Sounds for Horses -tasapainoa etsimässä: Joko tai vai sekä että?

Sunnuntai 14.11.2021 - Maria


Kun sielussa on rauha, niin on hyvä olla. Kun lepoa saa riittävästi on hyvä olla. Kun keholle tarjoaa riittävästi liikuntaa, niin on hyvä olla…. kun elämässä on tasapaino, on hyvä olla.

Tämä pätee niin hevosiin kuin ihmisiinkin. 

Mikä on riittävä määrä treeniä hevosille? Milloin hevonen haluaa liikkua ja milloin levätä. Mikä on tarpeeksi, mikä liikaa? Miten yhtäaikaa pystyy kuuntelemaan hevosta ja silti ratsastamaan täysipainotteisesti? Pystyykö? Miten huolehtimaan hevosen riittävästä fyysisestä kunnosta ja samalla toimimaan pehmeästi hevoslähtöisesti hevosta kuullen? 

Näiden ajatusten ääreltä olen löytänyt itseni yhä useammin ja useammin. Äänimaljojen kautta läsnäolon merkitys on kasvanut ja pyrkimys tasapainoon lisääntynyt. Äänimaljat ovat vahvistaneet yhteyttämme ja tuoneet yhdessä oloomme syvyyden tason, josta olen aiemmin vain haaveillut. Tämä uuden maailman avautuminen on tuonut mukana ristiriidan hevoslähtöisen, intuitiivisen, kuulevan maailman ja suorittavan maailman välillä. Arjen ristiriidan, jossa suorittaminen on aikataulutettu ja etukäteen sovittu, mutta hevonen kertoo, että nyt ei halua…mieli ja tunne, opittu toimintamalli ja uusi toimintamalli, suorituspaine sovitusta, huoli hevosen mielen hyvinvoinnista ja viestit hevoselta. Näiden ajatusten ja kaikkien tähän liittyvien tunteiden ristipaineessa olemme Uskon kanssa harvase päivä. Suoritus mittarilla mitattuna meillä menee paremmin kuin koskaan. Usko on hyvässä kunnossa, olemme kehittyneet ja oppineet paljon sekä kouluratsastuksessa että esteillä.

Suoritusmittari ei kuitenkaan ole se, mitä haluan seurata ja mikä minua motivoi. Se mitä toivon ja mitä tavoittelen on, että voisimme Uskon kanssa tehdä asioita harmoniassa ja tasapainossa niin, että molemmilla olisi into yhdessä ololle ja tasapaino levon ja liikunnan, mielen ja kehon kanssa. En kuitenkaan voi sanoa, ettenkö haluaisi myös osata toimia paremmin esteillä tai koulukiemuroissa Uskon kanssa yhdessä. Voiko saada sekä että vai pitääkö valita joko tai?

Tässä hetkessä ajatukseni on, että voimme harrastaa ja tehdä yhteisiä asioita niin koulu- kuin esteratsastuksessakin niin kauan, kun se molempia innostaa. Jotta tähän päästää, pitäisi hevosta pystyä kuulemaan ja kuuntelemaan tarkkaan joka hetkessä ja sen pohjalta suunnittelemaan tekemiset. Joka päivä on erilainen sekä ponille, että minulle ja koskaan ei voi edellisenä päivänä tietää, miltä seuraavana päivänä tuntuu. Toisaalta mieli kertoo, että mikäli haluamme osata Uskon kanssa enemmän ja tehdä enemmän yhdessä este ja kouluratsastusta, on meidän molempien harjoiteltava yhdessä ja erikseen.  Tämä haastaa tällä hetkellä suuresti, koska maailma, jossa elämme perustuu aikatauluihin ja ennakko suunnitteluihin sekä suunnitelman mukaan toimimiseen. Opettelemme tätä yhdessä tekemisen ja toisten kuulemisen ja kunnioittamisen tasapainoa Uskon kanssa jatkuvasti. Välillä onnistuen ja välillä kompastellen.

Osallistuimme pe-la Uskon kanssa Dominique Barthelaixin kaksi päiväiselle estekurssille. Vapaaehtoisesti ja alkuun innolla… on aivan mahtava päästä kurssille yhdessä tallikavereiden kanssa ja saada uusia näkökulmia hyppäämiseen alansa huippuammattilaiselta. Näin jälkeenpäin ajateltuna, tämä tarve lähti puhtaasti minusta ja omasta halustani itse oppia lisää. Kun kurssipäivät lähenivät, niin alkoi pohdinta…. miltä ponista tuntuu, onko valmennus ponia motivoiva, mikä on riittävästi liikuntaa ponille ennen kurssia, kuinka paljon ponia pitää treenata, jotta lihaksisto on tikissä estepäivinä ja minkä verran kannattaa pitää lepopäiviä, jotta keho ja mieli pysyy virkeänä? Paine valmistautumisesta oli läsnä. Taustalla kummitteli edellinen treeni kesältä, jolloin valmistautuminen tai valmistautumattomuus näkyi vastaavalla kurssilla Uskon haluttomuutena ja hitautena kurssilla, Usko jumitti, potkiskeli ja protestoi… jopa niin, että pohdin silloin kurssin keskeyttämistä. Usko kuitenkin protestoinnin jälkeen suoritti tehtävät, mutta into puuttui. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä kannattanut silloin keskeyttää ja antaa molemmille lepoa suorittamisesta… mutta jälkiviisas on helppo olla. 

Takaisin tähän viikkoon… Usko oli alkuviikosta super hyvä, innokas, eteenpäin pyrkivä ja energinen. Ratsastus sujui ja poni oli tyytyväinen. Torstaina mietin, mitä kannattaisi Uskon kanssa tehdä… sydän ja Usko sanoi, että lepo voisi olla paikallaan. mutta mieli oli kurssissa ja siitä suoriutumisessa, joten päätin ratsastaa “koska pitää olla yhteinen sävel selästä käsin, jotta homma sujuu kurssilla, eikä tarvitse kurssin alussa miettiä sitä” -ajatuksella…jep...matkalla maneesiin Usko jo hieman indikoi, että ei ehkä just nyt haluaisi maneesiin suorittamaan koulukiemuroita, huomasin viestit ja ratsastin ajateltua kevyemmin ja lyhyemmin. Ratsastus meni alun jälkeen ihan ok ja oma mieli oli ratsastus suorituksesta hyvä, mutta hieman kaihersi ajatus ponin viesteistä ja motivaatiosta tuleville päiville. Oliko torstain ratsastus sittenkään järkevää, kuulin kyllä Uskon viestit, mutta oliko päätös oikea?

Perjantai tuli ja kurssi alkoi. Poni ilmoitti karsinassa, ettei aio lähteä mihinkään. Seisoi paikallaan ja luimi. Olin tarkoituksella varannut riittävästi aikaa ja juttelimme Uskon kanssa ja kun suitsien laiton aika tuli, niin Usko tuli luokseni ja painoi päänsä alas suitsia kohti, kuin sanoen, että mennään vaan.

Valmennuksessa oli puomiharjoituksia ja matalia esteitä ja suoritimme ne yhdessä ilman suurempia haasteita ja toki opin kurssilla esteratsastuksen tekniikkaa lisää…. silti into ja tekemisen ilo puuttui. Se ei johtunut kurssista tai valmentajasta, vaan puhtaasti siitä motivaatiosta mikä Uskolla oli työhön tässä kohdin ja omasta suorituspaineestani…. näiden kombinaatio toi kurssiin paineen, joka näkyi kokonaisuudessa. Ulospäin se ei ilmeisesti näkynyt, mutta tunsin sen kaikessa. 

Mitä sitten olisi pitänyt tehdä….. ehkä taas keskeyttää, mutta vaikka se kävi mielessä monesti, ajattelin että, huomenna esteet on korkeampia ja Usko piristyy niistä ja päästään vauhtiin. Usko ei ole koskaan arvostanut puomitreenejä ja estekorkeuden kasvaessa Uskon into kasvaa ja toki paine vauhtiin kasvaa, jotta pääsee esteestä yli ;) 

Lauantaina Uskoa turhautti harjaus ja satulan laitossa jo ilmeisesti totesi, että “tässä sitä mennään taas”. Esteet eivät olleet korkeita, mutta tehtävä oli teknisempi ja esteitä radalla monta peräkkäin. Edelliseen päivään verrattuna Usko liikkui paremmin, mutta alussa lihasten vertyminen kesti normaalia hieman kauemmin. Usko hyppäsi, suoritti, kuten kuuluu, tiesi mitä pitää tehdä….. kunnes tultiin radan viimeiselle esteelle…. siinä tuli hetki, jossa itse herpaanuin ja Usko jäi yksin ja totesi, että nyt ei enää pysty…. tuli kielto, usko yritti väistää esteen. Este ei ollut korkea, ei vaikea, ei pelottava, ei erikoinen… se vaan oli siinä kohdin liikaa hypätä yksin, ilman tukea, ilman painetta ratsastajalta. Siinä hetkessä oma mieleni meni tuhatta ja sataa… suoritusmieli ilmoitti, että yli pitää mennä, koska niin kuuluu. toisaalta mieli kertoi, että “mitä Usko on yrittänyt sulle koko ajan sanoa”.... olikohan koko kurssi järkevä ylipäänsä. Olisiko pitänyt kuunnella alusta asti ponia ja omaa tunnetta?syyllisyys siitä, ettäjätin Uskon itse suoriutumaan esteestä kun itse kuvittelin Uskon hoitaan vikan esteen “kun se on aina hypännyt kaikkien esteiden yli”, vaikka tiesin, ettei Usko ollut parhaimmillaan. Mitä teimme… lähdimme ylittämään estettä uudelleen heti, usko kielsi, yritti mennä ohi, pysähdyimme esteelle. Vedin henkeä ja mieli juoksi miljoonaa, mitä seuraavaksi… kokosin itseäni, häpeä, poni kieltää, suru, pakotan ponin johonkin, mikä ei tunnu hyvältä, mitä voin tehdä, mikä on oiken tässä hetkessä. Pitää tehdä päätös, mitä päätän? Mitä Usko haluaa, mitä jos nyt ei hypätä tätä, hyppääkö poni enää ikinä? … taas miljoona ajatusta sekunneissa. Hengitin ja yritin mielen sekamelskassa kuulla mitä Usko kertoo… Usko oli suoritumoodissa, opitussa sellaisessa. kuitenkin sen yli kuului ajatus siitä, ettei pysty ylittämään estettä yksin, tarvitsee tukea. Päätin, että hyppäämme ja tuen Uskoa niin paljon kuin vain pystyn ja hyppäämme tämän vaikeuden yli yhdessä ja näin teimme. Usko epäröi, minä tuin ja hyppäsimme yhdessä. Olimme molemmat epävarmoja mitä tulee tapahtumaan, mutta samalla varmoja, että yhdessä pääsemme esteestä yli, kunhan olemme vahvoja, rohkeita ja teemme sen yhdessä. 


Tämän jälkeen hyppäsimme vielä muutaman aiemman esteen ja Usko oli rennompi ja paremmin tahdissa kuin aiemmilla kerroilla. Jotain muuttu tuolla yhdellä esteellä, yhdessä tekeminen tuli näkyväksi, toisen tukeminen ja auttaminen, autoimme toisiamme ja onnistuimme yhdessä.

Ihmisyyteen kuuluu epätäydellisyys ja jokainen päätös ja kokemus vie meitä eteenpäin, halusimme tai emme. Tämän viikonlopun kokemus oli itselleni kultaakin arvokkaampi. Kokemusten kautta teen taas tietoisempia valintoja luottamalla tunteeseen ja siihen mitä kuulen. 

Joka päivä tuo tullessaan lisää oppia. Asioista on helppo puhua ja asioita opiskella kirjoista. Haastavaa on viedä opittua arkeen. Opettelemme Uskon kanssa rennompaa elämää ilman suorituspaineita ja nauttimaan yhdessä tekemisestä, mitä ikinä se onkaan. On päiviä, jolloin nautimme yhdessä hyppäämisestä ja joskus jopa koulukiemuroista ;) Silloin molemmilla on intoa, onnistumisen iloa ja liikunnan nautintoa. On päiviä, jolloin chillailemme ja hölmöilemme, hupsutteleemme. Silloin rentoudumme ja nautimme äänimaljojen lempeistä sävelistä tai ympäröivän maailman tutkimisesta. Kaikki tämä välittyy sydämeen asti. Näitä hetkiä pitää vaalia ja sitä tunnetta tavoitella. Se vaatii luopumista, kuulemista ja kuuntelua. Opimme joka päivä toisiltamme ja pala palata löydämme yhteisen tasapainon, jossa molemmilla on hyvä olla.


Tässä hetkessä uskon, että meidän maailmassamme toinen ei sulje toista pois. Voimme yhdessä toisiamme kuullen päättää mitä haluamme milloinkin tehdä. Voimme tehdä asioita yhdessä, suorittaa asioita yhdessä kovallakin tasolla. Voimme vain olla, rentoutua yhdessä äänimaljojen soidessa, hengailla ja nauttia levollisesta yhteydestä. Kunhan se tapahtuu yhteisestä tahdosta toisiamme kuullen, ilon kautta ja kaikkien elämän osa-alueiden tasapainossa.

este.jpg

 

Avainsanat: tasapaino, äänimalja, intuitiivinen hevostaito, suorittaminen, esteratsastus, kouluratsastus, kuunteleminen, kuuleminen, soundforhorses, yhteys, hevoslähtöisyys


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini