Eilisen löytöretki äänimaljojen äärellä

Maanantai 22.5.2023 - Maria


Kevään aikana Usko on kertonut minulle monesti liiasta stressistä ja suorittamisesta. Pyytänyt ja jopa käskenyt pysähtymään. Onneksi, sillä ilman näitä pysähdyksiä elämä lähtisi sivuluisuun.

Kiireen keskellä yhteys toiseen katoaa tai heikkenee. Näin on käynyt kevään aikana minun ja Uskon välillä. Yhteys on aika ajoin ollut kadoksissa, välillä heikkona havaittavissa ja välillä vahvemmin läsnä. Yhteyteni Uskon kanssa on vuosien myötä tullut pysyvämmäksi. Vaikka yhteys saattaa olla hetken kokonaan poikki, se löytyy kyllä pian ainakin vaimeampana takaisin.

Yhteyteen tarvitaan aina kaksi. Useimmiten yhteyden heikkenemisen takana on ihmisen kiire ja stressi. Ei ehdi pysähtyä, ei ehdi hengittää, ei ehdi kuunnella eikä kuulla.

Näin meilläkin. Työkiireet tulevat tallille mukana, väsymys painaa välillä ja huoli Uskon terveydestä painoi talven yli hartioita ja sai mielen kierroksille ratkaisuja etsimään.

Jälkeenpäin olen jäänyt pohtimaan talven haasteita ja yhteyttä. Olisiko terveyden tilan pohtimisen ja suorittamisen sijaa pitänyt enemmän pysähtyä ja hengitellä, kuulla ja aistia. Olisiko suorittamisen ja aktiivisen hoitamisen sijaan enemmän pitänyt lempeästi yhteisesti tutkia tunteita ja tunnustella oloa. Rehellisesti sanottuna…en tiedä. Talvi on mennyttä ja Usko voi taas hyvin. Ehkäpä seuraavalla kerralla toimin toisin, ainakin osittain.

Viimeisten viikkojen aikana yhteys on ollut haasteissa ja nyt enemmän Uskosta kuin minusta johtuen. Kaikessa tekemisessä tuntuu, että Uskon mieli on jossain muualla. Kaikkialla muualla on kaikkea kiinnostavampaa ja ennen yhdessä tehdyt asiat eivät kiinnosta vaan mieli viuhuu kaikessa muussa…niin talutuksessa, ratsastuksessa, kuin tarhassa. 

Tätä olen paljon pohtinut ja mieleen on noussut asioita tallin laumadynamiikasta hormooneihin ja kevät hurmaan.

Viimeisin tunne tulee lauman vahtimisesta. Pihapiiriin on tullut tamma varsansa kanssa ja oma tunteeni kertoo, että Usko vahtii laumaa ja haluaa pitää varsan turvassa. Varsan hirnunta aktivoi Uskoa valtavasti ja sen kaikki aistit valpastuu. Oman ajatukseni mukaan Usko ei voi kentällä varaan lähettyvillä keskittyä ratsastajaan, koska silloin sen aistit eivät ole terävimmillään vahtimaan.

Tilanne on nyt rauhoittunut, kun varsa on ollut pihapiirissä jo viikkoja ja Usko alkaa luottaa, että varsa pysyy hengissä emänsä turvaamana. 

Tämä kevät on siis tuonut kuitenkin mukanaan sen, että pitkästä aikaa yhteytemme on ollut haasteissa minusta,ihmisestä riippumatta.

Oman hevosen äänimaljahoitaminen on vaikeampaa kuin vieraamman hevosen. Oman hevosen hoitamisessa mieli meinaa tulla tielle ja huolienergia puskee mukaan hoitoon. Hoito ulottuu tokifyysisesti kehoon aina, vaikka hoitajan mieli ei löytäisi rauhaa. Syvä yhteys ja traumojen tavoittaminen vaativat mielen hiljaisuutta ja lempeää läsnäoloa.

Eilen olin Uskon kanssa illalla tallissa kaksin. Olimme treenanneet illalla kentällä ja iltapuuhat oli jo tehty. Siinä hetkessä tuli vahva intuitio äänimaljasta ja Uskon hoitamisesta. Säilytän tallilla yhtä maljoistani tällaisia hetkiä varten.

Tulin Uskon karsinan maljan kanssa ja Usko tiesi jo mitä odottaa. Se tuli nuuhkimaan maljaa ja asettui lähelle seisomaan, ennen kuin malja oli edes soinut. Aloitin soittamisen ja  kun värähtely tavoitti Uskon, siirtyi poni lähemmäksi maljaa ja toi lavan alueen hoidettavaksi. Ihan hiljaa paikallaan Usko nautti hoidosta. Välillä korvat liikkuivat ja välillä piti ravistella ja päästää irti.

Vein maljan lanneselän alueelle ja laskin maljan Uskon keholle.

Malja soi lempeästi ja avoimena koko ajan, mutta siitä huolimatta Usko ravisteli vähän väliä ja päästi irti jumeistaan jossain syvemmällä sisällä.

Soitin maljaa puolisen tuntia ja soinnin loputtua Usko jäi paikalleen ja seisoimme siinä hiljaa vastakkain. Laitoin käteni lempeästi Uskon otsalle ja suljin silmäni. Siinä hetkessä oli kaikki.

Ei ollut minä ja Usko vaan olimme me, syvä yhteys, lempeä läsnäolo ja rauha täytti meidät. Tunsin kuinka Usko päästi irti jostain menneestä. Kuinka vastuu putosi hetkeksi harteilta ja vain olimme. Siinä hetkessä, me kaksi, yhdessä ja aidosti läsnä.

Eilen löysin jälleen itseni ja sen kultaisen langan -yhteyden- joka yhdistää minua ja Uskoa, on yhdistänyt alusta asti ja tulee varmasti yhdistämään vielä pitkään kun olemme jättäneet tämän maailman.

Näitä hetkiä vaalin, jotta muistaisin nämä hetket myös silloin, kun on haasteita ja siinä hetkessä muistaisin pysähtyä aidon läsnäolon äärelle

💖

usko_sisalla.jpg

Avainsanat: äänimaljat äänimaljahoito soundsforhorses sounds for horses intuitio inhimillinsyys hevostaito läsnäolo kohtaaminen sydänyhteys


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini