitä mikäkin reaktio tarkoittaa ja mitä hevonen milloinkin viestii. Samalla pitää myös huolehtia sekä hevosen että ihmisen turvallisuudesta, koska reaktiot saattavat olla voimakkaitakin ja totutusta käyttäytymisestä poikkeavia.

Enemmän on vähemmän tässäkin ja hoidettaessa käytetään mieluummin vain muutamaa maljaa ja hoitaminen kannattaa lopettaa heti kun hevonen osoittaa merkkejä hoidon riittävyydestä.


Hevonen kyllä kertoo mitä haluaa ja kuinka paljon, kunhan me ihmiset vaan pysähdymme kuulemaan💛

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: horsewhisperer, horselistener, sydän, yhteys, hevoskuiskaaja, äänimalja, äänimaljahoito, soundsforhorses, hevosen hoito, selkäkipu, rentoutus

Pieniä ihmeitä ... Sleeping Beauty

Torstai 1.4.2021 - Maria

Hevosen äänimalja hoidoissa tapahtuu pieniä ihmeitä…. luodaan sydän yhteyksiä, tuodaan rentoutta ja tasapainoa hevoselle. 

Hoidin valkoista kaunotarta, joka oli kipeytynyt selästään. Kipu tuo aina hevoselle stressiä ja se vaikuttaa koko kehoon. Omistajan kanssa sovimme hoidosta, että hoidetaan kolmen hoidon sarjalla ja katsotaan mitä tapahtuu. Hoitosarjan aikana hevosta hoidettiin myös eläinlääkärin toimesta ja mm. hieronnalla. Äänimaljahoito sopii hyvin tukemaan muita hoitoja ja rauhoittamaan kehot ja mieltä kiputiloissa sekä stressaavien hoitotilanteiden jälkeen. Äänimaljahoito ei koskaan korvaa eläinlääkärin hoitoa, vaan on osa hevosen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin hoitoja.

Ensimmäisellä hoitokerralla kaunotar selkeästi näytti kohdat, jossa kipu oli. Kun soivan maljan vei lähelle kipukohtaa, hevonen väisti. Maljojen soidessa kaunotar ei kuitenkaan paennut kokonaan värähtelyä ja ääntä vaan siirtyi vain hieman kauemmaksi ottamaan hoitoa vastaan. Hoidon edetessä kipukohtiin sai viedä maljan lähemmäksi ja puolessa välissä hoitoa kaunotar selkeästi rentoutui selästään, laski päänsä alas ja huokaisi raskaasti. Äänet ja niiden värähtely oli tehnyt tehtäväänsä ja kivuliaat kohdat olivat saaneet siinä hetkessä tarvittavan hoidon. Tämän jälkeen hoito jatkui keholla maljoja kuljetellen ja reaktiot olivat huomattavasti lievempiä ja hevonen selkeästi nautti hoidosta. Värähtely ja äänet olivat rauhoittaneet ja rentouttaneet sekä lihaksistoa että hermostoa ja kivusta stressaantunutta kehoa ja mieltä.

Myöhemmin illalla sain viestin, että kaunotar oli normaalista poiketen jo alkuillasta paneutunut makuulle ja uneksi:) … mistä lie uneksinut… :) … sleeping beauty ...kipua selkeästi saatiin hoidettu ja kivusta kuormittunut keho ja mieli pääsi lepäämään myös unen kautta.

Äänimaljahoidoissa hoidon aikana on useita eri vaiheita. Aktiivisemmissa vaiheissa haetaan tasapainoa ja sitä, mistä rentous löytyy ja rentoutumishetkinä päästetään irti vanhasta ja rauha laskeutuu hoitoon. Vaiheita voi olla useampia peräkkäin ja eri hevoseilla vaiheet ja reaktiot vaihtelevat suurestikin. Kuitenkin suurimmalle osalle tulee jossain vaiheessa rentoutuminen. Hevosesta riippuen hetki voi olla hyvinkin lyhyt ja reaktio pieni. Toisilla rentoutuminen on lähes koko hoidon ajan, sen tasot vian vaihtelevat.

Hoitokertojen välillä on myös paljon eroja saman hevosenkin kohdalla. Jokainen kerta on oma ainutlaatuinen kokemuksensa ja koskaan ei voi etukäteen täysin tietää mitä hoito tuo tullessaan tai mihin hioitokohtaan keskitytään. Se mitä jokaisessa tekemässäni hoidossa on olu yhteistä on yhteyden syntyminen, syvemmän sydän yhteyden, jossa hevonen voi olla oma itsensä ja saa päästää irti, ei tarvitse pinnistellä ja olla valppaana. Joskus sydänyhteys kestää läpi hoidon ja olemme yhtä yhteisessä kuplassamme. Joskus yhteys on pieniä hienoja hetkiä hoidon lomassa.

Jokainen kohtaaminen on yhtä arvokas ja jokainen hetki vie hoidettavaa kohti kokonaisvaltaista tasapainoa.

 
 

IMG_6216.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: horsewhisperer, horselistener, sydän, yhteys, hevoskuiskaaja, äänimalja, äänimaljahoito, soundsforhorses, hevosen hoito, selkäkipu, rentoutus