Tunnelmia ja sydänyhteyksiä kurssilta

Sunnuntai 15.5.2022 klo 10.20 - Maria

20220514_154031.jpg

Kuva Kaktu Kuparinen

Kun saavuimme Kaktun tallille Eräjärven pappilaan, meitä oli vastassa Noki koiruus ja ihana Sapriina tamma.

Jo pihaan tullessa tunnelma oli rauhallinen ja paikassa voi aistia aitouden, läsnäolon ja vanhan tilan historian. Tällaiseen tunnelmaan ja paikkaan on ihana laskeutua arjen tohinoista kurssia pitämään. Paikan energiat ja henki oli tunteita herättävä jo itsessään.

Kurssilla alku menee aina kuulumisten vaihtoon, esittelyihin ja käytännön asioihin. Sen jälkeen pääsimme itse asiaan, äänimaljoihin ja hevosiin 😊 ja opiskelimme äänimaljoista ja niiden vaikutuksesta teoriassa.

Jaksan hämmästyä aina uudelleen ja uudelleen, kuinka voimakkaasti äänimaljat vaikuttavat. Kuinka maljojen äänet ja värähtelyt lähtevät heti ensimmäisistä soinnuista tuomaan harmoniaa, tasapainoa ja rauhaa tilaan. Kuinka lempeästi ne kietovat syleilyynsä. Kuinka vahvoja tunteita ne nostattavat ja kuinka voimaannuttava vaikutus äänimaljoilla on.  Jo pelkästään teoriaosuuden aikana soitettujen demojen kautta laskeuduimme hetkeen ja paikkaan, joka tulisi olemaan päivän ajan meidän yhteinen kokemuksellisuuden, tunteiden ja rakkauden kuplamme.

Lounaan jälkeen siirryimme ulos kokemaan ja tuntemaan äänimaljojen ja hevosten äärelle. Sointukylpy ihanan hevoslauman tuella on aina vaikuttava kokemus, niin myös tällä kurssilla. Miten lempeästi soinnut vievät mukanaan ja kaikki muu ympärillä katoaa. Kuinka luonto on vahvasti mukana tuulen ja eläinten kautta. Kurjet vastasivat soineihin ja tuuli puhalsi siinä hetkellä, kun maljojen soinnut muodostivat pyörteen meidän ympärille. Äänet vaelsivat ympäröiden osallistujia silitellen ja kietoen osallistujat syleilyynsä. Sointukylvyn jälkeen tunnelmat olivat seesteiset, rentoutuneet ja maadottuneet. Yhteys ympäröivään luontoon ja itseemme oli vahvistunut.

Näissä tunnelmissa lähdimme kokemaan hevosten äänimaljahoitoa ensin esimerkkihoidon kautta ja sen jälkeen jokainen kurssilainen sai itse hoitaa hevosta.

Kaktun laumassa on tällä hetkellä neljä hevosta, joista Sapriina, Sissi ja Wille asustavat kolmisin pihatossa ja Rikke-poni viereisessä tarhassa. Hevoset olivat jo olleet mukana sointukylvyssämme ja sointukylvyn aikana Wille olikin jo rentoutuneena asettautunut makuulle auringon paisteeseen.

Kun asettelin äänimaljoja pihatoon demo hoitamista varten, niin Sapriina tuli jo kertomaan, että häntä saa hoitaa heti. Malttamattomana Sapriina nuuhki maljoja ja töni päällään. Kun aloitin maljojen soittamisen Sapriina oli hetken paikoillaan ja kertoi, mihin kohtaan haluaa hoitoa. Sapriina on hevonen, joka tullut tänne opettamaan meille ihmisille ehdotonta läsnäoloa. Demo tilanne eroaa hoitamisesta siinä, että kerron kurssilaisille hoidon edetessä mitä teen ja mitä tapahtuu, jolloin demon aikana täydellinen läsnäolo koko hoidon ajan ei ole mahdollista. Sapriina totesi aika nopeasti, että yhteys välillämme katkeaa välillä ja poistui paikalta, jopa hieman loukkaantuneen oloisena.

Wille köllötteli pienen matkan päässä edelleen rentoutuneena sointukylvystä. Menin lähemmäs hoitamaan Willeä ja hän nautti soinnuista ja värähtelyistä pää maahan painuneena ja silmät ummessa. Tässä hetkessä oli kaikki… Hevosen rauha ja samalla voima, makaavan hevosen lempeys ja luottamus, äänimaljojen lempeät soinnut ja itsellä syvä rauha ja yhteys hevoseen ja ympäröivään luontoon.

Hoidon aikana Wille heräili, nousi ylös ja lähti venytellen hieman kauemmaksi ottamaan taukoa hoidosta. Hetken päästä Wille palasi ja toi selkeästi esiin mistä kohdista halusi hoidettavan. Hoidon aikana Wille rentoutui uudelleen. Kehossa oli havaittavissa myös hoitoon vastaamista värisyttelyin, ilmein, elein ja karvan pörhistymisin. Willen hoidon aikana tunnelma oli hyvin lempeä ja seesteinen. Luottamus ja rauha välittyi Willestä vahvasti.

Läsnäolon kokemus ihmisten ja hevosten välillä vahvistui hoidon edetessä ja kun hoidon loppupuolella keskityin Willen kanssa yhteyteen ja siinä olemiseen, palasi Sapriina äänimaljojen luokse ja tuli luokseni hoidettavaksi ja hääti Willen sivummalle. Sapriinan kanssa olimme pienen hetken yhdessä omassa kuplassamme. Siinä hetkessä Sapriina tuntui päästävän irti jostain palasesta menneisyyden taakkaa. Siinä hetkessä tunsin kuinka osa Sapriinan taakasta siirtyi minuun ja Sapriina huokasi. Hetki oli lyhyt, Sapriina olisi selvästi kaivannut enemmän, mutta oli aika siirtyä kurssissa eteenpäin ja kurssilaisten hoitaa hevosia.

Aivan huumaavan hurmaavaa oli seurata hevosten hoitamista. Kaikkia hevosia hoidettiin yhtaikaa ja kurssilaiset oli jaettu ryhmiin sen mukaan, mikä hevonen heitä kutsui. Kurssilaiset hoitivat ryhmän hevosta vuorotelle. Kaiken aikaa pihatossa vallitsi lempeä rakkaudellinen energia. Hevoset olivat raukeita ja vastaanottavia. Luottivat hoitajiin ja uskalsivat kertoa ja kommunikoida. Hevoset tulivat kuulluksi ja se lempeys, millä kurssilaiset hevosia hoitivat oli jotain käsin kosketeltavaa.

Sapriina sai ryhmältään pyyteettömän ja ehdottoman läsnäolon kokemuksen. Sapriinaa hoidettiin ja Sapriina hoiti myös itse. Sapriinalla on kyky olla lempeästi läsnä ja samalla turvana ja antaa ihmiselle se vahva tuki, mitä siinä hetkessä tarvitaan.

Wille löysi hoitajansa kanssa ihanan korkeamman maljan soinnit, jotka veivät kaksikon omaan sointujen ympäröimään kuplaansa.

Sissi koki ja antoi mielettömän määrän rakkautta. Sissi ja hoitajat muodostivat vahvan yhteyden kolmisin, jossa Sissi uskalsi tuoda esiin sen herkän rakkauden täytteisen sielun, joka hän on. Sissi tarvitsi hoidon aikana tukea sekä hoitajalta, mutta myös toiselta ihmiseltä. Välillä ihminen oli ryhmästä, välillä Sissi haki turvaa ja hyväksyntää Kaktulta. Tässä kolmikossa kuvastui suurimpana elementtinä lempeä rakkaus, joka yhdessä äänimaljojen sointujen kanssa kietoutui ryhmän ympärille ja antoi Sissille tukea päästää irti ja rentoutua, luottaa ryhmän ihmisiin. Tämän rakkaudellisuuden seuraaminen oli mieletöntä ja rakkaus ja lempeys välittyi meihin kaikkiin.

Kun hoitojen jälkeen pohdimme tunnelmia, tuli Sapriina vielä luokseni. Hän pyysi selkeästi yhteyttä ja tukea. Siinä hetkessä maljojen soinnit olivat jo hiljenneet, energiat olivat edelleen läsnä ja koko ryhmän lempeys ympäröi meitä. Sapriina tuli lähelle, kiinni minuun ja laskin käteni Sapriinan lavalle ja sydänkeskukselle. Siinä hetkessä meidät ympäröi kupla, jossa olimme vain me kaksi yhdessä, muu maailma katosi. Tunsimme toisemme, kuulimme toisemme. Koimme vahvan sydänyhteyden ja Sapriina pystyi päästämään irti. Sapriina antoi minun auttaa, hoitaa, vastaanottaa sen mikä häntä on painanut. Se tunnekokemus, vanha trauma, joka Sapriinaa on estänyt, mureni paloiksi. Sapriina pystyi antamaan minulle paloja vapautuakseen itse taakastaan. Ne vapautuvat palat mustasta tunnekokemuksesta siirtyivät minuun ja puhalsin ne ulos. Tämä hetki oli jotain maagista, voimaannuttavaa ja kaunista. Se luottamus, jota hevonen osoittaa avautumalla ja päästämällä lähelleen. Sydänyhteys, joka yhdistää meidät siinä hetkessä on kuin kultalanka, joka yhdistää vahvana. Se syvä ystävyys, lempeys ja rakkaus. Siinä on kaikki.

Tässä päivässä kiteytyi se, miksi Sounds for Horses on olemassa ja sen perimmäinen tarkoitus. Aito kohtaaminen.

Kiitos ihanat kurssilaiset, kiitos Kaktu ja kiitos Eräjärven Pappilan hevoset. Tämä päivä jää elämään sydämeeni.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eläinkommunikaatio, intuitio, sounds for horses, tasapaino, äänimalja, intuitiivinen hevostaito, suorittaminen, esteratsastus, kouluratsastus, kuunteleminen, kuuleminen, soundforhorses, yhteys, hevoslähtöisyys äänimaljat, vuorovaikutus, yhteys,

Sounds for Horses - Eläinkommunikaatio

Maanantai 21.3.2022 - Maria

Eläinkommunikaatio kiinnostaa ihmisiä yhä enemmän. Eläinkommunikaatio myös selkeästi nousee puheenaiheisiin ja puhututtaa. Yle julkaisi jutun  eläinkommunikaatiosta (Uutiset 20.3.2022) ja toi esille monen erialan ammattilaisen ajatuksia aiheeseen liittyen.

Eläinkommunikaatiossa ei ole mitään uutta tai ihmeellistä. Yhteys eläimiin on ollut aina olemassa. Elämän olosuhteista ja eläimen ja ihmisen välisestä suhteesta ja toiminnan tasosta riippuen yhteys on ollut erilainen.

Itse koen, että eläinkommunikaatio on eläimen ja ihmisen välistä vuoropuhelua. Kommunikaatiota on eri tasoilla, riippuen ihmisestä ja hevosesta sekä olosuhteista. Kommunikaatio voi olla saumatonta yhteistyötä, jossa ehkäpä ei kommunikaation ajatella olevan edes erillään yhdessä tekemisestä ja suorittamisesta. Toisaalta kommunikaatio voi olla vahvaa yhdessä elämistä ja yhdessä asioiden oivaltamista ilman minkäänlaisia paineita.

Ajatelkaapa kommunikaatiota ihmisten kanssa. Kuinka paljon sanatonta viestintää on ihmisten välillä ja kuinka vahva tuo viestintä meille on. Tutkimusten mukaan jopa 93% ihmisten välisestä kommunikaatiosta on sanatonta. Mitä kaikkea tuohon sanattomuuteen sitten kuuluu? Ainakin eleet, ilmeet, tunteet, energia, intuitio, vaisto. Kun eläinten kanssa puuttuu sanat, niin kommunikaatio on sanatonta ja kaikki sanattoman viestinnän elementit muodostavat koko eläinkommunikaation.

Kommunikaatiossa ja viestien tulkinnassa tulee aina mukaan myös tulkitsijan omat tunteet, kokemukset ja historia. Tämä on asia, mikä aiheuttaa eniten vääristymiä viestien tulkitsemiseen. Kun hevosten viestejä vastaanottaa, on äärettömän tärkeää osata tunnistaa mikä osa nousee omista lähtökohdista ja mikä on aidosti viestiä hevoselta. Jotta tätä erottelua pystyy tekemään, on tunnettava itsensä ja oma historia. Omien tunteiden ja ajatusten erottamista kommunikaatiossa hevosen kanssa voi oppia ja sitä kautta päästä aidosti hevosen viestien äärelle.

Jokainen hevosen kanssa oleva voi harjoitella hevosen kanssa kommunikointia. Pienin askelin ja pala palalta alkaa tuntea ensin itseään ja sen jälkeen alkaa avautua kanava hevosen kuulemiseen. Tärkeintä eläinkommunikaatiossa on aika, rauha ja läsnäolo. Se voi olla pieni hetki päivässä tai pidempi hiljainen yhdessä läsnäolo. Yhteyden muodostumista voi myös vahvistaa ja äänimaljat toimivat tässä vahvana tukena. Maljojen vaikutus yhteyden vahvistumiseen perustuu sekä rauhoittumiseen ja rentoutumiseen että yhteiselle energia taajuudelle laskeutumiseen. Jos hevonen on viettänyt päivän laitumella rauhassa syöden ja chillaillen ja ihminen tulee arjen työkiireistä suoraan kohtaamiseen, energiat ja kohtaamistaajuus ovat hevosen ja ihmisen välillä eri ja aitoa kohtaamista ei tapahdu. Tällöin kommunikaatio on haastavaa ja tulkinnat omista lähtökohdista lisääntyvät.  Äänimalja tukee siirtymistä yhteydelle taajuudelle ja mahdollistaa näin vahvan yhteyden ja selkeämmän kommunikaation.

Olen itse kokenut äänimaljahoitojen aikana vahvoja viestejä. Viestejä on monenlaisia ja monen tasoisia. Viestit koskevat hoitoa ja miltä se tuntuu tai mistä kohdin hevonen haluaa hoidettavan. Välillä viestit kertovat sen hetkisestä mielentilasta ja olosta. Toisinaan viestit ovat toiveita, tarinaa menneistä kokemuksista ja vanhojen traumojen purkautumista.

Koska hevonen on monesti suora peili ihmisen minuuteen, huomaan syvän yhteyden kautta kommunikoinnin nostavan esiin ja peilaavan myös omia tuntemuksiani ja ajatuksiani ja niiden erottelu hevosen viesteistä on kaiken ytimessä.

Jokainen voi kommunikoida eläimensä kanssa ja vahvistaa suhdetta, mutta varsinainen hevosten viestien tulkitseminen ja lukeminen vaatii vahvaa erottelukykyä.

Voiko eläinkommunikaatiota olla myös tuntemattomien eläinten kanssa tai tuonpuoleiseen siirtyneiden eläinten kanssa? Tämä on asia, josta jokainen muodostaa oman mielipiteensä. Oman kokemukseni mukaan voi. Olen kohdannut hevosia kommunikoinnin tasolla jo ennen fyysistä kohtaamista ja fyysisen kohtaamisen jälkeen olen myöhemmin vastaanottanut viestejä hevosilta. Osa kokemuksista liittyy vahvasti hevosten äänimaljahoitamisen tuomaan syvään yhteyteen ja luottamukseen ja sitä kautta hevonen uskaltaa avautua viestimään. Uskon, että kommunikointi ilman fyysistä läsnäoloa vaatii sekä kommunikoijalta että hevoselta avoimuutta ja kykyä päästää toinen lähelle

Kun ollaan asioiden äärellä, jota tiede ei pysty aukottomasti todistamaan, herää pelko ja epäluulo. Tämä on nähty jo pitkään ihmisten maailmassa. Kaikkea uutta epäillään ja luodaan mielikuvia siitä, mitä voi pahimmillaan tapahtua. Pelko ohjaa meitä turvaamaan omamme ja torjumaan, jolloin uuden oppiminen ja oivaltaminen estyy.

Oman kokemukseni mukaan terveyden ja hyvinvoinnin maailmassa on kyse tasapainosta ja yhteistyöstä. Olemmehan kompleksisia psyko-fyysisiä olentoja, joista löytyy tieteelle selittämättömiä intuitiivisia ja telepaattisia kykyjä.  Jos yhdistäisimme voimamme ja olisimme avoimia uudelle, löytäisimme paljon enemmän keinoja ja voimia kohdata toisemme. Tätä kautta löytäisimme jokaiselle parhaan avun haasteisiin ja tuen hyvinvointiin. Mikään osa-alue, oli se sitten eläinkommunikaatio, äänimaljahoidot, ravitsemustiede, käyttäytymistiede, lääketiede, fysioterapia, homeopatia tai joku muu, ei pystyy yksin luomaan kokonaisvaltaista hyvinvointia eläimelle. Eikä toinen sulje toista pois tai ole toistaan parempi.

Yhteistä kaikille on se, että haluamme auttaa hevosia voimaan hyvin ja mahdollistaa onnellisen hevosen elämän.

IMG-9864.JPG

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eläinkommunikaatio, intuitio, sounds for horses, tasapaino, äänimalja, intuitiivinen hevostaito, suorittaminen, esteratsastus, kouluratsastus, kuunteleminen, kuuleminen, soundforhorses, yhteys, hevoslähtöisyys äänimaljat, vuorovaikutus, yhteys,

Sounds for Horses -tasapainoa etsimässä: Joko tai vai sekä että?

Sunnuntai 14.11.2021 - Maria

Kun sielussa on rauha, niin on hyvä olla. Kun lepoa saa riittävästi on hyvä olla. Kun keholle tarjoaa riittävästi liikuntaa, niin on hyvä olla…. kun elämässä on tasapaino, on hyvä olla.

Tämä pätee niin hevosiin kuin ihmisiinkin. 

Mikä on riittävä määrä treeniä hevosille? Milloin hevonen haluaa liikkua ja milloin levätä. Mikä on tarpeeksi, mikä liikaa? Miten yhtäaikaa pystyy kuuntelemaan hevosta ja silti ratsastamaan täysipainotteisesti? Pystyykö? Miten huolehtimaan hevosen riittävästä fyysisestä kunnosta ja samalla toimimaan pehmeästi hevoslähtöisesti hevosta kuullen? 

Näiden ajatusten ääreltä olen löytänyt itseni yhä useammin ja useammin. Äänimaljojen kautta läsnäolon merkitys on kasvanut ja pyrkimys tasapainoon lisääntynyt. Äänimaljat ovat vahvistaneet yhteyttämme ja tuoneet yhdessä oloomme syvyyden tason, josta olen aiemmin vain haaveillut. Tämä uuden maailman avautuminen on tuonut mukana ristiriidan hevoslähtöisen, intuitiivisen, kuulevan maailman ja suorittavan maailman välillä. Arjen ristiriidan, jossa suorittaminen on aikataulutettu ja etukäteen sovittu, mutta hevonen kertoo, että nyt ei halua…mieli ja tunne, opittu toimintamalli ja uusi toimintamalli, suorituspaine sovitusta, huoli hevosen mielen hyvinvoinnista ja viestit hevoselta. Näiden ajatusten ja kaikkien tähän liittyvien tunteiden ristipaineessa olemme Uskon kanssa harvase päivä. Suoritus mittarilla mitattuna meillä menee paremmin kuin koskaan. Usko on hyvässä kunnossa, olemme kehittyneet ja oppineet paljon sekä kouluratsastuksessa että esteillä.

Suoritusmittari ei kuitenkaan ole se, mitä haluan seurata ja mikä minua motivoi. Se mitä toivon ja mitä tavoittelen on, että voisimme Uskon kanssa tehdä asioita harmoniassa ja tasapainossa niin, että molemmilla olisi into yhdessä ololle ja tasapaino levon ja liikunnan, mielen ja kehon kanssa. En kuitenkaan voi sanoa, ettenkö haluaisi myös osata toimia paremmin esteillä tai koulukiemuroissa Uskon kanssa yhdessä. Voiko saada sekä että vai pitääkö valita joko tai?

Tässä hetkessä ajatukseni on, että voimme harrastaa ja tehdä yhteisiä asioita niin koulu- kuin esteratsastuksessakin niin kauan, kun se molempia innostaa. Jotta tähän päästää, pitäisi hevosta pystyä kuulemaan ja kuuntelemaan tarkkaan joka hetkessä ja sen pohjalta suunnittelemaan tekemiset. Joka päivä on erilainen sekä ponille, että minulle ja koskaan ei voi edellisenä päivänä tietää, miltä seuraavana päivänä tuntuu. Toisaalta mieli kertoo, että mikäli haluamme osata Uskon kanssa enemmän ja tehdä enemmän yhdessä este ja kouluratsastusta, on meidän molempien harjoiteltava yhdessä ja erikseen.  Tämä haastaa tällä hetkellä suuresti, koska maailma, jossa elämme perustuu aikatauluihin ja ennakko suunnitteluihin sekä suunnitelman mukaan toimimiseen. Opettelemme tätä yhdessä tekemisen ja toisten kuulemisen ja kunnioittamisen tasapainoa Uskon kanssa jatkuvasti. Välillä onnistuen ja välillä kompastellen.

Osallistuimme pe-la Uskon kanssa Dominique Barthelaixin kaksi päiväiselle estekurssille. Vapaaehtoisesti ja alkuun innolla… on aivan mahtava päästä kurssille yhdessä tallikavereiden kanssa ja saada uusia näkökulmia hyppäämiseen alansa huippuammattilaiselta. Näin jälkeenpäin ajateltuna, tämä tarve lähti puhtaasti minusta ja omasta halustani itse oppia lisää. Kun kurssipäivät lähenivät, niin alkoi pohdinta…. miltä ponista tuntuu, onko valmennus ponia motivoiva, mikä on riittävästi liikuntaa ponille ennen kurssia, kuinka paljon ponia pitää treenata, jotta lihaksisto on tikissä estepäivinä ja minkä verran kannattaa pitää lepopäiviä, jotta keho ja mieli pysyy virkeänä? Paine valmistautumisesta oli läsnä. Taustalla kummitteli edellinen treeni kesältä, jolloin valmistautuminen tai valmistautumattomuus näkyi vastaavalla kurssilla Uskon haluttomuutena ja hitautena kurssilla, Usko jumitti, potkiskeli ja protestoi… jopa niin, että pohdin silloin kurssin keskeyttämistä. Usko kuitenkin protestoinnin jälkeen suoritti tehtävät, mutta into puuttui. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä kannattanut silloin keskeyttää ja antaa molemmille lepoa suorittamisesta… mutta jälkiviisas on helppo olla. 

Takaisin tähän viikkoon… Usko oli alkuviikosta super hyvä, innokas, eteenpäin pyrkivä ja energinen. Ratsastus sujui ja poni oli tyytyväinen. Torstaina mietin, mitä kannattaisi Uskon kanssa tehdä… sydän ja Usko sanoi, että lepo voisi olla paikallaan. mutta mieli oli kurssissa ja siitä suoriutumisessa, joten päätin ratsastaa “koska pitää olla yhteinen sävel selästä käsin, jotta homma sujuu kurssilla, eikä tarvitse kurssin alussa miettiä sitä” -ajatuksella…jep...matkalla maneesiin Usko jo hieman indikoi, että ei ehkä just nyt haluaisi maneesiin suorittamaan koulukiemuroita, huomasin viestit ja ratsastin ajateltua kevyemmin ja lyhyemmin. Ratsastus meni alun jälkeen ihan ok ja oma mieli oli ratsastus suorituksesta hyvä, mutta hieman kaihersi ajatus ponin viesteistä ja motivaatiosta tuleville päiville. Oliko torstain ratsastus sittenkään järkevää, kuulin kyllä Uskon viestit, mutta oliko päätös oikea?

Perjantai tuli ja kurssi alkoi. Poni ilmoitti karsinassa, ettei aio lähteä mihinkään. Seisoi paikallaan ja luimi. Olin tarkoituksella varannut riittävästi aikaa ja juttelimme Uskon kanssa ja kun suitsien laiton aika tuli, niin Usko tuli luokseni ja painoi päänsä alas suitsia kohti, kuin sanoen, että mennään vaan.

Valmennuksessa oli puomiharjoituksia ja matalia esteitä ja suoritimme ne yhdessä ilman suurempia haasteita ja toki opin kurssilla esteratsastuksen tekniikkaa lisää…. silti into ja tekemisen ilo puuttui. Se ei johtunut kurssista tai valmentajasta, vaan puhtaasti siitä motivaatiosta mikä Uskolla oli työhön tässä kohdin ja omasta suorituspaineestani…. näiden kombinaatio toi kurssiin paineen, joka näkyi kokonaisuudessa. Ulospäin se ei ilmeisesti näkynyt, mutta tunsin sen kaikessa. 

Mitä sitten olisi pitänyt tehdä….. ehkä taas keskeyttää, mutta vaikka se kävi mielessä monesti, ajattelin että, huomenna esteet on korkeampia ja Usko piristyy niistä ja päästään vauhtiin. Usko ei ole koskaan arvostanut puomitreenejä ja estekorkeuden kasvaessa Uskon into kasvaa ja toki paine vauhtiin kasvaa, jotta pääsee esteestä yli ;) 

Lauantaina Uskoa turhautti harjaus ja satulan laitossa jo ilmeisesti totesi, että “tässä sitä mennään taas”. Esteet eivät olleet korkeita, mutta tehtävä oli teknisempi ja esteitä radalla monta peräkkäin. Edelliseen päivään verrattuna Usko liikkui paremmin, mutta alussa lihasten vertyminen kesti normaalia hieman kauemmin. Usko hyppäsi, suoritti, kuten kuuluu, tiesi mitä pitää tehdä….. kunnes tultiin radan viimeiselle esteelle…. siinä tuli hetki, jossa itse herpaanuin ja Usko jäi yksin ja totesi, että nyt ei enää pysty…. tuli kielto, usko yritti väistää esteen. Este ei ollut korkea, ei vaikea, ei pelottava, ei erikoinen… se vaan oli siinä kohdin liikaa hypätä yksin, ilman tukea, ilman painetta ratsastajalta. Siinä hetkessä oma mieleni meni tuhatta ja sataa… suoritusmieli ilmoitti, että yli pitää mennä, koska niin kuuluu. toisaalta mieli kertoi, että “mitä Usko on yrittänyt sulle koko ajan sanoa”.... olikohan koko kurssi järkevä ylipäänsä. Olisiko pitänyt kuunnella alusta asti ponia ja omaa tunnetta?syyllisyys siitä, ettäjätin Uskon itse suoriutumaan esteestä kun itse kuvittelin Uskon hoitaan vikan esteen “kun se on aina hypännyt kaikkien esteiden yli”, vaikka tiesin, ettei Usko ollut parhaimmillaan. Mitä teimme… lähdimme ylittämään estettä uudelleen heti, usko kielsi, yritti mennä ohi, pysähdyimme esteelle. Vedin henkeä ja mieli juoksi miljoonaa, mitä seuraavaksi… kokosin itseäni, häpeä, poni kieltää, suru, pakotan ponin johonkin, mikä ei tunnu hyvältä, mitä voin tehdä, mikä on oiken tässä hetkessä. Pitää tehdä päätös, mitä päätän? Mitä Usko haluaa, mitä jos nyt ei hypätä tätä, hyppääkö poni enää ikinä? … taas miljoona ajatusta sekunneissa. Hengitin ja yritin mielen sekamelskassa kuulla mitä Usko kertoo… Usko oli suoritumoodissa, opitussa sellaisessa. kuitenkin sen yli kuului ajatus siitä, ettei pysty ylittämään estettä yksin, tarvitsee tukea. Päätin, että hyppäämme ja tuen Uskoa niin paljon kuin vain pystyn ja hyppäämme tämän vaikeuden yli yhdessä ja näin teimme. Usko epäröi, minä tuin ja hyppäsimme yhdessä. Olimme molemmat epävarmoja mitä tulee tapahtumaan, mutta samalla varmoja, että yhdessä pääsemme esteestä yli, kunhan olemme vahvoja, rohkeita ja teemme sen yhdessä. 


Tämän jälkeen hyppäsimme vielä muutaman aiemman esteen ja Usko oli rennompi ja paremmin tahdissa kuin aiemmilla kerroilla. Jotain muuttu tuolla yhdellä esteellä, yhdessä tekeminen tuli näkyväksi, toisen tukeminen ja auttaminen, autoimme toisiamme ja onnistuimme yhdessä.

Ihmisyyteen kuuluu epätäydellisyys ja jokainen päätös ja kokemus vie meitä eteenpäin, halusimme tai emme. Tämän viikonlopun kokemus oli itselleni kultaakin arvokkaampi. Kokemusten kautta teen taas tietoisempia valintoja luottamalla tunteeseen ja siihen mitä kuulen. 

Joka päivä tuo tullessaan lisää oppia. Asioista on helppo puhua ja asioita opiskella kirjoista. Haastavaa on viedä opittua arkeen. Opettelemme Uskon kanssa rennompaa elämää ilman suorituspaineita ja nauttimaan yhdessä tekemisestä, mitä ikinä se onkaan. On päiviä, jolloin nautimme yhdessä hyppäämisestä ja joskus jopa koulukiemuroista ;) Silloin molemmilla on intoa, onnistumisen iloa ja liikunnan nautintoa. On päiviä, jolloin chillailemme ja hölmöilemme, hupsutteleemme. Silloin rentoudumme ja nautimme äänimaljojen lempeistä sävelistä tai ympäröivän maailman tutkimisesta. Kaikki tämä välittyy sydämeen asti. Näitä hetkiä pitää vaalia ja sitä tunnetta tavoitella. Se vaatii luopumista, kuulemista ja kuuntelua. Opimme joka päivä toisiltamme ja pala palata löydämme yhteisen tasapainon, jossa molemmilla on hyvä olla.


Tässä hetkessä uskon, että meidän maailmassamme toinen ei sulje toista pois. Voimme yhdessä toisiamme kuullen päättää mitä haluamme milloinkin tehdä. Voimme tehdä asioita yhdessä, suorittaa asioita yhdessä kovallakin tasolla. Voimme vain olla, rentoutua yhdessä äänimaljojen soidessa, hengailla ja nauttia levollisesta yhteydestä. Kunhan se tapahtuu yhteisestä tahdosta toisiamme kuullen, ilon kautta ja kaikkien elämän osa-alueiden tasapainossa.

este.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tasapaino, äänimalja, intuitiivinen hevostaito, suorittaminen, esteratsastus, kouluratsastus, kuunteleminen, kuuleminen, soundforhorses, yhteys, hevoslähtöisyys