Eilisen löytöretki äänimaljojen äärellä

Maanantai 22.5.2023 - Maria

Kevään aikana Usko on kertonut minulle monesti liiasta stressistä ja suorittamisesta. Pyytänyt ja jopa käskenyt pysähtymään. Onneksi, sillä ilman näitä pysähdyksiä elämä lähtisi sivuluisuun.

Kiireen keskellä yhteys toiseen katoaa tai heikkenee. Näin on käynyt kevään aikana minun ja Uskon välillä. Yhteys on aika ajoin ollut kadoksissa, välillä heikkona havaittavissa ja välillä vahvemmin läsnä. Yhteyteni Uskon kanssa on vuosien myötä tullut pysyvämmäksi. Vaikka yhteys saattaa olla hetken kokonaan poikki, se löytyy kyllä pian ainakin vaimeampana takaisin.

Yhteyteen tarvitaan aina kaksi. Useimmiten yhteyden heikkenemisen takana on ihmisen kiire ja stressi. Ei ehdi pysähtyä, ei ehdi hengittää, ei ehdi kuunnella eikä kuulla.

Näin meilläkin. Työkiireet tulevat tallille mukana, väsymys painaa välillä ja huoli Uskon terveydestä painoi talven yli hartioita ja sai mielen kierroksille ratkaisuja etsimään.

Jälkeenpäin olen jäänyt pohtimaan talven haasteita ja yhteyttä. Olisiko terveyden tilan pohtimisen ja suorittamisen sijaa pitänyt enemmän pysähtyä ja hengitellä, kuulla ja aistia. Olisiko suorittamisen ja aktiivisen hoitamisen sijaan enemmän pitänyt lempeästi yhteisesti tutkia tunteita ja tunnustella oloa. Rehellisesti sanottuna…en tiedä. Talvi on mennyttä ja Usko voi taas hyvin. Ehkäpä seuraavalla kerralla toimin toisin, ainakin osittain.

Viimeisten viikkojen aikana yhteys on ollut haasteissa ja nyt enemmän Uskosta kuin minusta johtuen. Kaikessa tekemisessä tuntuu, että Uskon mieli on jossain muualla. Kaikkialla muualla on kaikkea kiinnostavampaa ja ennen yhdessä tehdyt asiat eivät kiinnosta vaan mieli viuhuu kaikessa muussa…niin talutuksessa, ratsastuksessa, kuin tarhassa. 

Tätä olen paljon pohtinut ja mieleen on noussut asioita tallin laumadynamiikasta hormooneihin ja kevät hurmaan.

Viimeisin tunne tulee lauman vahtimisesta. Pihapiiriin on tullut tamma varsansa kanssa ja oma tunteeni kertoo, että Usko vahtii laumaa ja haluaa pitää varsan turvassa. Varsan hirnunta aktivoi Uskoa valtavasti ja sen kaikki aistit valpastuu. Oman ajatukseni mukaan Usko ei voi kentällä varaan lähettyvillä keskittyä ratsastajaan, koska silloin sen aistit eivät ole terävimmillään vahtimaan.

Tilanne on nyt rauhoittunut, kun varsa on ollut pihapiirissä jo viikkoja ja Usko alkaa luottaa, että varsa pysyy hengissä emänsä turvaamana. 

Tämä kevät on siis tuonut kuitenkin mukanaan sen, että pitkästä aikaa yhteytemme on ollut haasteissa minusta,ihmisestä riippumatta.

Oman hevosen äänimaljahoitaminen on vaikeampaa kuin vieraamman hevosen. Oman hevosen hoitamisessa mieli meinaa tulla tielle ja huolienergia puskee mukaan hoitoon. Hoito ulottuu tokifyysisesti kehoon aina, vaikka hoitajan mieli ei löytäisi rauhaa. Syvä yhteys ja traumojen tavoittaminen vaativat mielen hiljaisuutta ja lempeää läsnäoloa.

Eilen olin Uskon kanssa illalla tallissa kaksin. Olimme treenanneet illalla kentällä ja iltapuuhat oli jo tehty. Siinä hetkessä tuli vahva intuitio äänimaljasta ja Uskon hoitamisesta. Säilytän tallilla yhtä maljoistani tällaisia hetkiä varten.

Tulin Uskon karsinan maljan kanssa ja Usko tiesi jo mitä odottaa. Se tuli nuuhkimaan maljaa ja asettui lähelle seisomaan, ennen kuin malja oli edes soinut. Aloitin soittamisen ja  kun värähtely tavoitti Uskon, siirtyi poni lähemmäksi maljaa ja toi lavan alueen hoidettavaksi. Ihan hiljaa paikallaan Usko nautti hoidosta. Välillä korvat liikkuivat ja välillä piti ravistella ja päästää irti.

Vein maljan lanneselän alueelle ja laskin maljan Uskon keholle.

Malja soi lempeästi ja avoimena koko ajan, mutta siitä huolimatta Usko ravisteli vähän väliä ja päästi irti jumeistaan jossain syvemmällä sisällä.

Soitin maljaa puolisen tuntia ja soinnin loputtua Usko jäi paikalleen ja seisoimme siinä hiljaa vastakkain. Laitoin käteni lempeästi Uskon otsalle ja suljin silmäni. Siinä hetkessä oli kaikki.

Ei ollut minä ja Usko vaan olimme me, syvä yhteys, lempeä läsnäolo ja rauha täytti meidät. Tunsin kuinka Usko päästi irti jostain menneestä. Kuinka vastuu putosi hetkeksi harteilta ja vain olimme. Siinä hetkessä, me kaksi, yhdessä ja aidosti läsnä.

Eilen löysin jälleen itseni ja sen kultaisen langan -yhteyden- joka yhdistää minua ja Uskoa, on yhdistänyt alusta asti ja tulee varmasti yhdistämään vielä pitkään kun olemme jättäneet tämän maailman.

Näitä hetkiä vaalin, jotta muistaisin nämä hetket myös silloin, kun on haasteita ja siinä hetkessä muistaisin pysähtyä aidon läsnäolon äärelle

💖

usko_sisalla.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: äänimaljat äänimaljahoito soundsforhorses sounds for horses intuitio inhimillinsyys hevostaito läsnäolo kohtaaminen sydänyhteys

Soinnuissa kylpemisen tunnelmia

Keskiviikko 13.7.2022 - Maria

Hali_1.jpegTyöpäivän päätteeksi lähden autolla kohti Karjaata ja sointukylpyä. Takana työteliäs ja monisäikeinen päivä ja aivot ja jaksaminen on olleet kovilla. Edelleen huomaan käyväni kierroksilla työpäivän päättymisen jälkeenkin. 

Autoon istuessa kaivan spotifysta Relaxing music listan, laitan sen soimaan ja käännän auton nokan moottoritielle. Tunnin ajomatkan aikana ehdin kädä päässäni työpäivän asioita ja kerrata tekemättömien tehtävien listaa läpi. Kuitenkin mitä pidemmälle matka etenee, sitä enemmän huomaan laskeutuvani ajatuksissani ympärillä näkyvään maalaismaisemaan ja luontoon. Ympäröivät pellot ja laiduntavat eläimet alkavat kääntää ajatuksiani luonnon kauneuteen ja rauhaan. huomaan hengittäväni useamman kerran syvään ikään kuin hengittäisin luontoa keuhkoni täydeltä. Pikku hiljaa arjen asiat jäävät taka-alalle ja huomaan kuulevani musiikin.

Kun käännyn pois isolta tieltä alan aistia tuoksuja ja nähdä levollisen luonnon ympärilläni. Kun käännyn Hali Hideawayn pihaan, minut valtaa rauha ja levollisuus. Paikan kauneus ja eläinten rauha laskeutuvat ylleni kuin näkymätön peitto, kietoen minut syleilyynsä.

Sointukylpy pidetään hevosten laitumella ja jokainen saa valita itselleen mieluisimman paikan. Ilma on hieman viileä ja osallistujat kietoutuvat lämpimiin viltteihin ja sulkevat silmänsä. äänimaljojen ääni alkaa soida ja avata aistejamme, tunnemme kuinka luonto on täynnä ääniä ja tuoksuja, kuinka tuuli hyväilee kasvojamme. Äänimaljojen värähtelyt ja soinnut kietoutuvat lempeydellä ympärillemme ja silittävät ja hoitavat meitä. 

Hevosten läsnäolo tuo sointukylpyyn levollisuutta ja voimaa. Hevosten tuki on sanatonta, mutta voimallista. Jokainen osallistuja ja hevonen kokee sointulkylvyn erilailla, omien kokemusten ja tuntojensa koautta. Kuitenkin jokainen hevonen tukee osallistujie juuri siihen hetkeen tarkoitetulla tavalla. 

Tänään hevoset tulevat lähelle, painavat turpansa osallistujien hiuksiin ja syliin ja ovat konkreettisesti, fyysisesti läsnä. Tunnelma sointukylvyssä on vahva, mutta rauhallinen, lempeä, mutta voimakas. Samalla kun osallistujat rentoutuvat ja lepäävät, pintaan alkaa nousta tunteita ja keho tuntemuksia. Keho alkaa kertoa solmukohdista ja äänimaljojen värähtelyt tulevat kehoon ja kehon solmukohtiin avaten ja rentouttaen lihaksistoa ja hermostoa.  Soinnut keinuttavat ja mieli lepää. 

Äänimaljojen soinnut alkavat kietoutua tanssivaksi spriraaliksi ympärillemme ja samalla tuuli voimistuu ja puhaltaa voimakkaasti yli osallistujien ja hevosten. Tuuli pyyhkäisee mukanaan mennyttä kokemusta, suoritusta, kipuja. Tuuli puhaltaa tullessaan luonnon rauhaa, raikkautta ja hetkessä elämistä. Äänimaljojen soinnut ja värähtelyt vahvistavat tuulen tuomaa ja mieli alkaa kirkastua. Elämme juuri siinä hetkessä. Levollisina hevosten ympäröivänä. Vailla odotuksia, vailla pelkoja. Vain ihminen keskellä luontoa ja eläimiä, tässä ja nyt. 

Vähitellen äänimaljojen äänet hiljenevät ja värähtely vaimenee. Istumme laitumella ja vain olemme. Kuinka aistit voikaan olla avoinna. Kuueln, näen, tunnen, hasitan.... en muistanutkaan, kuinka monta tuoksua ja ääntä luonnossa on ja silti kaikki on levollista ja tasapainossa.

Sointukylvyn jälkeen olo on raukea, levollinen ja lempeä. Olen saanut laskeutua itseni ja luononon äärelle paikkaan, jonka olemassa  olon unohdan arjen tuoksinnassa. Siellä on rauha, levollisuus ja rakkaus läsnä. Se on tunne, jota etsin, mutta jonka löytäminen on välillä vaikeaa. 

Ajelen takaisin kotiin. Reitti on sama kuin mennessä, mutta tunnelma eri. En kaipaa musiikkia matkalleni. Levollisuuden ja lempeyden tila, joka vallitsi sointukylvyssä, jatkuu koko kotimatkan. Tunnen itseni energiseksi, mutta rauhalliseksi. Olen onnellinen, iloinen, raukea ja sydämeni sykkii rakkautta. 

Näitä pysähtymisiä itseni ja luonnon äärelle tarvitsen ollakseni tasapainossa ja itsessäni. Elämä tarvitsee tasapainoa ollakseen eteenpäin katsovaa ja positiivista, lempeää ja rakkaudellista. Ihminen tarvitsee hetkiä itsensä äärellä ja aivot tarvitsevat lepoa, jotta mieli voi kirkastua. 

Tämän illan tunnelmat ja tunteet piirtyvät syvälle sismpääni ja näihin tunnelmiin voin palata arjen keskellä sulkemalla silmäni ja hengittämällä syvään. 

Sointukylvyn vaikutus tuntui seuraavaan aamuun asti, kun huomasin nukkuneeni pitkästä aikaa pitkät hyvät yöunet. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sointukylpy, äänimaljat, sounds for horses, tasapaino, intuitiivisuus, luontoyhteys, hevoskommunikaatio

Tunnelmia ja sydänyhteyksiä kurssilta

Sunnuntai 15.5.2022 klo 10.20 - Maria

20220514_154031.jpg

Kuva Kaktu Kuparinen

Kun saavuimme Kaktun tallille Eräjärven pappilaan, meitä oli vastassa Noki koiruus ja ihana Sapriina tamma.

Jo pihaan tullessa tunnelma oli rauhallinen ja paikassa voi aistia aitouden, läsnäolon ja vanhan tilan historian. Tällaiseen tunnelmaan ja paikkaan on ihana laskeutua arjen tohinoista kurssia pitämään. Paikan energiat ja henki oli tunteita herättävä jo itsessään.

Kurssilla alku menee aina kuulumisten vaihtoon, esittelyihin ja käytännön asioihin. Sen jälkeen pääsimme itse asiaan, äänimaljoihin ja hevosiin 😊 ja opiskelimme äänimaljoista ja niiden vaikutuksesta teoriassa.

Jaksan hämmästyä aina uudelleen ja uudelleen, kuinka voimakkaasti äänimaljat vaikuttavat. Kuinka maljojen äänet ja värähtelyt lähtevät heti ensimmäisistä soinnuista tuomaan harmoniaa, tasapainoa ja rauhaa tilaan. Kuinka lempeästi ne kietovat syleilyynsä. Kuinka vahvoja tunteita ne nostattavat ja kuinka voimaannuttava vaikutus äänimaljoilla on.  Jo pelkästään teoriaosuuden aikana soitettujen demojen kautta laskeuduimme hetkeen ja paikkaan, joka tulisi olemaan päivän ajan meidän yhteinen kokemuksellisuuden, tunteiden ja rakkauden kuplamme.

Lounaan jälkeen siirryimme ulos kokemaan ja tuntemaan äänimaljojen ja hevosten äärelle. Sointukylpy ihanan hevoslauman tuella on aina vaikuttava kokemus, niin myös tällä kurssilla. Miten lempeästi soinnut vievät mukanaan ja kaikki muu ympärillä katoaa. Kuinka luonto on vahvasti mukana tuulen ja eläinten kautta. Kurjet vastasivat soineihin ja tuuli puhalsi siinä hetkellä, kun maljojen soinnut muodostivat pyörteen meidän ympärille. Äänet vaelsivat ympäröiden osallistujia silitellen ja kietoen osallistujat syleilyynsä. Sointukylvyn jälkeen tunnelmat olivat seesteiset, rentoutuneet ja maadottuneet. Yhteys ympäröivään luontoon ja itseemme oli vahvistunut.

Näissä tunnelmissa lähdimme kokemaan hevosten äänimaljahoitoa ensin esimerkkihoidon kautta ja sen jälkeen jokainen kurssilainen sai itse hoitaa hevosta.

Kaktun laumassa on tällä hetkellä neljä hevosta, joista Sapriina, Sissi ja Wille asustavat kolmisin pihatossa ja Rikke-poni viereisessä tarhassa. Hevoset olivat jo olleet mukana sointukylvyssämme ja sointukylvyn aikana Wille olikin jo rentoutuneena asettautunut makuulle auringon paisteeseen.

Kun asettelin äänimaljoja pihatoon demo hoitamista varten, niin Sapriina tuli jo kertomaan, että häntä saa hoitaa heti. Malttamattomana Sapriina nuuhki maljoja ja töni päällään. Kun aloitin maljojen soittamisen Sapriina oli hetken paikoillaan ja kertoi, mihin kohtaan haluaa hoitoa. Sapriina on hevonen, joka tullut tänne opettamaan meille ihmisille ehdotonta läsnäoloa. Demo tilanne eroaa hoitamisesta siinä, että kerron kurssilaisille hoidon edetessä mitä teen ja mitä tapahtuu, jolloin demon aikana täydellinen läsnäolo koko hoidon ajan ei ole mahdollista. Sapriina totesi aika nopeasti, että yhteys välillämme katkeaa välillä ja poistui paikalta, jopa hieman loukkaantuneen oloisena.

Wille köllötteli pienen matkan päässä edelleen rentoutuneena sointukylvystä. Menin lähemmäs hoitamaan Willeä ja hän nautti soinnuista ja värähtelyistä pää maahan painuneena ja silmät ummessa. Tässä hetkessä oli kaikki… Hevosen rauha ja samalla voima, makaavan hevosen lempeys ja luottamus, äänimaljojen lempeät soinnut ja itsellä syvä rauha ja yhteys hevoseen ja ympäröivään luontoon.

Hoidon aikana Wille heräili, nousi ylös ja lähti venytellen hieman kauemmaksi ottamaan taukoa hoidosta. Hetken päästä Wille palasi ja toi selkeästi esiin mistä kohdista halusi hoidettavan. Hoidon aikana Wille rentoutui uudelleen. Kehossa oli havaittavissa myös hoitoon vastaamista värisyttelyin, ilmein, elein ja karvan pörhistymisin. Willen hoidon aikana tunnelma oli hyvin lempeä ja seesteinen. Luottamus ja rauha välittyi Willestä vahvasti.

Läsnäolon kokemus ihmisten ja hevosten välillä vahvistui hoidon edetessä ja kun hoidon loppupuolella keskityin Willen kanssa yhteyteen ja siinä olemiseen, palasi Sapriina äänimaljojen luokse ja tuli luokseni hoidettavaksi ja hääti Willen sivummalle. Sapriinan kanssa olimme pienen hetken yhdessä omassa kuplassamme. Siinä hetkessä Sapriina tuntui päästävän irti jostain palasesta menneisyyden taakkaa. Siinä hetkessä tunsin kuinka osa Sapriinan taakasta siirtyi minuun ja Sapriina huokasi. Hetki oli lyhyt, Sapriina olisi selvästi kaivannut enemmän, mutta oli aika siirtyä kurssissa eteenpäin ja kurssilaisten hoitaa hevosia.

Aivan huumaavan hurmaavaa oli seurata hevosten hoitamista. Kaikkia hevosia hoidettiin yhtaikaa ja kurssilaiset oli jaettu ryhmiin sen mukaan, mikä hevonen heitä kutsui. Kurssilaiset hoitivat ryhmän hevosta vuorotelle. Kaiken aikaa pihatossa vallitsi lempeä rakkaudellinen energia. Hevoset olivat raukeita ja vastaanottavia. Luottivat hoitajiin ja uskalsivat kertoa ja kommunikoida. Hevoset tulivat kuulluksi ja se lempeys, millä kurssilaiset hevosia hoitivat oli jotain käsin kosketeltavaa.

Sapriina sai ryhmältään pyyteettömän ja ehdottoman läsnäolon kokemuksen. Sapriinaa hoidettiin ja Sapriina hoiti myös itse. Sapriinalla on kyky olla lempeästi läsnä ja samalla turvana ja antaa ihmiselle se vahva tuki, mitä siinä hetkessä tarvitaan.

Wille löysi hoitajansa kanssa ihanan korkeamman maljan soinnit, jotka veivät kaksikon omaan sointujen ympäröimään kuplaansa.

Sissi koki ja antoi mielettömän määrän rakkautta. Sissi ja hoitajat muodostivat vahvan yhteyden kolmisin, jossa Sissi uskalsi tuoda esiin sen herkän rakkauden täytteisen sielun, joka hän on. Sissi tarvitsi hoidon aikana tukea sekä hoitajalta, mutta myös toiselta ihmiseltä. Välillä ihminen oli ryhmästä, välillä Sissi haki turvaa ja hyväksyntää Kaktulta. Tässä kolmikossa kuvastui suurimpana elementtinä lempeä rakkaus, joka yhdessä äänimaljojen sointujen kanssa kietoutui ryhmän ympärille ja antoi Sissille tukea päästää irti ja rentoutua, luottaa ryhmän ihmisiin. Tämän rakkaudellisuuden seuraaminen oli mieletöntä ja rakkaus ja lempeys välittyi meihin kaikkiin.

Kun hoitojen jälkeen pohdimme tunnelmia, tuli Sapriina vielä luokseni. Hän pyysi selkeästi yhteyttä ja tukea. Siinä hetkessä maljojen soinnit olivat jo hiljenneet, energiat olivat edelleen läsnä ja koko ryhmän lempeys ympäröi meitä. Sapriina tuli lähelle, kiinni minuun ja laskin käteni Sapriinan lavalle ja sydänkeskukselle. Siinä hetkessä meidät ympäröi kupla, jossa olimme vain me kaksi yhdessä, muu maailma katosi. Tunsimme toisemme, kuulimme toisemme. Koimme vahvan sydänyhteyden ja Sapriina pystyi päästämään irti. Sapriina antoi minun auttaa, hoitaa, vastaanottaa sen mikä häntä on painanut. Se tunnekokemus, vanha trauma, joka Sapriinaa on estänyt, mureni paloiksi. Sapriina pystyi antamaan minulle paloja vapautuakseen itse taakastaan. Ne vapautuvat palat mustasta tunnekokemuksesta siirtyivät minuun ja puhalsin ne ulos. Tämä hetki oli jotain maagista, voimaannuttavaa ja kaunista. Se luottamus, jota hevonen osoittaa avautumalla ja päästämällä lähelleen. Sydänyhteys, joka yhdistää meidät siinä hetkessä on kuin kultalanka, joka yhdistää vahvana. Se syvä ystävyys, lempeys ja rakkaus. Siinä on kaikki.

Tässä päivässä kiteytyi se, miksi Sounds for Horses on olemassa ja sen perimmäinen tarkoitus. Aito kohtaaminen.

Kiitos ihanat kurssilaiset, kiitos Kaktu ja kiitos Eräjärven Pappilan hevoset. Tämä päivä jää elämään sydämeeni.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eläinkommunikaatio, intuitio, sounds for horses, tasapaino, äänimalja, intuitiivinen hevostaito, suorittaminen, esteratsastus, kouluratsastus, kuunteleminen, kuuleminen, soundforhorses, yhteys, hevoslähtöisyys äänimaljat, vuorovaikutus, yhteys,

Sounds for Horses - Eläinkommunikaatio

Maanantai 21.3.2022 - Maria

Eläinkommunikaatio kiinnostaa ihmisiä yhä enemmän. Eläinkommunikaatio myös selkeästi nousee puheenaiheisiin ja puhututtaa. Yle julkaisi jutun  eläinkommunikaatiosta (Uutiset 20.3.2022) ja toi esille monen erialan ammattilaisen ajatuksia aiheeseen liittyen.

Eläinkommunikaatiossa ei ole mitään uutta tai ihmeellistä. Yhteys eläimiin on ollut aina olemassa. Elämän olosuhteista ja eläimen ja ihmisen välisestä suhteesta ja toiminnan tasosta riippuen yhteys on ollut erilainen.

Itse koen, että eläinkommunikaatio on eläimen ja ihmisen välistä vuoropuhelua. Kommunikaatiota on eri tasoilla, riippuen ihmisestä ja hevosesta sekä olosuhteista. Kommunikaatio voi olla saumatonta yhteistyötä, jossa ehkäpä ei kommunikaation ajatella olevan edes erillään yhdessä tekemisestä ja suorittamisesta. Toisaalta kommunikaatio voi olla vahvaa yhdessä elämistä ja yhdessä asioiden oivaltamista ilman minkäänlaisia paineita.

Ajatelkaapa kommunikaatiota ihmisten kanssa. Kuinka paljon sanatonta viestintää on ihmisten välillä ja kuinka vahva tuo viestintä meille on. Tutkimusten mukaan jopa 93% ihmisten välisestä kommunikaatiosta on sanatonta. Mitä kaikkea tuohon sanattomuuteen sitten kuuluu? Ainakin eleet, ilmeet, tunteet, energia, intuitio, vaisto. Kun eläinten kanssa puuttuu sanat, niin kommunikaatio on sanatonta ja kaikki sanattoman viestinnän elementit muodostavat koko eläinkommunikaation.

Kommunikaatiossa ja viestien tulkinnassa tulee aina mukaan myös tulkitsijan omat tunteet, kokemukset ja historia. Tämä on asia, mikä aiheuttaa eniten vääristymiä viestien tulkitsemiseen. Kun hevosten viestejä vastaanottaa, on äärettömän tärkeää osata tunnistaa mikä osa nousee omista lähtökohdista ja mikä on aidosti viestiä hevoselta. Jotta tätä erottelua pystyy tekemään, on tunnettava itsensä ja oma historia. Omien tunteiden ja ajatusten erottamista kommunikaatiossa hevosen kanssa voi oppia ja sitä kautta päästä aidosti hevosen viestien äärelle.

Jokainen hevosen kanssa oleva voi harjoitella hevosen kanssa kommunikointia. Pienin askelin ja pala palalta alkaa tuntea ensin itseään ja sen jälkeen alkaa avautua kanava hevosen kuulemiseen. Tärkeintä eläinkommunikaatiossa on aika, rauha ja läsnäolo. Se voi olla pieni hetki päivässä tai pidempi hiljainen yhdessä läsnäolo. Yhteyden muodostumista voi myös vahvistaa ja äänimaljat toimivat tässä vahvana tukena. Maljojen vaikutus yhteyden vahvistumiseen perustuu sekä rauhoittumiseen ja rentoutumiseen että yhteiselle energia taajuudelle laskeutumiseen. Jos hevonen on viettänyt päivän laitumella rauhassa syöden ja chillaillen ja ihminen tulee arjen työkiireistä suoraan kohtaamiseen, energiat ja kohtaamistaajuus ovat hevosen ja ihmisen välillä eri ja aitoa kohtaamista ei tapahdu. Tällöin kommunikaatio on haastavaa ja tulkinnat omista lähtökohdista lisääntyvät.  Äänimalja tukee siirtymistä yhteydelle taajuudelle ja mahdollistaa näin vahvan yhteyden ja selkeämmän kommunikaation.

Olen itse kokenut äänimaljahoitojen aikana vahvoja viestejä. Viestejä on monenlaisia ja monen tasoisia. Viestit koskevat hoitoa ja miltä se tuntuu tai mistä kohdin hevonen haluaa hoidettavan. Välillä viestit kertovat sen hetkisestä mielentilasta ja olosta. Toisinaan viestit ovat toiveita, tarinaa menneistä kokemuksista ja vanhojen traumojen purkautumista.

Koska hevonen on monesti suora peili ihmisen minuuteen, huomaan syvän yhteyden kautta kommunikoinnin nostavan esiin ja peilaavan myös omia tuntemuksiani ja ajatuksiani ja niiden erottelu hevosen viesteistä on kaiken ytimessä.

Jokainen voi kommunikoida eläimensä kanssa ja vahvistaa suhdetta, mutta varsinainen hevosten viestien tulkitseminen ja lukeminen vaatii vahvaa erottelukykyä.

Voiko eläinkommunikaatiota olla myös tuntemattomien eläinten kanssa tai tuonpuoleiseen siirtyneiden eläinten kanssa? Tämä on asia, josta jokainen muodostaa oman mielipiteensä. Oman kokemukseni mukaan voi. Olen kohdannut hevosia kommunikoinnin tasolla jo ennen fyysistä kohtaamista ja fyysisen kohtaamisen jälkeen olen myöhemmin vastaanottanut viestejä hevosilta. Osa kokemuksista liittyy vahvasti hevosten äänimaljahoitamisen tuomaan syvään yhteyteen ja luottamukseen ja sitä kautta hevonen uskaltaa avautua viestimään. Uskon, että kommunikointi ilman fyysistä läsnäoloa vaatii sekä kommunikoijalta että hevoselta avoimuutta ja kykyä päästää toinen lähelle

Kun ollaan asioiden äärellä, jota tiede ei pysty aukottomasti todistamaan, herää pelko ja epäluulo. Tämä on nähty jo pitkään ihmisten maailmassa. Kaikkea uutta epäillään ja luodaan mielikuvia siitä, mitä voi pahimmillaan tapahtua. Pelko ohjaa meitä turvaamaan omamme ja torjumaan, jolloin uuden oppiminen ja oivaltaminen estyy.

Oman kokemukseni mukaan terveyden ja hyvinvoinnin maailmassa on kyse tasapainosta ja yhteistyöstä. Olemmehan kompleksisia psyko-fyysisiä olentoja, joista löytyy tieteelle selittämättömiä intuitiivisia ja telepaattisia kykyjä.  Jos yhdistäisimme voimamme ja olisimme avoimia uudelle, löytäisimme paljon enemmän keinoja ja voimia kohdata toisemme. Tätä kautta löytäisimme jokaiselle parhaan avun haasteisiin ja tuen hyvinvointiin. Mikään osa-alue, oli se sitten eläinkommunikaatio, äänimaljahoidot, ravitsemustiede, käyttäytymistiede, lääketiede, fysioterapia, homeopatia tai joku muu, ei pystyy yksin luomaan kokonaisvaltaista hyvinvointia eläimelle. Eikä toinen sulje toista pois tai ole toistaan parempi.

Yhteistä kaikille on se, että haluamme auttaa hevosia voimaan hyvin ja mahdollistaa onnellisen hevosen elämän.

IMG-9864.JPG

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eläinkommunikaatio, intuitio, sounds for horses, tasapaino, äänimalja, intuitiivinen hevostaito, suorittaminen, esteratsastus, kouluratsastus, kuunteleminen, kuuleminen, soundforhorses, yhteys, hevoslähtöisyys äänimaljat, vuorovaikutus, yhteys,

Hevoset äänimaljakylvyssä

Sunnuntai 22.11.2020 klo 22.31 - Maria

Mikä ihana rentouttava ilta hevosten kanssa. Olin tallilla hoitamassa äänimajoilla kahta hevosta tai oikeammin ponia :) Tämän kaksikon lisäksi tallissa asustelee parikymmentä muutakin heppaa. 

Aloitan aina hevosten kanssa äänimaljahoidot soittamalla maljoja lattialla ja lähden siitä pala kerrallaan rakentamaan hoitoa. Jokainen kerta hevosten kanssa on erilainen ja koskaan ei voi etukäteen suunnitella mitä tekee. Toki perusrunko koko kehon läpikäynnille on olemassa, mutta harvoin sen pystyy toteuttamaan kokonaan tai ainakaan oikeassa järjestyksessä. 

Tänään aloittelin ihanan valkean, herkän ponin kanssa. Vaikka viime kerralla maljat saivat olla ponin keholla, niin tänään maljojen paikka oli kehon päällä ja sivuilla, kehokosketus oli liikaa. Maljat soivat kauniisti ja harmonisesti, malja kerrallaan teimme hoitoa.

Joka kerta on löytynyt juuri se oikea malja, se jonka värähtelytaajuuteen juuri sillä hetkellä hevonen vastaa ja jota se siinä hetkessä tarvitsee. Niin tälläkin kerralla. Jäin soittelemaan tätä maljaa pidemmäksi aikaa ja kiersin kehoa. Tällä kertaa hoitoa sai vain toinen puoli, niin poni päätti. Kurotin maljaa selän yli toiselle puolelle, mutta aina poni väisti värähtelyä ja käänsi oikean puolen maljan alle. Tästä voisi tehdä pohdintaa, että toisella puolella on jotain, mikä ei ole valmis vielä vastaanottamaan hoitoa. 

Hevosten, ja kaikkien eläinten hoitamisessa on äärettömän tärkeää kuunnella mitä eläin kertoo. Mitään ei saa pakottaa. Eläin kyllä kertoo mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Vasta kun eläin on valmis vastaanottamaan hoitoa, saadaan hoidolla vaikuttavuutta.

Seuraavana hoitovuorossa oli Usko. Poni hääräsi heiniä syöden ja kaikkea nuuhkien ensimmäisen vartin eikä välittänyt isompien maljojen matalammista taajuuksista juuri lainkaan. Maljat saivat soida keholla ihan rauhassa, kun Usko hääräsi omiaan :) Vasta kun siirryin pienempään maljaan ja korkeampaan taajuuteen Usko pysähtyi ja jäi vastaanottamaan hoitoa. Hetken kuluttua myös rauha ja rentous valtasi Uskon kehon ja mielen ja se alkoi nuokkua ja alahuuli alkoi lerputtaa.

Aiemmin Usko on vahvasti rentoutunut alemmilla taajuuksilla, mutta tänään oli selkeästi enemmän hermoston ja energioiden vahvistamisen kuin lihasten hoidon tarve. Matalammat taajuudet kun hoitavat enemmän lihaksistoa ja maadottavat, korkeammat taajuudet hoitavat hermostoa, energioita ja tasapainottavat mieltä. 

Aivan erilaiset kaksi ponia hoidoissa ja kaksi hienoa kohtaamista ja hoitoa.

Samalla kun hoidin näitä kahta hurmaavaa ponia, saivat muutkin tallin asukkaat sointukylpyä. Havahduin Uskoa hoitaessani huomaamaan, että käytävällinen hevosia seisoin päät nuokkuen, korvat lurpallaan ja silmät puoli ummessa päät käytävälle päin ja nauttivat värähtelyistä. Hevoset seisoivat hievahtamatta puolisen tuntia. Kun hoito loppui alkoi kuulua heräilyn ääniä ja rentoa mutustelua ja kehon ravisteluja. 

Aika mieletön tunne, kun kymmenen hevosta nauttii äänimaljoista ja tallissa vallitsee seesteinen rauha äänimajojen soidessa.

IMG_4053.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hevonen äänimaljat äänimaljahoito sointukylpy