Soinnuissa kylpemisen tunnelmia

Keskiviikko 13.7.2022 - Maria

Hali_1.jpegTyöpäivän päätteeksi lähden autolla kohti Karjaata ja sointukylpyä. Takana työteliäs ja monisäikeinen päivä ja aivot ja jaksaminen on olleet kovilla. Edelleen huomaan käyväni kierroksilla työpäivän päättymisen jälkeenkin. 

Autoon istuessa kaivan spotifysta Relaxing music listan, laitan sen soimaan ja käännän auton nokan moottoritielle. Tunnin ajomatkan aikana ehdin kädä päässäni työpäivän asioita ja kerrata tekemättömien tehtävien listaa läpi. Kuitenkin mitä pidemmälle matka etenee, sitä enemmän huomaan laskeutuvani ajatuksissani ympärillä näkyvään maalaismaisemaan ja luontoon. Ympäröivät pellot ja laiduntavat eläimet alkavat kääntää ajatuksiani luonnon kauneuteen ja rauhaan. huomaan hengittäväni useamman kerran syvään ikään kuin hengittäisin luontoa keuhkoni täydeltä. Pikku hiljaa arjen asiat jäävät taka-alalle ja huomaan kuulevani musiikin.

Kun käännyn pois isolta tieltä alan aistia tuoksuja ja nähdä levollisen luonnon ympärilläni. Kun käännyn Hali Hideawayn pihaan, minut valtaa rauha ja levollisuus. Paikan kauneus ja eläinten rauha laskeutuvat ylleni kuin näkymätön peitto, kietoen minut syleilyynsä.

Sointukylpy pidetään hevosten laitumella ja jokainen saa valita itselleen mieluisimman paikan. Ilma on hieman viileä ja osallistujat kietoutuvat lämpimiin viltteihin ja sulkevat silmänsä. äänimaljojen ääni alkaa soida ja avata aistejamme, tunnemme kuinka luonto on täynnä ääniä ja tuoksuja, kuinka tuuli hyväilee kasvojamme. Äänimaljojen värähtelyt ja soinnut kietoutuvat lempeydellä ympärillemme ja silittävät ja hoitavat meitä. 

Hevosten läsnäolo tuo sointukylpyyn levollisuutta ja voimaa. Hevosten tuki on sanatonta, mutta voimallista. Jokainen osallistuja ja hevonen kokee sointulkylvyn erilailla, omien kokemusten ja tuntojensa koautta. Kuitenkin jokainen hevonen tukee osallistujie juuri siihen hetkeen tarkoitetulla tavalla. 

Tänään hevoset tulevat lähelle, painavat turpansa osallistujien hiuksiin ja syliin ja ovat konkreettisesti, fyysisesti läsnä. Tunnelma sointukylvyssä on vahva, mutta rauhallinen, lempeä, mutta voimakas. Samalla kun osallistujat rentoutuvat ja lepäävät, pintaan alkaa nousta tunteita ja keho tuntemuksia. Keho alkaa kertoa solmukohdista ja äänimaljojen värähtelyt tulevat kehoon ja kehon solmukohtiin avaten ja rentouttaen lihaksistoa ja hermostoa.  Soinnut keinuttavat ja mieli lepää. 

Äänimaljojen soinnut alkavat kietoutua tanssivaksi spriraaliksi ympärillemme ja samalla tuuli voimistuu ja puhaltaa voimakkaasti yli osallistujien ja hevosten. Tuuli pyyhkäisee mukanaan mennyttä kokemusta, suoritusta, kipuja. Tuuli puhaltaa tullessaan luonnon rauhaa, raikkautta ja hetkessä elämistä. Äänimaljojen soinnut ja värähtelyt vahvistavat tuulen tuomaa ja mieli alkaa kirkastua. Elämme juuri siinä hetkessä. Levollisina hevosten ympäröivänä. Vailla odotuksia, vailla pelkoja. Vain ihminen keskellä luontoa ja eläimiä, tässä ja nyt. 

Vähitellen äänimaljojen äänet hiljenevät ja värähtely vaimenee. Istumme laitumella ja vain olemme. Kuinka aistit voikaan olla avoinna. Kuueln, näen, tunnen, hasitan.... en muistanutkaan, kuinka monta tuoksua ja ääntä luonnossa on ja silti kaikki on levollista ja tasapainossa.

Sointukylvyn jälkeen olo on raukea, levollinen ja lempeä. Olen saanut laskeutua itseni ja luononon äärelle paikkaan, jonka olemassa  olon unohdan arjen tuoksinnassa. Siellä on rauha, levollisuus ja rakkaus läsnä. Se on tunne, jota etsin, mutta jonka löytäminen on välillä vaikeaa. 

Ajelen takaisin kotiin. Reitti on sama kuin mennessä, mutta tunnelma eri. En kaipaa musiikkia matkalleni. Levollisuuden ja lempeyden tila, joka vallitsi sointukylvyssä, jatkuu koko kotimatkan. Tunnen itseni energiseksi, mutta rauhalliseksi. Olen onnellinen, iloinen, raukea ja sydämeni sykkii rakkautta. 

Näitä pysähtymisiä itseni ja luonnon äärelle tarvitsen ollakseni tasapainossa ja itsessäni. Elämä tarvitsee tasapainoa ollakseen eteenpäin katsovaa ja positiivista, lempeää ja rakkaudellista. Ihminen tarvitsee hetkiä itsensä äärellä ja aivot tarvitsevat lepoa, jotta mieli voi kirkastua. 

Tämän illan tunnelmat ja tunteet piirtyvät syvälle sismpääni ja näihin tunnelmiin voin palata arjen keskellä sulkemalla silmäni ja hengittämällä syvään. 

Sointukylvyn vaikutus tuntui seuraavaan aamuun asti, kun huomasin nukkuneeni pitkästä aikaa pitkät hyvät yöunet. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sointukylpy, äänimaljat, sounds for horses, tasapaino, intuitiivisuus, luontoyhteys, hevoskommunikaatio

Tunnelmia ja sydänyhteyksiä kurssilta

Sunnuntai 15.5.2022 klo 10:20 - Maria

20220514_154031.jpg

Kuva Kaktu Kuparinen

Kun saavuimme Kaktun tallille Eräjärven pappilaan, meitä oli vastassa Noki koiruus ja ihana Sapriina tamma.

Jo pihaan tullessa tunnelma oli rauhallinen ja paikassa voi aistia aitouden, läsnäolon ja vanhan tilan historian. Tällaiseen tunnelmaan ja paikkaan on ihana laskeutua arjen tohinoista kurssia pitämään. Paikan energiat ja henki oli tunteita herättävä jo itsessään.

Kurssilla alku menee aina kuulumisten vaihtoon, esittelyihin ja käytännön asioihin. Sen jälkeen pääsimme itse asiaan, äänimaljoihin ja hevosiin 😊 ja opiskelimme äänimaljoista ja niiden vaikutuksesta teoriassa.

Jaksan hämmästyä aina uudelleen ja uudelleen, kuinka voimakkaasti äänimaljat vaikuttavat. Kuinka maljojen äänet ja värähtelyt lähtevät heti ensimmäisistä soinnuista tuomaan harmoniaa, tasapainoa ja rauhaa tilaan. Kuinka lempeästi ne kietovat syleilyynsä. Kuinka vahvoja tunteita ne nostattavat ja kuinka voimaannuttava vaikutus äänimaljoilla on.  Jo pelkästään teoriaosuuden aikana soitettujen demojen kautta laskeuduimme hetkeen ja paikkaan, joka tulisi olemaan päivän ajan meidän yhteinen kokemuksellisuuden, tunteiden ja rakkauden kuplamme.

Lounaan jälkeen siirryimme ulos kokemaan ja tuntemaan äänimaljojen ja hevosten äärelle. Sointukylpy ihanan hevoslauman tuella on aina vaikuttava kokemus, niin myös tällä kurssilla. Miten lempeästi soinnut vievät mukanaan ja kaikki muu ympärillä katoaa. Kuinka luonto on vahvasti mukana tuulen ja eläinten kautta. Kurjet vastasivat soineihin ja tuuli puhalsi siinä hetkellä, kun maljojen soinnut muodostivat pyörteen meidän ympärille. Äänet vaelsivat ympäröiden osallistujia silitellen ja kietoen osallistujat syleilyynsä. Sointukylvyn jälkeen tunnelmat olivat seesteiset, rentoutuneet ja maadottuneet. Yhteys ympäröivään luontoon ja itseemme oli vahvistunut.

Näissä tunnelmissa lähdimme kokemaan hevosten äänimaljahoitoa ensin esimerkkihoidon kautta ja sen jälkeen jokainen kurssilainen sai itse hoitaa hevosta.

Kaktun laumassa on tällä hetkellä neljä hevosta, joista Sapriina, Sissi ja Wille asustavat kolmisin pihatossa ja Rikke-poni viereisessä tarhassa. Hevoset olivat jo olleet mukana sointukylvyssämme ja sointukylvyn aikana Wille olikin jo rentoutuneena asettautunut makuulle auringon paisteeseen.

Kun asettelin äänimaljoja pihatoon demo hoitamista varten, niin Sapriina tuli jo kertomaan, että häntä saa hoitaa heti. Malttamattomana Sapriina nuuhki maljoja ja töni päällään. Kun aloitin maljojen soittamisen Sapriina oli hetken paikoillaan ja kertoi, mihin kohtaan haluaa hoitoa. Sapriina on hevonen, joka tullut tänne opettamaan meille ihmisille ehdotonta läsnäoloa. Demo tilanne eroaa hoitamisesta siinä, että kerron kurssilaisille hoidon edetessä mitä teen ja mitä tapahtuu, jolloin demon aikana täydellinen läsnäolo koko hoidon ajan ei ole mahdollista. Sapriina totesi aika nopeasti, että yhteys välillämme katkeaa välillä ja poistui paikalta, jopa hieman loukkaantuneen oloisena.

Wille köllötteli pienen matkan päässä edelleen rentoutuneena sointukylvystä. Menin lähemmäs hoitamaan Willeä ja hän nautti soinnuista ja värähtelyistä pää maahan painuneena ja silmät ummessa. Tässä hetkessä oli kaikki… Hevosen rauha ja samalla voima, makaavan hevosen lempeys ja luottamus, äänimaljojen lempeät soinnut ja itsellä syvä rauha ja yhteys hevoseen ja ympäröivään luontoon.

Hoidon aikana Wille heräili, nousi ylös ja lähti venytellen hieman kauemmaksi ottamaan taukoa hoidosta. Hetken päästä Wille palasi ja toi selkeästi esiin mistä kohdista halusi hoidettavan. Hoidon aikana Wille rentoutui uudelleen. Kehossa oli havaittavissa myös hoitoon vastaamista värisyttelyin, ilmein, elein ja karvan pörhistymisin. Willen hoidon aikana tunnelma oli hyvin lempeä ja seesteinen. Luottamus ja rauha välittyi Willestä vahvasti.

Läsnäolon kokemus ihmisten ja hevosten välillä vahvistui hoidon edetessä ja kun hoidon loppupuolella keskityin Willen kanssa yhteyteen ja siinä olemiseen, palasi Sapriina äänimaljojen luokse ja tuli luokseni hoidettavaksi ja hääti Willen sivummalle. Sapriinan kanssa olimme pienen hetken yhdessä omassa kuplassamme. Siinä hetkessä Sapriina tuntui päästävän irti jostain palasesta menneisyyden taakkaa. Siinä hetkessä tunsin kuinka osa Sapriinan taakasta siirtyi minuun ja Sapriina huokasi. Hetki oli lyhyt, Sapriina olisi selvästi kaivannut enemmän, mutta oli aika siirtyä kurssissa eteenpäin ja kurssilaisten hoitaa hevosia.

Aivan huumaavan hurmaavaa oli seurata hevosten hoitamista. Kaikkia hevosia hoidettiin yhtaikaa ja kurssilaiset oli jaettu ryhmiin sen mukaan, mikä hevonen heitä kutsui. Kurssilaiset hoitivat ryhmän hevosta vuorotelle. Kaiken aikaa pihatossa vallitsi lempeä rakkaudellinen energia. Hevoset olivat raukeita ja vastaanottavia. Luottivat hoitajiin ja uskalsivat kertoa ja kommunikoida. Hevoset tulivat kuulluksi ja se lempeys, millä kurssilaiset hevosia hoitivat oli jotain käsin kosketeltavaa.

Sapriina sai ryhmältään pyyteettömän ja ehdottoman läsnäolon kokemuksen. Sapriinaa hoidettiin ja Sapriina hoiti myös itse. Sapriinalla on kyky olla lempeästi läsnä ja samalla turvana ja antaa ihmiselle se vahva tuki, mitä siinä hetkessä tarvitaan.

Wille löysi hoitajansa kanssa ihanan korkeamman maljan soinnit, jotka veivät kaksikon omaan sointujen ympäröimään kuplaansa.

Sissi koki ja antoi mielettömän määrän rakkautta. Sissi ja hoitajat muodostivat vahvan yhteyden kolmisin, jossa Sissi uskalsi tuoda esiin sen herkän rakkauden täytteisen sielun, joka hän on. Sissi tarvitsi hoidon aikana tukea sekä hoitajalta, mutta myös toiselta ihmiseltä. Välillä ihminen oli ryhmästä, välillä Sissi haki turvaa ja hyväksyntää Kaktulta. Tässä kolmikossa kuvastui suurimpana elementtinä lempeä rakkaus, joka yhdessä äänimaljojen sointujen kanssa kietoutui ryhmän ympärille ja antoi Sissille tukea päästää irti ja rentoutua, luottaa ryhmän ihmisiin. Tämän rakkaudellisuuden seuraaminen oli mieletöntä ja rakkaus ja lempeys välittyi meihin kaikkiin.

Kun hoitojen jälkeen pohdimme tunnelmia, tuli Sapriina vielä luokseni. Hän pyysi selkeästi yhteyttä ja tukea. Siinä hetkessä maljojen soinnit olivat jo hiljenneet, energiat olivat edelleen läsnä ja koko ryhmän lempeys ympäröi meitä. Sapriina tuli lähelle, kiinni minuun ja laskin käteni Sapriinan lavalle ja sydänkeskukselle. Siinä hetkessä meidät ympäröi kupla, jossa olimme vain me kaksi yhdessä, muu maailma katosi. Tunsimme toisemme, kuulimme toisemme. Koimme vahvan sydänyhteyden ja Sapriina pystyi päästämään irti. Sapriina antoi minun auttaa, hoitaa, vastaanottaa sen mikä häntä on painanut. Se tunnekokemus, vanha trauma, joka Sapriinaa on estänyt, mureni paloiksi. Sapriina pystyi antamaan minulle paloja vapautuakseen itse taakastaan. Ne vapautuvat palat mustasta tunnekokemuksesta siirtyivät minuun ja puhalsin ne ulos. Tämä hetki oli jotain maagista, voimaannuttavaa ja kaunista. Se luottamus, jota hevonen osoittaa avautumalla ja päästämällä lähelleen. Sydänyhteys, joka yhdistää meidät siinä hetkessä on kuin kultalanka, joka yhdistää vahvana. Se syvä ystävyys, lempeys ja rakkaus. Siinä on kaikki.

Tässä päivässä kiteytyi se, miksi Sounds for Horses on olemassa ja sen perimmäinen tarkoitus. Aito kohtaaminen.

Kiitos ihanat kurssilaiset, kiitos Kaktu ja kiitos Eräjärven Pappilan hevoset. Tämä päivä jää elämään sydämeeni.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eläinkommunikaatio, intuitio, sounds for horses, tasapaino, äänimalja, intuitiivinen hevostaito, suorittaminen, esteratsastus, kouluratsastus, kuunteleminen, kuuleminen, soundforhorses, yhteys, hevoslähtöisyys äänimaljat, vuorovaikutus, yhteys,

Sounds for Horses - Eläinkommunikaatio

Maanantai 21.3.2022 - Maria

Eläinkommunikaatio kiinnostaa ihmisiä yhä enemmän. Eläinkommunikaatio myös selkeästi nousee puheenaiheisiin ja puhututtaa. Yle julkaisi jutun  eläinkommunikaatiosta (Uutiset 20.3.2022) ja toi esille monen erialan ammattilaisen ajatuksia aiheeseen liittyen.

Eläinkommunikaatiossa ei ole mitään uutta tai ihmeellistä. Yhteys eläimiin on ollut aina olemassa. Elämän olosuhteista ja eläimen ja ihmisen välisestä suhteesta ja toiminnan tasosta riippuen yhteys on ollut erilainen.

Itse koen, että eläinkommunikaatio on eläimen ja ihmisen välistä vuoropuhelua. Kommunikaatiota on eri tasoilla, riippuen ihmisestä ja hevosesta sekä olosuhteista. Kommunikaatio voi olla saumatonta yhteistyötä, jossa ehkäpä ei kommunikaation ajatella olevan edes erillään yhdessä tekemisestä ja suorittamisesta. Toisaalta kommunikaatio voi olla vahvaa yhdessä elämistä ja yhdessä asioiden oivaltamista ilman minkäänlaisia paineita.

Ajatelkaapa kommunikaatiota ihmisten kanssa. Kuinka paljon sanatonta viestintää on ihmisten välillä ja kuinka vahva tuo viestintä meille on. Tutkimusten mukaan jopa 93% ihmisten välisestä kommunikaatiosta on sanatonta. Mitä kaikkea tuohon sanattomuuteen sitten kuuluu? Ainakin eleet, ilmeet, tunteet, energia, intuitio, vaisto. Kun eläinten kanssa puuttuu sanat, niin kommunikaatio on sanatonta ja kaikki sanattoman viestinnän elementit muodostavat koko eläinkommunikaation.

Kommunikaatiossa ja viestien tulkinnassa tulee aina mukaan myös tulkitsijan omat tunteet, kokemukset ja historia. Tämä on asia, mikä aiheuttaa eniten vääristymiä viestien tulkitsemiseen. Kun hevosten viestejä vastaanottaa, on äärettömän tärkeää osata tunnistaa mikä osa nousee omista lähtökohdista ja mikä on aidosti viestiä hevoselta. Jotta tätä erottelua pystyy tekemään, on tunnettava itsensä ja oma historia. Omien tunteiden ja ajatusten erottamista kommunikaatiossa hevosen kanssa voi oppia ja sitä kautta päästä aidosti hevosen viestien äärelle.

Jokainen hevosen kanssa oleva voi harjoitella hevosen kanssa kommunikointia. Pienin askelin ja pala palalta alkaa tuntea ensin itseään ja sen jälkeen alkaa avautua kanava hevosen kuulemiseen. Tärkeintä eläinkommunikaatiossa on aika, rauha ja läsnäolo. Se voi olla pieni hetki päivässä tai pidempi hiljainen yhdessä läsnäolo. Yhteyden muodostumista voi myös vahvistaa ja äänimaljat toimivat tässä vahvana tukena. Maljojen vaikutus yhteyden vahvistumiseen perustuu sekä rauhoittumiseen ja rentoutumiseen että yhteiselle energia taajuudelle laskeutumiseen. Jos hevonen on viettänyt päivän laitumella rauhassa syöden ja chillaillen ja ihminen tulee arjen työkiireistä suoraan kohtaamiseen, energiat ja kohtaamistaajuus ovat hevosen ja ihmisen välillä eri ja aitoa kohtaamista ei tapahdu. Tällöin kommunikaatio on haastavaa ja tulkinnat omista lähtökohdista lisääntyvät.  Äänimalja tukee siirtymistä yhteydelle taajuudelle ja mahdollistaa näin vahvan yhteyden ja selkeämmän kommunikaation.

Olen itse kokenut äänimaljahoitojen aikana vahvoja viestejä. Viestejä on monenlaisia ja monen tasoisia. Viestit koskevat hoitoa ja miltä se tuntuu tai mistä kohdin hevonen haluaa hoidettavan. Välillä viestit kertovat sen hetkisestä mielentilasta ja olosta. Toisinaan viestit ovat toiveita, tarinaa menneistä kokemuksista ja vanhojen traumojen purkautumista.

Koska hevonen on monesti suora peili ihmisen minuuteen, huomaan syvän yhteyden kautta kommunikoinnin nostavan esiin ja peilaavan myös omia tuntemuksiani ja ajatuksiani ja niiden erottelu hevosen viesteistä on kaiken ytimessä.

Jokainen voi kommunikoida eläimensä kanssa ja vahvistaa suhdetta, mutta varsinainen hevosten viestien tulkitseminen ja lukeminen vaatii vahvaa erottelukykyä.

Voiko eläinkommunikaatiota olla myös tuntemattomien eläinten kanssa tai tuonpuoleiseen siirtyneiden eläinten kanssa? Tämä on asia, josta jokainen muodostaa oman mielipiteensä. Oman kokemukseni mukaan voi. Olen kohdannut hevosia kommunikoinnin tasolla jo ennen fyysistä kohtaamista ja fyysisen kohtaamisen jälkeen olen myöhemmin vastaanottanut viestejä hevosilta. Osa kokemuksista liittyy vahvasti hevosten äänimaljahoitamisen tuomaan syvään yhteyteen ja luottamukseen ja sitä kautta hevonen uskaltaa avautua viestimään. Uskon, että kommunikointi ilman fyysistä läsnäoloa vaatii sekä kommunikoijalta että hevoselta avoimuutta ja kykyä päästää toinen lähelle

Kun ollaan asioiden äärellä, jota tiede ei pysty aukottomasti todistamaan, herää pelko ja epäluulo. Tämä on nähty jo pitkään ihmisten maailmassa. Kaikkea uutta epäillään ja luodaan mielikuvia siitä, mitä voi pahimmillaan tapahtua. Pelko ohjaa meitä turvaamaan omamme ja torjumaan, jolloin uuden oppiminen ja oivaltaminen estyy.

Oman kokemukseni mukaan terveyden ja hyvinvoinnin maailmassa on kyse tasapainosta ja yhteistyöstä. Olemmehan kompleksisia psyko-fyysisiä olentoja, joista löytyy tieteelle selittämättömiä intuitiivisia ja telepaattisia kykyjä.  Jos yhdistäisimme voimamme ja olisimme avoimia uudelle, löytäisimme paljon enemmän keinoja ja voimia kohdata toisemme. Tätä kautta löytäisimme jokaiselle parhaan avun haasteisiin ja tuen hyvinvointiin. Mikään osa-alue, oli se sitten eläinkommunikaatio, äänimaljahoidot, ravitsemustiede, käyttäytymistiede, lääketiede, fysioterapia, homeopatia tai joku muu, ei pystyy yksin luomaan kokonaisvaltaista hyvinvointia eläimelle. Eikä toinen sulje toista pois tai ole toistaan parempi.

Yhteistä kaikille on se, että haluamme auttaa hevosia voimaan hyvin ja mahdollistaa onnellisen hevosen elämän.

IMG-9864.JPG

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eläinkommunikaatio, intuitio, sounds for horses, tasapaino, äänimalja, intuitiivinen hevostaito, suorittaminen, esteratsastus, kouluratsastus, kuunteleminen, kuuleminen, soundforhorses, yhteys, hevoslähtöisyys äänimaljat, vuorovaikutus, yhteys,

Sounds for Horses - suhteen rakentamisen äärellä

Perjantai 28.1.2022 - Maria

900785a0-c2e8-427e-b58e-ec82069317a8.JPG

Oletko koskaan pysähtynyt pohtimaan suhdettasi itseesi ja muihin?

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miten suhteesi hevoseen on rakentunut ja millaisia askelia olette ottaneet? Mitä suhteessa on tapahtunut, miksi ja mitä se on tuonut mukanaan?

Olen huomannut pohtivani yhteyttä hevoseen ja sen myötä suhteita ja niiden merkitystä. Huomaan myös kiinnittäväni yhä enenemässä määrin huomiotani myös sitä, miten suhteemme hevoseen rakentuu ja miten suhde elää ja muuttuu ajassa.

Mitä sitten tapahtuu, kun tullaan yhteyteen toisen kanssa, kuinka rakennetaan suhdetta hevoseen ja kuinka hevonen rakentaa suhdetta meihin? Suhteen rakentaminen on kuin portaat, kivutaan porrasta yksi kerrallaan ja rakennetaan luottamusta ja yhteistä kieltä. Välillä tipahdetaan alaspäin porras tai kaksi, kun yhteys katkeaa konfliktiin. Suhteen kypsyys ja laatu vaikuttaa siihen mitä suhde kestää ja kuinka suhde toipuu yhteyden katkeamisesta. Jokaisessa suhteessa on ylä- ja alamäkiä, niin myös hevosten ja tämän varmasti jokainen hevosihminen tunnistaa.

Uskon kanssa olemme käyneet läpi monta vaihetta. Lähes viiteen yhteiseen vuoteen on mahtunut iloja, riemun hetkiä ja sydämen sykähtelyjä, toisaalta myös haasteita, kiukkua, epävarmuutta ja pelkoa.

Usko on kasvanut tässä ajassa keskenkasvuisesta pojasta aikuisemmaksi. Usko on ollut aina viisas sielu, jolla on monta elämää takana. Sisällä elää kuitenkin pikkupoika, joka meille tullessa nousi takajaloilleen jännityksestä ja hyppäsi innosta tasajalkaa ilmaan kaikilla neljällä jalalla, kun ei pysynyt nahoissaan uusien hevosystävien edessä. Fyysisten reaktioiden takana oli meille tullessa hämmentynyt pieni poika, joka oli jättänyt taakseen vanhan kodin, tutut ihmiset ja klinikan ja ruunauksen kautta siirtyi meille uuteen talliin, uusien ihmisten luo. Olen vasta myöhemmin osannut ajatella, miltä Uskosta on pitänyt tuntua, kun hän meille tuli, kuinka hämmentävää kaikki oli. Vaikka tunsin ensimmäisestä kohtaamisestamme lähtien syvää yhteyttä Uskon kanssa, oli alku molemmille hyvin tunnerikasta aikaa.

Suhteen rakentaminen alkoi pienin askelin. Jo pelkästään leikkauksesta toipuminen vaati pelkää kävelytystä, mutta muutenkin lähdimme pienin askelin tutustumaan toisiimme. Muistan, kun alkuun emme ymmärtäneet arjessa toisiamme juurikaan. Usko yritti kertoa ja minä yritin kertoa, mutta kumpikaan ei kuullut eikä tullut kuulluksi. Suhdetta lähdettiin rakentamaan aluksi arkisista asioista, haavanpudistusta ja pienet kävelyt ulkona…. siitä se lähti. Olimme silloin hevonen ja ihminen, jotka olivat yhteisellä kävelylenkillä ja tiesivät molemmat suunnilleen, mitä lenkillä kuuluu tehdä. Jokainen hetki toi meitä lähemmäs toisiamme ja jokaisena päivänä opimme lisää toisistamme.

Se minkä opin ensimmäisenä itsestäni oli epävarmuuden ja häpeän tunnistaminen ja tunnustaminen. Se ilo ja riemu, mitä Uskon meille tulo toi mukanaan, se huikea tunne, kun vihdoin sain oman ponin, se onnellisuus, kun Usko oli ensimmäisiä päiviä meillä. Nämä tunteet peittivät huolen ja epävarmuuden siitä, miten pärjään ponin kanssa. Vaikka ympärillämme oli ihania ihmisiä apuna, silti olin yksin vastuussa ponista eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin pärjätä ponin kanssa. Huomasin myös häpeän nostavan päätään, mitä jos en suoriudukaan tästä, mitä jos emme tulekaan Uskon kanssa toimeen? mitä jos ostokseni oli väärä? miten häpeällistä olisi kertoa, että epäonnistuin hankinnassa.  Epävarmuus, huoli ja hämmennys olivat molemmin puolista ja heijastui vahvasti suhteeseemme. Yhteisen arjen tekemisen kautta aloimme kuitenkin tutustua toisiimme ja tapoihimme.

Rakensimme suhdettamme porras kerrallaan. Ensimmäisenä haimme rajat, oman tilan ja toisen kunnioituksen. Tämä tapahtui arjen tekemisen kautta, sitä kautta myös löysimme toistemme rajat ja kunnioituksen. Rajojen asettaminen ja kunnioituksen ansaitseminen ei ollut itsestään selvyys ja välillä jouduimme ottamaan yhteen kovemmin. Se syvä vielä tunnistamaton yhteys kuitenkin säilyi aina taustalla, se ei katkennut rajuimmissakaan yhteenotoissa vaan toi meidät yhteen kuin taika, kerta kerran jälkeen.

Vaikka alkuun asiat tehtiin vahvasti suorituksen kautta, oli itselleni tärkeää saada myös rauhoittua ja hiljentyä Uskon kanssa. Keskittyä vain olemiseen. Näissä hetkissä oli se taika, joka vei mukanaan, yhteys tuli pala alalta näkyviin. Näissä hetkissä alkoi kuuntelu ja kuuleminen ja syvemmän yhteisen kielen muodostuminen. Tässä vaiheessa arjen rutiinit toivat meille molemmille turvaa ja struktuuria ja selkeyttä. Kun näiden rutiinien lomassa hiljennyimme kaksin illan äärelle, alkoi yhteinen kasvumme. Koimme olevamme yhdessä ja turvassa.

Ilo ja onnellisuus oli koko ajan läsnä ja epävarmuus alkoi väistyä. Myös häpeän tunne väistyi, kun jokaisessa kohtaamisessamme oli läsnä se syvä sydänyhteys, joka ensimmäisestä kohtaamisesta asti oli välillämme ollut. En vielä alkuvaiheessa osannut tätä yhteyttä tunnistaa, mutta olen ollut aina täysin varma siitä, että Uskon ja minun kuuluu olla yhdessä. Kaikki ne huikeat hetket, joita yhdessä koimme, ne ilon pirskahdukset, joita yhteiset pienet saavutuksemme vahvistivat suhdettamme. Ensimmäinen yhteinen kävelylenkki maastossa, ensimmäinen ratsastus takakentällä. Teimme paljon asioita yhdessä maastakäsin Uskon ollessa vapaana. Opimme jatkuvasti toisistamme ja teimme asioita yhdessä.

Arjen tuoksinnassa yhteys rakentui, mutta myös välillä rikkoontui. Olimme kohdassa, jossa olimme kiivenneet muutaman askelman suhteemme portailla, meillä oli yhteistä kieltä ja olimme turvassa, pystyimme toimimaan yhdessä ja tukemaan ja hoivaamaan toisiamme. Usko on ollut tukipilarini välillä hyvin kaoottisenkin arjen keskellä. Usko ja talli ovat olleet se paikka, jossa olen aina voinut olla oma itseni. Paikka jossa voin hengittää ja tuntea vapaasti. Uskon kanssa olen tuntenut itseni vapaaksi. Vapaaksi velvoitteista ja rooleista. Olen aina kertonut Uskolle tunteistani avoimesti. Itse koen, että on tärkeä sanottaa tunteita, koska hevonen aistii tunteet vahvasti ja jos tunnetta yrittää peitellä, on ulkoinen olemus ristisriidassa sisäisen tunteen kanssa ja hevonen vaistoaa sen.

Joskus yhteys rikkoontuu. Kommunikaatio katkea tai emme löydä sanoja tai kanavia viestiä. Meillä Uskon kanssa suurimmat kommunikaatio katkokset ovat olleet niissä kohdin, kun olemme suorittaneet. Ratsastaessa olemme olleet eniten erillämme ja ilman yhteistä kieltä. Jälkeenpäin olen löytänyt yhteiseltä alkutaipaleeltamme monia pieniä yhteyden katkeamisia, mutta jo alussa toki huomasin ne suurimmat, koska ne johtivat usein täydelliseen hämmennykseen ja epävarmuuteen Uskolla ja sitä kautta Uskon reaktiot olivat rajuja ja löysin itseni maneesin hiekalta. Näiden tapausten jälkeen aloin tunnistaa itsessäni pelkoa. Se hiipi välillä ilon ja onnen ohi, se peitti välillä alleen riemun, jota olin tuntenut. Pelko rajoitti ja pelko toi mukanaan epävarmuuden. Pelko myös heijastui Uskoon. Ainoa, jolle pystyin pelostani kertomaan, oli Usko. Saattaa olla, että joku ystävistä tai valmentajista näki yhteistyössämme pelon, mutta itse en sitä kenellekään kertonut. En voinut, enkä halunnut. Pelon tuoma epävarmuus olisi varmasti hälventynyt nopeammin, jos olisin siitä puhunut, mutta päätin toisin. Aika ja paluu perusasioihin auttoi. Teimme paljon maastakäsin yhdessä ja rakensimme jälleen yhteistä kieltä ja sovimme rajoja. Pelko ja epävarmuus hälvenivät pienin askelin sitä kautta, kun lähdimme kulkemaan taas yhteistä polkua ja jälleenrakentamaan suhdettamme porras kerrallaan.

Mitä enemmän vietimme yhdessä aikaa, sen enemmän ymmärsimme toisiamme ja kipusimme portaita takaisin turvallisuuden tunteen kautta sinne, missä voimme olla yhdessä toisiimme luottaen.

Uskon kanssa opin ymmärtämään hevosia syvemmin, aloin löytää hevosen aidon kuuntelemisen ja luottamuksemme vahvistui. Pelot hälvenivät ja vaikka epävarmuus aika ajoin hiipi ilon keskelle, se ei saanut minua valtaansa vaan hiipui pois luottamuksen ilmapiirissä.

Luottamuksen kautta opin tuntemaan sitä oikeaa Uskoa. Sitä mikä piilee uhon ja egon alla, sitä vanhaa sielua, joka on viisas ja tasapainoinen, utelias ja kekseliäs. Sitä, joka oli ensimmäisellä tapaamiskerralla luonut yhteyden sydämeeni ja joka oli ollut piilossa nämä ensimmäiset yhteiset vuodet. Opin kuulemaan ja kuuntelemaan. Luottamuksen kautta opin myös sallimaan ja kysymään.

Aiemmin suhdettamme kannattelivat rutiinit ja rajat, selkeys ja sitä kautta tuleva turva. Kun turvaa oli riittävästi, syntyy luottamus, joka mahdollistaa rutiinien rikkomista, kuulemista ja kysymistä. Syvä luottamus sallii syvemmän yhteyden, jossa ei turvata rajoihin ja raameihin, ei nojata raja-aitoihin eikä turvata ulkopuolelta tuleviin sääntöihin, vaan kuullaan ja kuunnellaan, ehdotetaan ja hyväksytään. Kunnioitetaan ehdoitta ja valitaan yhdessä olo.

Syväyhteys rakentuu pala kerrallaan ja pienin askelin. Syvempi yhteys rakentuu vain silloin, jos molemmat valitsevat yhteisen matkan. Yhteys rakentuu yhteisen tutkimusmatkan läpi yhteisiksi kokemuksiksi leikistä ja oivalluksesta ja sitä kautta koko suhde hitsautuu ja tiivistyy. Matkalla tulee edelleen kommunikaatio katkoksia, yhteys katkeaa ja välillä yhteinen kieli on hukassa. Enää katkokset eivät kuitenkaan ole suuria, eivätkä reaktiot voimakkaita. Joskus kieritään alas portaita ohi luottamuksen ja turvan ja yhteisen kielen. Yhteinen aiempi kokemus turvasta ja luottamuksesta kantaa yli ymmärtämättömyys hetkien ja portaat kiivetään ylös lähes yhtä nopeasti, kuin kierittiin alas.

Viimeisen vuoden aikana olemme Uskon kanssa molemmat selkeästi valinneet yhdessä kulkemisen. Yhteytemme on vahvistunut ja syventynyt, kuulemme ja kuuntelemme toisiamme. Koen itseni edelleen yhtä onnelliseksi kuin silloin, kun Usko tuli meille. Tässä hetkessä onnen takana on epävarmuuden, pelon ja häpeän sijaan luottamus ja syvä sydänyhteys. Yhteisen polkumme aikana olemme kasvaneet yhteen, juurtuneet maahan ja toisiimme… hevosesta ja ihmisestä on tullut hevosikko.

shutterstock_478833193.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: horsewhisperer, horselistener, sydän, yhteys, hevoskuiskaaja, äänimalja, äänimaljahoito, soundsforhorses, hevosen hoito, selkäkipu, rentoutus

Sounds for Horses -tasapainoa etsimässä: Joko tai vai sekä että?

Sunnuntai 14.11.2021 - Maria

Kun sielussa on rauha, niin on hyvä olla. Kun lepoa saa riittävästi on hyvä olla. Kun keholle tarjoaa riittävästi liikuntaa, niin on hyvä olla…. kun elämässä on tasapaino, on hyvä olla.

Tämä pätee niin hevosiin kuin ihmisiinkin. 

Mikä on riittävä määrä treeniä hevosille? Milloin hevonen haluaa liikkua ja milloin levätä. Mikä on tarpeeksi, mikä liikaa? Miten yhtäaikaa pystyy kuuntelemaan hevosta ja silti ratsastamaan täysipainotteisesti? Pystyykö? Miten huolehtimaan hevosen riittävästä fyysisestä kunnosta ja samalla toimimaan pehmeästi hevoslähtöisesti hevosta kuullen? 

Näiden ajatusten ääreltä olen löytänyt itseni yhä useammin ja useammin. Äänimaljojen kautta läsnäolon merkitys on kasvanut ja pyrkimys tasapainoon lisääntynyt. Äänimaljat ovat vahvistaneet yhteyttämme ja tuoneet yhdessä oloomme syvyyden tason, josta olen aiemmin vain haaveillut. Tämä uuden maailman avautuminen on tuonut mukana ristiriidan hevoslähtöisen, intuitiivisen, kuulevan maailman ja suorittavan maailman välillä. Arjen ristiriidan, jossa suorittaminen on aikataulutettu ja etukäteen sovittu, mutta hevonen kertoo, että nyt ei halua…mieli ja tunne, opittu toimintamalli ja uusi toimintamalli, suorituspaine sovitusta, huoli hevosen mielen hyvinvoinnista ja viestit hevoselta. Näiden ajatusten ja kaikkien tähän liittyvien tunteiden ristipaineessa olemme Uskon kanssa harvase päivä. Suoritus mittarilla mitattuna meillä menee paremmin kuin koskaan. Usko on hyvässä kunnossa, olemme kehittyneet ja oppineet paljon sekä kouluratsastuksessa että esteillä.

Suoritusmittari ei kuitenkaan ole se, mitä haluan seurata ja mikä minua motivoi. Se mitä toivon ja mitä tavoittelen on, että voisimme Uskon kanssa tehdä asioita harmoniassa ja tasapainossa niin, että molemmilla olisi into yhdessä ololle ja tasapaino levon ja liikunnan, mielen ja kehon kanssa. En kuitenkaan voi sanoa, ettenkö haluaisi myös osata toimia paremmin esteillä tai koulukiemuroissa Uskon kanssa yhdessä. Voiko saada sekä että vai pitääkö valita joko tai?

Tässä hetkessä ajatukseni on, että voimme harrastaa ja tehdä yhteisiä asioita niin koulu- kuin esteratsastuksessakin niin kauan, kun se molempia innostaa. Jotta tähän päästää, pitäisi hevosta pystyä kuulemaan ja kuuntelemaan tarkkaan joka hetkessä ja sen pohjalta suunnittelemaan tekemiset. Joka päivä on erilainen sekä ponille, että minulle ja koskaan ei voi edellisenä päivänä tietää, miltä seuraavana päivänä tuntuu. Toisaalta mieli kertoo, että mikäli haluamme osata Uskon kanssa enemmän ja tehdä enemmän yhdessä este ja kouluratsastusta, on meidän molempien harjoiteltava yhdessä ja erikseen.  Tämä haastaa tällä hetkellä suuresti, koska maailma, jossa elämme perustuu aikatauluihin ja ennakko suunnitteluihin sekä suunnitelman mukaan toimimiseen. Opettelemme tätä yhdessä tekemisen ja toisten kuulemisen ja kunnioittamisen tasapainoa Uskon kanssa jatkuvasti. Välillä onnistuen ja välillä kompastellen.

Osallistuimme pe-la Uskon kanssa Dominique Barthelaixin kaksi päiväiselle estekurssille. Vapaaehtoisesti ja alkuun innolla… on aivan mahtava päästä kurssille yhdessä tallikavereiden kanssa ja saada uusia näkökulmia hyppäämiseen alansa huippuammattilaiselta. Näin jälkeenpäin ajateltuna, tämä tarve lähti puhtaasti minusta ja omasta halustani itse oppia lisää. Kun kurssipäivät lähenivät, niin alkoi pohdinta…. miltä ponista tuntuu, onko valmennus ponia motivoiva, mikä on riittävästi liikuntaa ponille ennen kurssia, kuinka paljon ponia pitää treenata, jotta lihaksisto on tikissä estepäivinä ja minkä verran kannattaa pitää lepopäiviä, jotta keho ja mieli pysyy virkeänä? Paine valmistautumisesta oli läsnä. Taustalla kummitteli edellinen treeni kesältä, jolloin valmistautuminen tai valmistautumattomuus näkyi vastaavalla kurssilla Uskon haluttomuutena ja hitautena kurssilla, Usko jumitti, potkiskeli ja protestoi… jopa niin, että pohdin silloin kurssin keskeyttämistä. Usko kuitenkin protestoinnin jälkeen suoritti tehtävät, mutta into puuttui. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä kannattanut silloin keskeyttää ja antaa molemmille lepoa suorittamisesta… mutta jälkiviisas on helppo olla. 

Takaisin tähän viikkoon… Usko oli alkuviikosta super hyvä, innokas, eteenpäin pyrkivä ja energinen. Ratsastus sujui ja poni oli tyytyväinen. Torstaina mietin, mitä kannattaisi Uskon kanssa tehdä… sydän ja Usko sanoi, että lepo voisi olla paikallaan. mutta mieli oli kurssissa ja siitä suoriutumisessa, joten päätin ratsastaa “koska pitää olla yhteinen sävel selästä käsin, jotta homma sujuu kurssilla, eikä tarvitse kurssin alussa miettiä sitä” -ajatuksella…jep...matkalla maneesiin Usko jo hieman indikoi, että ei ehkä just nyt haluaisi maneesiin suorittamaan koulukiemuroita, huomasin viestit ja ratsastin ajateltua kevyemmin ja lyhyemmin. Ratsastus meni alun jälkeen ihan ok ja oma mieli oli ratsastus suorituksesta hyvä, mutta hieman kaihersi ajatus ponin viesteistä ja motivaatiosta tuleville päiville. Oliko torstain ratsastus sittenkään järkevää, kuulin kyllä Uskon viestit, mutta oliko päätös oikea?

Perjantai tuli ja kurssi alkoi. Poni ilmoitti karsinassa, ettei aio lähteä mihinkään. Seisoi paikallaan ja luimi. Olin tarkoituksella varannut riittävästi aikaa ja juttelimme Uskon kanssa ja kun suitsien laiton aika tuli, niin Usko tuli luokseni ja painoi päänsä alas suitsia kohti, kuin sanoen, että mennään vaan.

Valmennuksessa oli puomiharjoituksia ja matalia esteitä ja suoritimme ne yhdessä ilman suurempia haasteita ja toki opin kurssilla esteratsastuksen tekniikkaa lisää…. silti into ja tekemisen ilo puuttui. Se ei johtunut kurssista tai valmentajasta, vaan puhtaasti siitä motivaatiosta mikä Uskolla oli työhön tässä kohdin ja omasta suorituspaineestani…. näiden kombinaatio toi kurssiin paineen, joka näkyi kokonaisuudessa. Ulospäin se ei ilmeisesti näkynyt, mutta tunsin sen kaikessa. 

Mitä sitten olisi pitänyt tehdä….. ehkä taas keskeyttää, mutta vaikka se kävi mielessä monesti, ajattelin että, huomenna esteet on korkeampia ja Usko piristyy niistä ja päästään vauhtiin. Usko ei ole koskaan arvostanut puomitreenejä ja estekorkeuden kasvaessa Uskon into kasvaa ja toki paine vauhtiin kasvaa, jotta pääsee esteestä yli ;) 

Lauantaina Uskoa turhautti harjaus ja satulan laitossa jo ilmeisesti totesi, että “tässä sitä mennään taas”. Esteet eivät olleet korkeita, mutta tehtävä oli teknisempi ja esteitä radalla monta peräkkäin. Edelliseen päivään verrattuna Usko liikkui paremmin, mutta alussa lihasten vertyminen kesti normaalia hieman kauemmin. Usko hyppäsi, suoritti, kuten kuuluu, tiesi mitä pitää tehdä….. kunnes tultiin radan viimeiselle esteelle…. siinä tuli hetki, jossa itse herpaanuin ja Usko jäi yksin ja totesi, että nyt ei enää pysty…. tuli kielto, usko yritti väistää esteen. Este ei ollut korkea, ei vaikea, ei pelottava, ei erikoinen… se vaan oli siinä kohdin liikaa hypätä yksin, ilman tukea, ilman painetta ratsastajalta. Siinä hetkessä oma mieleni meni tuhatta ja sataa… suoritusmieli ilmoitti, että yli pitää mennä, koska niin kuuluu. toisaalta mieli kertoi, että “mitä Usko on yrittänyt sulle koko ajan sanoa”.... olikohan koko kurssi järkevä ylipäänsä. Olisiko pitänyt kuunnella alusta asti ponia ja omaa tunnetta?syyllisyys siitä, ettäjätin Uskon itse suoriutumaan esteestä kun itse kuvittelin Uskon hoitaan vikan esteen “kun se on aina hypännyt kaikkien esteiden yli”, vaikka tiesin, ettei Usko ollut parhaimmillaan. Mitä teimme… lähdimme ylittämään estettä uudelleen heti, usko kielsi, yritti mennä ohi, pysähdyimme esteelle. Vedin henkeä ja mieli juoksi miljoonaa, mitä seuraavaksi… kokosin itseäni, häpeä, poni kieltää, suru, pakotan ponin johonkin, mikä ei tunnu hyvältä, mitä voin tehdä, mikä on oiken tässä hetkessä. Pitää tehdä päätös, mitä päätän? Mitä Usko haluaa, mitä jos nyt ei hypätä tätä, hyppääkö poni enää ikinä? … taas miljoona ajatusta sekunneissa. Hengitin ja yritin mielen sekamelskassa kuulla mitä Usko kertoo… Usko oli suoritumoodissa, opitussa sellaisessa. kuitenkin sen yli kuului ajatus siitä, ettei pysty ylittämään estettä yksin, tarvitsee tukea. Päätin, että hyppäämme ja tuen Uskoa niin paljon kuin vain pystyn ja hyppäämme tämän vaikeuden yli yhdessä ja näin teimme. Usko epäröi, minä tuin ja hyppäsimme yhdessä. Olimme molemmat epävarmoja mitä tulee tapahtumaan, mutta samalla varmoja, että yhdessä pääsemme esteestä yli, kunhan olemme vahvoja, rohkeita ja teemme sen yhdessä. 


Tämän jälkeen hyppäsimme vielä muutaman aiemman esteen ja Usko oli rennompi ja paremmin tahdissa kuin aiemmilla kerroilla. Jotain muuttu tuolla yhdellä esteellä, yhdessä tekeminen tuli näkyväksi, toisen tukeminen ja auttaminen, autoimme toisiamme ja onnistuimme yhdessä.

Ihmisyyteen kuuluu epätäydellisyys ja jokainen päätös ja kokemus vie meitä eteenpäin, halusimme tai emme. Tämän viikonlopun kokemus oli itselleni kultaakin arvokkaampi. Kokemusten kautta teen taas tietoisempia valintoja luottamalla tunteeseen ja siihen mitä kuulen. 

Joka päivä tuo tullessaan lisää oppia. Asioista on helppo puhua ja asioita opiskella kirjoista. Haastavaa on viedä opittua arkeen. Opettelemme Uskon kanssa rennompaa elämää ilman suorituspaineita ja nauttimaan yhdessä tekemisestä, mitä ikinä se onkaan. On päiviä, jolloin nautimme yhdessä hyppäämisestä ja joskus jopa koulukiemuroista ;) Silloin molemmilla on intoa, onnistumisen iloa ja liikunnan nautintoa. On päiviä, jolloin chillailemme ja hölmöilemme, hupsutteleemme. Silloin rentoudumme ja nautimme äänimaljojen lempeistä sävelistä tai ympäröivän maailman tutkimisesta. Kaikki tämä välittyy sydämeen asti. Näitä hetkiä pitää vaalia ja sitä tunnetta tavoitella. Se vaatii luopumista, kuulemista ja kuuntelua. Opimme joka päivä toisiltamme ja pala palata löydämme yhteisen tasapainon, jossa molemmilla on hyvä olla.


Tässä hetkessä uskon, että meidän maailmassamme toinen ei sulje toista pois. Voimme yhdessä toisiamme kuullen päättää mitä haluamme milloinkin tehdä. Voimme tehdä asioita yhdessä, suorittaa asioita yhdessä kovallakin tasolla. Voimme vain olla, rentoutua yhdessä äänimaljojen soidessa, hengailla ja nauttia levollisesta yhteydestä. Kunhan se tapahtuu yhteisestä tahdosta toisiamme kuullen, ilon kautta ja kaikkien elämän osa-alueiden tasapainossa.

este.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tasapaino, äänimalja, intuitiivinen hevostaito, suorittaminen, esteratsastus, kouluratsastus, kuunteleminen, kuuleminen, soundforhorses, yhteys, hevoslähtöisyys

Sounds for Horses -Kohtaamisia Perhoslaaksossa

Sunnuntai 15.8.2021 - Maria

Käännyn päätieltä puiden reunustamalle hiekkatielle, ajan laidunten ohi ja jo tässä kohtaa voin tuntea ajan pysähtymisen, paikan rauhan. On raikas elokuinen aamu. Aurinko paistaa sateen jäljiltä ja nurmi vihertää sateen raikkaana.

Näen hevoset laiduntamassa tien vieressä, peurat kulkevat toisella laitumella.Hevoset eivät kiinnitä minuun juurikaan huomiota, vaan jatkavat laiduntamista kaikessa rauhassa. Ajan tallin pihalle ja tunne vahvistuu, lempeä energia kietoo minut syleilyyn ja ylleni laskeutuu levollisuus. Tässä paikassa on jotain maagista.

Olen saapunut Perhoslaaksoon (My Butterfly Walley), paikkaan josta olen osannut vain haaveilla. Täällä hevoset laiduntavat yhtenä laumana suuressa pihatossa ja laumassa vallitsee harmonia ja rauha. 

IMG_8163.jpg

Olemme tulleet tänne äänimaljahoitaja kurssilaisten kanssa kokemaan hevosten maagista maailmaan ja hoitamaan lauman hevosia. 

Hevoset syövät rauhassa laitumen perällä, kun menemme portista laitumelle. Meillä on äänimaljat mukanamme ja muutama äänimalja soi vaimeasti auringon säteiden lämmittäessä sateista heinikkoa. Äänimaljojen soinnit kietoituvat toisiinsa.

Lauma alkaa havahtua ja hevoset laukkaamaan rintamana meitä kohti. Hevosten energian aistii jo kaukaa. Se on vahvaa ja lempeää, hoivaavaa ja tarvitsevaa, leikkisää ja vakavaa. Puolessa matkassa hevoset hiljentävät vauhtia ja tulevat uteliaina luoksemme. Ne hakeutuvat soivien äänimaljojen äärelle, osa lähelle ja osa hieman kauemmaksi, koko lauma on ympärillämme. Mikä huumaavan tunne, samalla kuplivan onnellinen ja lempeän rauhallinen. 

Jokainen hevonen on oma persoonansa ja jokaisella on oma tarina ja viesti kerrottavana. Hevosilla on luontainen kyky valita ihmisistä juuri se, joka pystyy tukemaan ja auttamaan hevosta hänen omissa tunteissaan tai se, jonka hevonen kokee tarvitsevan tukea. Äänimaljat vahvistavat soinnillaan ja värähtelyllään ihmisten ja hevosten välistä yhteyttä ja hoitavat sekä hevosta että ihmistä juuri siinä hetkessä kun hoitoa tarvitaan. 

Laitumen ylle laskeutuu kaunis rauhallinen energia, jossa jokaisella on turvallinen ja hyvä olla. Jokainen tulee kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. 

Siinä hetkessä hevonen tulee viereeni ja painaa päänsä päätäni vasten. Siinä hetkessä olemme yhtä, ymmärrämme toisiamme, tunnemme toisemme. Lempeät soinnut ja värähtely kietoo meidät omaan kuplaamme. Hevosen herkkyys ja voima ovat läsnä. Siinä hetkessä ei tarvita sanoja, tunnemme mitä toinen kertoo, kuulemme toisemme. Olemme tässä, nyt, vain me kaksi. Siinä hetkessä on kaikki.

IMG_8167.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: horsewhisperer, horselistener, sydän, yhteys, hevoskuiskaaja, äänimalja, äänimaljahoito, soundsforhorses, intuitio, intuitiivinen hevostaito

Sounds for Horses -Kokemuksia äänimaljojen ääreltä osa 4.

Perjantai 30.7.2021 - Maria

Usko on ollut helteiden jälkeen hieman jumissa selästään. Uskolla on rakenteestaan johtuva kohta lanneselästä, joka reagoi aika helposti sekä lämpötilan vaihteluihin että erilaiseen treeniin. Pahimmillaan Uskolla jumiutuu ristilinja vasemmasta takajalasta yli lanneselän ja oikeaan lapaan. Aiemmin tuo ristilinja on aiheuttanut jopa epäpuhtautta liikkeessä, mutta nykyään tunnistamme jäykkyyttä todella pienestä ja hoidan Uskoa sekä ennalta ehkäisevästi että akuuttiin lihaskireytaan äänimaljahoidolla.

1ef42365-e944-4411-8d1e-15644f27fede.jpg

Huomasimme lihasjäykkyyttä lanneselän alueella jo pari päivää sitten, selkä vetreytyi ja rentoutui liikunnan ja sopivan jumpan avulla. Kuitenkin vertyminen alkoi kestää normaalia pidempään. 

Eilen hoidin Uskoa äänimaljoilla ja keskityin hoidossa lihaksistoon. Soitin matalilla taajuuksilla ja koska Usko on tottunut äänimaljahoitoihin, hoidin matalilla taajuuksilla myös niin, että maljat olivat kiinni kehossa. 

Usko reagoi alkuun matalaan taajuuteen siirtymällä hieman kauemmaksi värähtelystä, selkeästi matalin taajuus heti alussa oli liikaa, joten vaihdoin hieman korkeampaan, mutta kuitenkin lihaksistoa hoitavaan taajuuteen. Tämä sopi paremmin ja pääsin hoitamaan sekä selkää, lanneselkää että takajalan lihaksistoa. Tämän lisäksi hoidin lapojen alueet. 


Hoidin Uskoa myöhempään iltasella ja hoito aika jäi aiottua lyhyemmäksi, koska heinät tulivat ja päädyin lopettamaan ennen iltaheiniä. Jäin pohtimaan, oliko hoito riittävä ja miten syvälle 30 minuutin hoidolla lihaksistossa pääsee. 


Seuraavana päivänä Usko liikkui rennosti ja vertyminen ei vienyt tavallista pidempään. Poni oli rennon letkeä eikä puoli eroja juuri huomannut. Illan hoito oli aukaissut syntyneitä jumeja ja tästä on hyvä jatkaa. 


Jatkossa pitää tiivistää äänimaljojen terveyttä ylläpitävää hoitoa ja hoitaa Uskoa 1-2 viikon välein, jolloin toivottavasti vältymme erilaisilta pahemmilta lihasjumeilta.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: horsewhisperer, horselistener, sydän, yhteys, hevoskuiskaaja, äänimalja, äänimaljahoito, soundsforhorses, hevosen hoito, selkäkipu, rentoutus

Sounds for Horses -Kokemuksia äänimaljojen ääreltä osa 3.

Perjantai 23.7.2021 - Maria

unnamed_6.jpg

Sain viestin ystävältäni. He olivat kokeilleet soittaa äänimaljoja hevosten kanssa ensimmäistä kertaa. Äänimaljat on väylä syvempään hevosen tuntemiseen ja yhteyden luomiseen hevosystävän kanssa ja jos äänimaljat tuntuvat omalta jutulta, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla oman hevosystävän kanssa äänimaljojen vaikutusta. 

Hevosten kanssa äänimaljahoitoa tai sointukylpyä tehdessä on tärkeää aloittaa rauhallisesti ja matkan päästä maljojen soittaminen sekä ennen kaikkea kuulla hevosta. Niin tässäkin tapauksessa ystäväni oli tehnyt. Hevonen oli aistinut ensin majoja matkan päästä ja pienen hetken malttanut rauhoittua. Rauhoittumisen jälkeen hevonen oli alkanut ravata ja heitellä päätään. 


Varsinkin ensimmäisellä kerralla reaktiot saattavat hämmentää hevosen tuntevaa henkilöä. Normaalisti paikallaan seisova rauhallinen hevonen alkaakin tutkia paikkoja tai kulkea ympäri levottomasti. Toisaalta normaalisti aktiivinen hevonen saattaa pysyä paikallaan kuin naulittuna pitkänkin tovin.


Äänimaljojen ääni ja värähtely luovat tuntemuksia, joita hevonen ei normaalissa arjessaan kohtaa. Kuitenkin värähtely on luonnollista ja hevonen kokee värähtelyn miellyttävänä, kunhan värähtelyn voimakkuus on riittävän matala ja taajuus hevoselle miellyttävä.

Hevonen usein purkaakin hoidon aiheuttamaa hämmennystä erilaisin sijaistoiminnoin. Kun värähtely alkaa vaikuttaa lihaksistoon ja hermostoon, on hevoselle luontaista purkaa tuntemuksia liikkeeseen. Kuten ihmisillä, oletettavasti myös hevosilla äänimaljat nostavat esiin myös tunteita ja niiden käsittelyyn hevosella liittyy myös vahvasti fyysisyys.


Kun hevosta hoidetaan äänimaljoin, on tärkeä tunnistaa, mitä mikäkin reaktio tarkoittaa ja mitä hevonen milloinkin viestii. Samalla pitää myös huolehtia sekä hevosen että ihmisen turvallisuudesta, koska reaktiot saattavat olla voimakkaitakin ja totutusta käyttäytymisestä poikkeavia.

Enemmän on vähemmän tässäkin ja hoidettaessa käytetään mieluummin vain muutamaa maljaa ja hoitaminen kannattaa lopettaa heti kun hevonen osoittaa merkkejä hoidon riittävyydestä.


Hevonen kyllä kertoo mitä haluaa ja kuinka paljon, kunhan me ihmiset vaan pysähdymme kuulemaan💛

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: horsewhisperer, horselistener, sydän, yhteys, hevoskuiskaaja, äänimalja, äänimaljahoito, soundsforhorses, hevosen hoito, selkäkipu, rentoutus

Sounds for Horses -Kokemuksia äänimaljojen ääreltä osa 2.

Tiistai 6.7.2021 - Maria

IMG_2575.jpgKohtasin hurmaavan issikan alkuviikosta. Paikka, jossa hän asui oli iso pihatto-laidun yhdistelmä, jossa tunnelma oli harmoninen ja yhdeksän hevosen lauma oli todella tasapainoinen. Laumaan kuului sekä vanhempia issikoita että pari nuorta varsaa, issikoiden lisäksi laumassa oli myös lämminverihevonen. 

Kun saavuin tallille, paikasta huokui lämpö ja rauha, mutta samalla herkkyys. Hevoset nuokkuvat kesän lämmössä ja pieni tuulenvire toi vaihtelua kuumuuteen. Peura pistäytyi tallin pihalla. 

Kun menimme talliin ja tallin yhteydessä olevaan pihattoon, lauma tuli sinne uteliaina ja vettä hakemaan. Miten ihana oli olla hevosten ympäröimänä keskellä harmonista laumaa. Siinä hetkessä tunsin maadottuvani entisestään juurilleni, ja koin vahvan läsnäolon ja yhteyden hevosiin, maahan ja itseeni. 

Lauman hengatessa pihatossa sisällä, otimme issikka tamman seinän toiselle puolelle äänimaljahoitoon. Tamma oli vapaana tilassa ja seinän toisella puolella oli tuttu lauma. 

Hoidon aikana tamma välillä rauhoittui ja haki hoitoa, tutki nenällään maljoja ja painoi päänsä lähelle maljaa. Hoidon edetessä hän alkoi myös selkeästi näyttää niitä paikkoja, mistä halusi hoidettavan. Tamma antoin äänen ja värähtelyjen hoitaa, aivan kuin äänimaljat olisivat maailman luonnollisin asia. Välillä kuitenkin piti purkaa uuden hoidon tuomaa hämmennystä sijaistoimintoon, jolloin tamma hamusi kaikkea mitä löysi ja tutki kaikki mahdolliset sopukat tilassa. Kun hoito oli lopuillaan ja äänet vaimenivat, tamma jäi nuokkumaan hetkeksi ja hakeutui ihmisten luokse, kuin hakien kosketusta. 


Hoidon jälkeen tamma palasi pihaton puolelle laumaan ja kaverit tulivat jo ovelle vastaan :) Kun tammaa oli hoidettu, oli muu lauma saanut samalla sointukylpyä seinän toiselle puolelle. Äänimaljojen vaikutus ei rajoitu pelkästään hoidettavaan vaan vaikutusalue on laaja, jopa seinän taakse ja useamman karsinan päässä olevat hevoset rentoutuvat äänimaljojen soidessa. 

Lauman siirtyessä takaisin ulos ja laitumelle lämminverihevonen selkeästi jäi jälkeen, meidän ihmisten kanssa. Hän viestitti selkeästi, että hän haluaisi myös hoitoa. Ihan herkkä, kaunis hevonen toi näkyville oman tarpeensa ja toiveensa. Tässä hetkessä harmillisesti hoitoon ei ollut mahdollisuutta, mutta ehkä ensi kerralla :)


...sillä tästä tallista tulette varmasti kuulemaan Sounds for Horses tapahtumien ja kurssien tiimoilta. Nellyn talli on aivan mieletön paikka… yhtä mieletön kuin sen omistaja ja hevoset.  … stay tuned ja tarkkaile Sounds for Horses tapahtumia...



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: intuitiivinen, hevostaito, horsewhisperer, , horselistener, sydän, yhteys, hevoskuiskaaja, äänimalja, äänimaljahoito, soundsforhorses, kokemuksellinen valmennus, kokemuksellisuus, coaching

Epätasapainosta tasapainoon -hevosen kokonaisvaltainen hyvinvointi

Maanantai 3.5.2021 - Maria

IMG_9655.jpg

Hevosen reagoidessa poikkeavasti käytöksellään, puhutaan usein hevosen hyvinvoinnista  lihaskireyksinä ja akuuteina tai kroonisina kiputiloista. Kyse on kuitenkin kokonaisvaltaisesta hyvin- tai pahoinvoinnista. Kun hevonen(tai mikä tahansa eläin) reagoi näkyvästi käytöksellään, on hyvinvoinnissa tapahtunut jo suurempi muutos. Pakoeläimenä hevonen pyrkii piilottamaan kipunsa mahdollisimman pitkään ja pitkittynyt kipu tuo mukanaan kokonaisvaltaisempaa huonovointisuutta.

Otetaan esimerkiksi ratsuhevonen, jolla on ratsastettu ja treenattu useampi päivä viikossa ja opeteltu samalla uutta. Hevonen on joutunut normaalia raskaampaan treeniin, jonka seurauksena aerobinen energian tuotanto lihaksistossa ei riitä vaan siirrytään anaerobiseen energian tuotantoon. Tällöin lihaksiston aineenvaihdunta kuormittuu ja vaatii kuormituksen purkamiseen palautumisen. Jos sama tehdään seuraavana päivänä, ei lihaksisto ole päässyt riittävästi palautumaan ja lihaksisto kuormittuu entisestään anaerobisen energian tuotannon seurauksena. Tästä seuraa lihaksiston kiputiloja ja lihasjumeja.

Kun hevosella joku lihas on kiputilassa/jumissa, vaikuttaa se koko kehoon. Hevonen välttää kiputilaisen lihaksen käyttöä ja joutuu kompensoimaan lihaksen tarvetta muilla kehon lihaksilla ja liikunta elimillä. Kun hevonen liikkuu epätasapainossa vaikuttaa epäsuhtainen liike myös hermostoon ja luurankoon. Yhden tai useamman lihaksen käytön välttely kuormittaa muuta lihaksistoa enemmän ja aiheuttaa ylimääräistä rasitusta luustolle. Jumissa oleva lihas saattaa puristaa hermoja ja epätasapainoinen liike aiheuttaa hermopinteitä muualle kehoon. Luonnostaan kiputilainen hevonen liikkuu normaalia vähemmän, mikä taas vaikuttaa aineenvaihduntaan ja sen toimintaan. Kun liikkuva eläin liikkuu vähemmän, on aineenvaihdunta hitaampaa. Kun aineenvaihdunta hidastuu, hidastuu myös lihaksiston aineenvaihdunta ja sitä myöten lihaksen paraneminen hidastuu. Kun aineenvaihdunta hidastuu, vaikuttaa se kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja sitä kautta hevosen mielialaan ja mielen hyvinvointiin. Hevosen elimistö on kokonaisvaltaisesti epätasapainossa. Kun elimistö on epätasapainossa, vaikuttaa se myös mieleen j amielen hyvinvointiin ja stressin siretokykyyn ja sitä kautta stressitasoihin.

Ylläkuvatun esimerkin tilanne vaatii pitkän ajan kehittyäkseen ja hevonen on monessa kohdin indikoinut vointiaan. Jotta hevosemme voisivat kokonaisvaltaisesti hyvin, meidän ihmisten on kuultava mitä hevoset meille kertovat. Intuitiivinen hevostaito auttaa ymmärtämään hevosta ja hevosen viestejä sekä luomaan aitoa läsnäolevaa yhteyttä hevoseen. Hevosen tasapainoisen hyvinvoinnin ylläpitäjänä ja palauttajana Äänimaljojen värähtely toimii kokonaisvaltaisesti. Äänimaljahoidot värähtely ja sointi rentouttavat ja tasapainottavat kehoa ja auttavat kehoa, hermostoa ja mieltä palautumaan. Hoidoilla pystytään tasapainottamaan epätasapainossa olevaa kehoa ja ylläpitämään kokonaisvaltaista tasapainoa kehossa. 

logo_black_snipattu_tausta.JPG

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: intuitiivinen, hevostaito, horsewhisperer, horselistener, sydän, yhteys, hevoskuiskaaja, äänimalja, äänimaljahoito, soundsforhorses, kokemuksellinen valmennus, kokemuksellisuus, coaching

Pieniä ihmeitä ... Sleeping Beauty

Torstai 1.4.2021 - Maria

Hevosen äänimalja hoidoissa tapahtuu pieniä ihmeitä…. luodaan sydän yhteyksiä, tuodaan rentoutta ja tasapainoa hevoselle. 

Hoidin valkoista kaunotarta, joka oli kipeytynyt selästään. Kipu tuo aina hevoselle stressiä ja se vaikuttaa koko kehoon. Omistajan kanssa sovimme hoidosta, että hoidetaan kolmen hoidon sarjalla ja katsotaan mitä tapahtuu. Hoitosarjan aikana hevosta hoidettiin myös eläinlääkärin toimesta ja mm. hieronnalla. Äänimaljahoito sopii hyvin tukemaan muita hoitoja ja rauhoittamaan kehot ja mieltä kiputiloissa sekä stressaavien hoitotilanteiden jälkeen. Äänimaljahoito ei koskaan korvaa eläinlääkärin hoitoa, vaan on osa hevosen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin hoitoja.

Ensimmäisellä hoitokerralla kaunotar selkeästi näytti kohdat, jossa kipu oli. Kun soivan maljan vei lähelle kipukohtaa, hevonen väisti. Maljojen soidessa kaunotar ei kuitenkaan paennut kokonaan värähtelyä ja ääntä vaan siirtyi vain hieman kauemmaksi ottamaan hoitoa vastaan. Hoidon edetessä kipukohtiin sai viedä maljan lähemmäksi ja puolessa välissä hoitoa kaunotar selkeästi rentoutui selästään, laski päänsä alas ja huokaisi raskaasti. Äänet ja niiden värähtely oli tehnyt tehtäväänsä ja kivuliaat kohdat olivat saaneet siinä hetkessä tarvittavan hoidon. Tämän jälkeen hoito jatkui keholla maljoja kuljetellen ja reaktiot olivat huomattavasti lievempiä ja hevonen selkeästi nautti hoidosta. Värähtely ja äänet olivat rauhoittaneet ja rentouttaneet sekä lihaksistoa että hermostoa ja kivusta stressaantunutta kehoa ja mieltä.

Myöhemmin illalla sain viestin, että kaunotar oli normaalista poiketen jo alkuillasta paneutunut makuulle ja uneksi:) … mistä lie uneksinut… :) … sleeping beauty ...kipua selkeästi saatiin hoidettu ja kivusta kuormittunut keho ja mieli pääsi lepäämään myös unen kautta.

Äänimaljahoidoissa hoidon aikana on useita eri vaiheita. Aktiivisemmissa vaiheissa haetaan tasapainoa ja sitä, mistä rentous löytyy ja rentoutumishetkinä päästetään irti vanhasta ja rauha laskeutuu hoitoon. Vaiheita voi olla useampia peräkkäin ja eri hevoseilla vaiheet ja reaktiot vaihtelevat suurestikin. Kuitenkin suurimmalle osalle tulee jossain vaiheessa rentoutuminen. Hevosesta riippuen hetki voi olla hyvinkin lyhyt ja reaktio pieni. Toisilla rentoutuminen on lähes koko hoidon ajan, sen tasot vian vaihtelevat.

Hoitokertojen välillä on myös paljon eroja saman hevosenkin kohdalla. Jokainen kerta on oma ainutlaatuinen kokemuksensa ja koskaan ei voi etukäteen täysin tietää mitä hoito tuo tullessaan tai mihin hioitokohtaan keskitytään. Se mitä jokaisessa tekemässäni hoidossa on olu yhteistä on yhteyden syntyminen, syvemmän sydän yhteyden, jossa hevonen voi olla oma itsensä ja saa päästää irti, ei tarvitse pinnistellä ja olla valppaana. Joskus sydänyhteys kestää läpi hoidon ja olemme yhtä yhteisessä kuplassamme. Joskus yhteys on pieniä hienoja hetkiä hoidon lomassa.

Jokainen kohtaaminen on yhtä arvokas ja jokainen hetki vie hoidettavaa kohti kokonaisvaltaista tasapainoa.

 
 

IMG_6216.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: horsewhisperer, horselistener, sydän, yhteys, hevoskuiskaaja, äänimalja, äänimaljahoito, soundsforhorses, hevosen hoito, selkäkipu, rentoutus

Tunne, Intuitio... käyttämätön voimavara

Sunnuntai 28.3.2021 - Maria

Tasapainoinen hevonen on luottavainen ja avoin. Hevonen uskaltaa ehdottaa ja tietää tulevansa kuulluksi omana aitona itsenään ja aidosti sydämestä käsin. 

Kuulluksi tuleminen ei tarkoita, että hevonen päättää kaikesta, vaan kuulluksi tuleminen on molemminpuolista. Ihmisellä on vastuu eläimestä ja silloin toki velvollisuus huolehtia eläimestä parhaalla mahdollisella tavalla. Kuitenkin on monesti hevonen osaa kertoa asioita, joita mitä ihmisen mieli pystyy ajattelemaan. 

Hevoset opettavat meille omaan intuitioon ja tunteeseen luottamista. Sitä että mielen ei tarvitse päättää vaan voi kuunnella intuitiota ja antaa sen viedä. Kaikkea ei tarvitse päättää vaan välillä voi antaa elämän viedä ja kuunnella sydäntään ja hevosta. 

Meille suorituskulttuurissa eläville ja jo koulumaailmasta lähtien suoritusten arvostukseen kasvatetuille oman intuition kuunteleminen ja kuuleminen voi olla vaikeaa ja jopa epämiellyttävää. Se voi tuntua pelottavalta… annanko tunteen viedä ja intuition ohjata, mitä jos jotain tapahtuu, mitä jos se onkin väärässä. Mieli puuttuu usein peliin ja alkaa ohjata meitä huomaamattamme. 

Kuitenkin intuitio on vahva usein käyttämätön voimavaramme. Se tunne ja voima joka asuu jokaisessa meissä sisällä ja joka pystyy tekemään päätöksiä, jotka kumpuavat aidosta itsestämme. Päätöksiä, jotka eivät perustu muiden odotuksiin tai johonkin aiemmin oppimaamme, vaan aitoon omaan sisimpämme tietoisuuteen ja siihen mitä syvällä sisimmässämme tunnemme. Kun annamme intuitiolle tilaa, alamme löytää pala palalta oman äänemme, oman itsemme ja sitä kautta aitouden. 

Hyvinvointimme perustuu aitoihin kohtaamisiin ja aitoon vuorovaikutukseen. Jos emme tunne itseämme ja emme silloin pysty käyttämään mielen päätösten lisäksi intuitiotamme. Silloin ehkä elämme muiden odotusten mukaan ja muiden tahdon varassa. Kuten ”kuuluu elää”, kuten meidän on opetettu…. Tällaisessa päätöksenteossa oma sisin, se mitä aidoimmillaan olemme, jää kuulumatta ja juuri sinulle arvokkain päätöksen teon tukipilari , intuitio, jää käyttämättä.

Se mitä olemme oppineet on arvokasta vain, jos se tukee omaa sisimpäämme. Sitä mikä tekee meidät onnelliseksi, se mikä tuo meille iloa ja mihin tunnemme intohimoa. Oppimamme ja intuitio eivät ole toisiaan poissulkevia vaan parhaimmillaan ne vahvistavat ja tukevat toisiaan. Pahimmassa tapauksessa ne ovat täysin vastakkaiset ja ristiriidassa, jolloin päätöksen teossa pitää valita kuunteleeko mieltä vai tunnetta. Ihminen on oppiva ja jokainen pystyy muuttumaan. Jos opittu ei enää vastaa omaa minää, eikä tue syvää sisintä, voi aina oppia uutta ja oppia pois vanhasta. 

Hevoset ovat sielun peili ja hevosten kanssa peilautuu nopeasti aitous ja epäaitous. Oletko läsnä mielen vai tunteen tasolla. Jos olet tunteen tasolla läsnä ja vahvasti omana itsenäsi, on hevonen myös läsnä ja mukana.

Jos olet poissaoleva ajatuksissasi, oma tunne-elämäsi on sekaisin tai  oma elämäsi on ristiriitaista, silloin hevonen vaistoaa sen, eikä pysty olemaan aidosti läsnä.Tällöin kumpikaan ei voi tuoda suhteeseen kokonaista itseään. Hevonen kuitenkin näyttää ja peilaa kokoa ajan ihmisen tunteita. Jos olet valmis kuuntelemaan ja kuulemaan niitä, hevonen pystyy tuomaan sinulle tietoa itsestäsi, jota et muuten näkisi.

Kun olet läsnä aitona itsenäsi voit kokea hevosen kanssa hetken aitoutta, jossa voit olla läsnä vain omana itsenäsi. Ei tarvitse esittää, ei tarvitse miettiä miten pitää olla tai mitä sanoa. Hevosen kanssa voi olla juuri siinä tunteessa kun sillä hetkellä on, mutta vain jos olet aidosti siinä ilman odotuksia. Jos itkettää, niin hevosen kanssa voi itkeä, jos hassututtaa voi hassutella

… kuitenkin, jos odotusarvosi on, että hevonen hoitaa sinua ja vie itkun ja pahan olon pois, voit yllättyä…. odotusarvo tuskin toteutuu… joudut luultavasti pitämään huolta itse omasta surustasi ja hevonen huolehtii itsestään. Jos sen sijaan olet aidosti sydän avoinna läsnä. Vain olet, ilman odotusta ja annat tunteen olla, hevonen luultavasti tulee tueksesi. 

Itselleni on alkanut hevosten sydänyhteysmaailma avautua toden teolla vasta viime vuosina ja äänilajojen kautta olen löytänyt uuden väylän luoda yhteyttä ja löytää rauha ja sydänten välinen tasapaino ja yhteys. 

Äänimaljojen soidessa yhteys lähtee muodostumaan kaikille ympärillä oleville, jolloin myös muut kuin hoitaja voivat kokea yhteyden. Tätä kannattaa kokeilla, jos haluaa vahvistaa sydänyhteyttän hevosiin ja löytää sen kuuntelevan aidon ystävyyden ja yhteyden, jossa molemmat ovat tasa arvoisina kohtaamisessa.

Omaan intuititioon ja tunteeseen luottamista voi harjoitella esimerkiksi kokemuksellisen valmennuksen kautta hevosten ja/tai äänimaljojen tukemana. 

Jokainen kohtaaminen on lahja ja maailma muuttuu yksi kohtaaminen kerrallaan. <3

shutterstock_188702624.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: horsewhisperer, horselistener, sydän, yhteys, hevoskuiskaaja, äänimalja, äänimaljahoito, soundsforhorses, kokemuksellinen valmennus, kokemuksellisuus, coaching

Kuiskaus, kuuntelu...sydänyhteys

Keskiviikko 24.3.2021 - Maria

Kuiskaaja, kuuntelija...kuuntele hevostasi, tulkitse ilmeistä ja eleitä, mieti mitä hevosesi sinulle kertoo. Jossain vaiheessa kuvittelin, että hevoskuiskaaja ja hevoskuuntelija (horse listener, horse whisperer) ovat sitä mitä kohti haluan mennä. Haluan oppia ymmärtämään hevosia, oppia hevosten kieltä ja osata kommunikoida niiden kanssa paremmin ja syvemmällä tasolla, kuin aiemmin. Edelleen haluan kuiskata ja kuunnella, mutta matkalla löysin jotain, joka on vielä paljon enemmän. 


Kuuntelija on aktiivinen kuuntelua suorittava henkilö. Kuuntelijan mielentilasta ja energioista riippuen kuuntelu voi olla joko nopea kuuntelu, josta mieli tekee nopeat johtopäätökset ja siirtyy toimintaan tai hitaampaa aktiivista kuuntelua, jossa mieli jatkuvasti työstää kuulemaansa. Kuunteleminen on hyvä asia, mutta vain silloin kun vastapuoli tulee aidosti kuulluksi ja kuulluksi omista lähtökohdistaan ilman ennakko odotuksia tai asenteita. Hevosten ja ihmisten kohtaamisissa usein ihmisen mieli on asioiden edellä. Syynä ehkä kiire tai ennakko odotukset. Myös tunteet ja aiemmat kokemukset ohjaavat usein sitä mitä kuulemme. 


Kiireisen työpäivän jälkeen suoraan tallille, autossa mietittynä miten tänään treenataan ja mitä treenin jälkeen laitetaan ruuaksi… tällä energialla ja niillä ajatuksin hevosen karsinaan, harjaus, varusteet ja ratsastamaan…. Missä vaiheessa hevosta ehtii kuunnella, missä vaiheessa hevonen tulee kuulluksi. Hevonen saattaa kääntää takapuolensa ihmistä kohti satulaa tuodessa, satula laitetaan selkään. Hevonen saattaa maneesin ovella ”heittäytyä hankalaksi” eikä halua mennä sisään, hoputetaan hevonen sisään… halusiko hevonen jo karsinassa kertoa, että tänään ei jaksaisi ihmistä kantaa, tänään ei treeni tunnu hyvältä. Maneesin ovella hevonen ehkä vielä kerran halusi viestittää, että ei tänään, ei tunnu hyvältä. 

Monta kertaa hevonen viestittää meille toiveitaan, tahtoaan. 

Hevonen tuo esiin iloaan ponkaisemalla ilosta ilmaan. Hevonen haluaisi leikkiä ja haastaa ihmistä leikkiin mukaan. Silloin ihminen usein käskee olla kiltisti, käyttäytyä ja opettaa hevosta olemaan paikallaan ja kiltisti.

Hevosen kuunteleminen on tärkeää, kuuleminen vielä tärkeämpää.

Hevosten maailmassa kuuleminen ja kuulluksi tuleminen on vain yksi osa. Suurempi merkitys on aidolla yhteydellä. Tämä yhteys on sydänyhteys, joka lähtee kultalangan lailla sydämestä sydämeen ja yhdistää hevosen ja ihmisen tavalla, jossa molemmat ovat yhtä, tasavertaisesti ja toisiaan kunnioittavasti. 


Sydänyhteyden voi löytää jokainen, joka haluaa olla aidosti läsnä ja pysähtyä kuuntelemaan ja kuulemaan sydämellään hevosta. Aito yhteys tarvitsee aikaa ja rauhaa, kiireettömyyttä. Aidossa yhteydessä ja kohtaamisessa tavoitteet ja ennakko odotukset on riisuttu pois. Jäljellä on vain ihminen ja hevonen ja mitä vaan voi tapahtua <3

Ne hetket kun saa olla yhtä hevosen kanssa yhtä, yhteisessä kuplassa. Juuri sellaisena kuin siinä hetkessä on. Niissä hetkissä on jotain maagisen kaunista ja koskettavaa.


Kauniita kohtaamisia ja todellista sydän yhteyttä voi harjoitella ja äänimaljat tuovat harjoitteluun tukea. Näissä hetkissä hevonen ja ihminen ovat yhdessä äänimaljojen soidessa ympärillä. Äänimaljat luovat yhteisen tilan, kuplan, jossa aika pysähtyy ja jäljelle jää vain ääni, ihminen ja hevonen. Rauhassa, yhdessä, läsnä.

Hevonen on lempeä ja hyväntahtoinen eläin, joka haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään. Puutteineen ja vahvuuksineen, ihan niin kuin me ihmiset. Hevonen aistiin kärpäsen ihollaan ja kuulee pienimmätkin rasahdukset. Hevonen on kaikessa herkkyydessään vahva ja haluaa olla yhteydessä sekä toisiin hevosiin että muihin eläviin olentoihin. Yhteys Ihmisiin onnistuu vain, jos me ihmiset maltamme pysähtyä ja avata sydämemme hevoselle. Tuntea ja laskea suojaukset ja odotukset, kuulemme hevosen. Vain silloin aito kohtaaminen kahden sydämen välillä on mahdollista. 

Annetaan sydän yhteyksille mahdollisuus… kiireetöntä talli viikonloppua <3

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: horsewhisperer, horselistener, sydänyhteys, hevoskuiskaaja, äänimalja, äänimaljahoito, soundsforhorses