Soinnuissa kylpemisen tunnelmia

Keskiviikko 13.7.2022 - Maria

Työpäivän päätteeksi lähden autolla kohti Karjaata ja sointukylpyä. Takana työteliäs ja monisäikeinen päivä ja aivot ja jaksaminen on olleet kovilla. Edelleen huomaan käyväni kierroksilla työpäivän päättymisen jälkeenkin. 

Autoon istuessa kaivan spotifysta Relaxing music listan, laitan sen soimaan ja käännän auton nokan moottoritielle. Tunnin ajomatkan aikana ehdin kädä päässäni työpäivän asioita ja kerrata tekemättömien tehtävien listaa läpi. Kuitenkin mitä pidemmälle matka etenee, sitä enemmän huomaan laskeutuvani ajatuksissani ympärillä näkyvään maalaismaisemaan ja luontoon. Ympäröivät pellot ja laiduntavat eläimet alkavat kääntää ajatuksiani luonnon kauneuteen ja rauhaan. huomaan hengittäväni useamman kerran syvään ikään kuin hengittäisin luontoa keuhkoni täydeltä. Pikku hiljaa arjen asiat jäävät taka-alalle ja huomaan kuulevani musiikin.

Kun käännyn pois isolta tieltä alan aistia tuoksuja ja nähdä levollisen luonnon ympärilläni. Kun käännyn Hali Hideawayn pihaan, minut valtaa rauha ja levollisuus. Paikan kauneus ja eläinten rauha laskeutuvat ylleni kuin näkymätön peitto, kietoen minut syleilyynsä.

Sointukylpy pidetään hevosten laitumella ja jokainen saa valita itselleen mieluisimman paikan. Ilma on hieman viileä ja osallistujat kietoutuvat lämpimiin viltteihin ja sulkevat silmänsä. äänimaljojen ääni alkaa soida ja avata aistejamme, tunnemme kuinka luonto on täynnä ääniä ja tuoksuja, kuinka tuuli hyväilee kasvojamme. Äänimaljojen värähtelyt ja soinnut kietoutuvat lempeydellä ympärillemme ja silittävät ja hoitavat meitä. 

Hevosten läsnäolo tuo sointukylpyyn levollisuutta ja voimaa. Hevosten tuki on sanatonta, mutta voimallista. Jokainen osallistuja ja hevonen kokee sointulkylvyn erilailla, omien kokemusten ja tuntojensa koautta. Kuitenkin jokainen hevonen tukee osallistujie juuri siihen hetkeen tarkoitetulla tavalla. 

Tänään hevoset tulevat lähelle, painavat turpansa osallistujien hiuksiin ja syliin ja ovat konkreettisesti, fyysisesti läsnä. Tunnelma sointukylvyssä on vahva, mutta rauhallinen, lempeä, mutta voimakas. Samalla kun osallistujat rentoutuvat ja lepäävät, pintaan alkaa nousta tunteita ja keho tuntemuksia. Keho alkaa kertoa solmukohdista ja äänimaljojen värähtelyt tulevat kehoon ja kehon solmukohtiin avaten ja rentouttaen lihaksistoa ja hermostoa.  Soinnut keinuttavat ja mieli lepää. 

Äänimaljojen soinnut alkavat kietoutua tanssivaksi spriraaliksi ympärillemme ja samalla tuuli voimistuu ja puhaltaa voimakkaasti yli osallistujien ja hevosten. Tuuli pyyhkäisee mukanaan mennyttä kokemusta, suoritusta, kipuja. Tuuli puhaltaa tullessaan luonnon rauhaa, raikkautta ja hetkessä elämistä. Äänimaljojen soinnut ja värähtelyt vahvistavat tuulen tuomaa ja mieli alkaa kirkastua. Elämme juuri siinä hetkessä. Levollisina hevosten ympäröivänä. Vailla odotuksia, vailla pelkoja. Vain ihminen keskellä luontoa ja eläimiä, tässä ja nyt. 

Vähitellen äänimaljojen äänet hiljenevät ja värähtely vaimenee. Istumme laitumella ja vain olemme. Kuinka aistit voikaan olla avoinna. Kuueln, näen, tunnen, hasitan.... en muistanutkaan, kuinka monta tuoksua ja ääntä luonnossa on ja silti kaikki on levollista ja tasapainossa.

Sointukylvyn jälkeen olo on raukea, levollinen ja lempeä. Olen saanut laskeutua itseni ja luononon äärelle paikkaan, jonka olemassa  olon unohdan arjen tuoksinnassa. Siellä on rauha, levollisuus ja rakkaus läsnä. Se on tunne, jota etsin, mutta jonka löytäminen on välillä vaikeaa. 

Ajelen takaisin kotiin. Reitti on sama kuin mennessä, mutta tunnelma eri. En kaipaa musiikkia matkalleni. Levollisuuden ja lempeyden tila, joka vallitsi sointukylvyssä, jatkuu koko kotimatkan. Tunnen itseni energiseksi, mutta rauhalliseksi. Olen onnellinen, iloinen, raukea ja sydämeni sykkii rakkautta. 

Näitä pysähtymisiä itseni ja luonnon äärelle tarvitsen ollakseni tasapainossa ja itsessäni. Elämä tarvitsee tasapainoa ollakseen eteenpäin katsovaa ja positiivista, lempeää ja rakkaudellista. Ihminen tarvitsee hetkiä itsensä äärellä ja aivot tarvitsevat lepoa, jotta mieli voi kirkastua. 

Tämän illan tunnelmat ja tunteet piirtyvät syvälle sismpääni ja näihin tunnelmiin voin palata arjen keskellä sulkemalla silmäni ja hengittämällä syvään. 

Sointukylvyn vaikutus tuntui seuraavaan aamuun asti, kun huomasin nukkuneeni pitkästä aikaa pitkät hyvät yöunet. 

Äänimaljat eheyttäjinä

Maanantai 30.11.2020 - Maria

Unelmani on aina liittynyt hevosiin ja ihmisiin. Miten ihmiset kohtaavat toisensa ja miten hevoset ja ihmiset kohtaavat. Olen aina vahvasti uskonut ihmisiin ja ihmisten kykyyn kasvaa vahvuuksiensa kautta.

Kun itse lähdin etsimään tasapainoa, hevoset opastivat minut sen alkulähteille, aitoon läsnäoloon. Kun opin tunnistamaan sen mitä tarvitsen ollakseni aidosti läsnä, lähdin etsimään tapaa millä voisin löytää saman tunteen arjessa ja tapaa, jolla aitous pysyisi elämässäni kaikkialla. Koko tämän etsinnän ajan tekemiseni on aina linkannut hevosiin ja hevosten herkkyyteen ja aitoon läsnäoloon. Olen aina tuonut oppimani sekä omaan elämääni, työhöni että hevosille.

Näin kävi myös äänimaljojen kanssa. Äänimaljojen maailma on kiehtova ja äänimaljojen vaikutus kehoon ja mieleen tekivät minuun niin suuren vaikutuksen, että opiskelin äänimaljahoitajaksi ja sointukylpyohjaajaksi. Äänimaljojen kautta itselleni avautui uusi väylä auttaa ja kohdata ihmisiä ja eläimiä aidon läsnäolon kautta. Äänimaljojen vaikutukset perustuvat fysiikkaan, joka sopii sisäiselle teekkarilleni ja toisaalta äänimaljahoidossa saattaa avautua parhaimmillaan aivan uusi maailma tai vähintäänkin rentoutunut keho ja hetkeksi hiljentynyt mieli.

Äänimaljat olivat omalla polullani yksi avaimista, avain, joka johdatti minut tasapainoon ja teki minusta kokonaisen. 

Hevoset äänimaljakylvyssä

Sunnuntai 22.11.2020 klo 22.31 - Maria

Mikä ihana rentouttava ilta hevosten kanssa. Olin tallilla hoitamassa äänimajoilla kahta hevosta tai oikeammin ponia :) Tämän kaksikon lisäksi tallissa asustelee parikymmentä muutakin heppaa. 

Aloitan aina hevosten kanssa äänimaljahoidot soittamalla maljoja lattialla ja lähden siitä pala kerrallaan rakentamaan hoitoa. Jokainen kerta hevosten kanssa on erilainen ja koskaan ei voi etukäteen suunnitella mitä tekee. Toki perusrunko koko kehon läpikäynnille on olemassa, mutta harvoin sen pystyy toteuttamaan kokonaan tai ainakaan oikeassa järjestyksessä. 

Tänään aloittelin ihanan valkean, herkän ponin kanssa. Vaikka viime kerralla maljat saivat olla ponin keholla, niin tänään maljojen paikka oli kehon päällä ja sivuilla, kehokosketus oli liikaa. Maljat soivat kauniisti ja harmonisesti, malja kerrallaan teimme hoitoa.

Joka kerta on löytynyt juuri se oikea malja, se jonka värähtelytaajuuteen juuri sillä hetkellä hevonen vastaa ja jota se siinä hetkessä tarvitsee. Niin tälläkin kerralla. Jäin soittelemaan tätä maljaa pidemmäksi aikaa ja kiersin kehoa. Tällä kertaa hoitoa sai vain toinen puoli, niin poni päätti. Kurotin maljaa selän yli toiselle puolelle, mutta aina poni väisti värähtelyä ja käänsi oikean puolen maljan alle. Tästä voisi tehdä pohdintaa, että toisella puolella on jotain, mikä ei ole valmis vielä vastaanottamaan hoitoa. 

Hevosten, ja kaikkien eläinten hoitamisessa on äärettömän tärkeää kuunnella mitä eläin kertoo. Mitään ei saa pakottaa. Eläin kyllä kertoo mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Vasta kun eläin on valmis vastaanottamaan hoitoa, saadaan hoidolla vaikuttavuutta.

Seuraavana hoitovuorossa oli Usko. Poni hääräsi heiniä syöden ja kaikkea nuuhkien ensimmäisen vartin eikä välittänyt isompien maljojen matalammista taajuuksista juuri lainkaan. Maljat saivat soida keholla ihan rauhassa, kun Usko hääräsi omiaan :) Vasta kun siirryin pienempään maljaan ja korkeampaan taajuuteen Usko pysähtyi ja jäi vastaanottamaan hoitoa. Hetken kuluttua myös rauha ja rentous valtasi Uskon kehon ja mielen ja se alkoi nuokkua ja alahuuli alkoi lerputtaa.

Aiemmin Usko on vahvasti rentoutunut alemmilla taajuuksilla, mutta tänään oli selkeästi enemmän hermoston ja energioiden vahvistamisen kuin lihasten hoidon tarve. Matalammat taajuudet kun hoitavat enemmän lihaksistoa ja maadottavat, korkeammat taajuudet hoitavat hermostoa, energioita ja tasapainottavat mieltä. 

Aivan erilaiset kaksi ponia hoidoissa ja kaksi hienoa kohtaamista ja hoitoa.

Samalla kun hoidin näitä kahta hurmaavaa ponia, saivat muutkin tallin asukkaat sointukylpyä. Havahduin Uskoa hoitaessani huomaamaan, että käytävällinen hevosia seisoin päät nuokkuen, korvat lurpallaan ja silmät puoli ummessa päät käytävälle päin ja nauttivat värähtelyistä. Hevoset seisoivat hievahtamatta puolisen tuntia. Kun hoito loppui alkoi kuulua heräilyn ääniä ja rentoa mutustelua ja kehon ravisteluja. 

Aika mieletön tunne, kun kymmenen hevosta nauttii äänimaljoista ja tallissa vallitsee seesteinen rauha äänimajojen soidessa.