Kohtaamisia

Olen aina ollut loputtoman kiinnostunut hevosten maailmasta ja hevosten tavasta olla ja kommunikoida meidän ihmisten kanssa. Mitä hevosen ja ihmisen välinen vuorovaikutus on puhtaimmillaan ja miten hevosen viisaus tuo meille jotain ainutlaatuista, mitä ei missään muussa kohtaamisessa tapahdu. Hevosten käsittelyä, kuuntelua ja kuulemista olen opiskellut lukuisilla kursseilla ja valmentajien kanssa. Hevosen kanssa sydänyhteyden ja aidon vuorovaikutuksen luomista olen saanut opetella upeiden hevosten kanssa ja tukenani on ollu hienoja mentoreita, coacheja ja ystäviä. Hevosyhteyttä olen päässyt kokemaan vuosien saatossa erilaisissa kohtaamisissa.

Kauneimmat kohtaamiset ovat tapahtuneet mitä erilaisimmissa ympäristöissä ja erilaisten hevoskulttuurien äärellä. Vuokrahevosemme, vahvan omanarvon tunnon omaava vanhempi herra opetti huikean kauniilla tavalla johtajuutta minulle. Omanarvon tuntoinen herra tunnisti hienoisenkin epävarmuuden hetken ja näytti siinä hetkessä vahvuutensa voimakkaasti, mutta kauniisti. Vahvuus, joka hevosesta välittyi oli rauhallista, selkeää ja ylvästä. Vapaana maastakäsin työskennellessä ei voinut kuin pysähtyä oppimaan sitä varmaa läsnä olevaa voimaa, joka hevosesta välittyi ja sitä kauneutta ja lempeyttä, joka sen koko voimassa asui..

Eräs huonokäytöksiseksi ja jopa vaaralliseksi luokiteltu ratsastuskouluponi päästi minut kurkistamaan sieluunsa ratsastuskoulun hälinässä. Yhden kauniin hetken olimme vain me kaksi, ilman odotuksia, ilman vaatimuksia, päällemme laskeutui rauha ja syvä yhteys. Yhden kauniin hetken olimme kuplassamme, kunnes arki puhkaisi kuplan ja poni sulkeutui jälleen.

Suurin kaikista kohtaamisista oli kuitenkin Usko. Lähes neljä vuotta sitten tiemme kohtasivat ja siitä alkoi yksi elämäni hienoimmista taipaleista, matka aitoon kohtaamiseen ja sydänyhteyteen. Tätä matkaa tehdään yhdessä toivottavasti vielä pitkään.