Tunne, Intuitio... käyttämätön voimavara

Tasapainoinen hevonen on luottavainen ja avoin. Hevonen uskaltaa ehdottaa ja tietää tulevansa kuulluksi omana aitona itsenään ja aidosti sydämestä käsin. 

Kuulluksi tuleminen ei tarkoita, että hevonen päättää kaikesta, vaan kuulluksi tuleminen on molemminpuolista. Ihmisellä on vastuu eläimestä ja silloin toki velvollisuus huolehtia eläimestä parhaalla mahdollisella tavalla. Kuitenkin on monesti hevonen osaa kertoa asioita, joita mitä ihmisen mieli pystyy ajattelemaan. 

Hevoset opettavat meille omaan intuitioon ja tunteeseen luottamista. Sitä että mielen ei tarvitse päättää vaan voi kuunnella intuitiota ja antaa sen viedä. Kaikkea ei tarvitse päättää vaan välillä voi antaa elämän viedä ja kuunnella sydäntään ja hevosta. 

Meille suorituskulttuurissa eläville ja jo koulumaailmasta lähtien suoritusten arvostukseen kasvatetuille oman intuition kuunteleminen ja kuuleminen voi olla vaikeaa ja jopa epämiellyttävää. Se voi tuntua pelottavalta… annanko tunteen viedä ja intuition ohjata, mitä jos jotain tapahtuu, mitä jos se onkin väärässä. Mieli puuttuu usein peliin ja alkaa ohjata meitä huomaamattamme. 

Kuitenkin intuitio on vahva usein käyttämätön voimavaramme. Se tunne ja voima joka asuu jokaisessa meissä sisällä ja joka pystyy tekemään päätöksiä, jotka kumpuavat aidosta itsestämme. Päätöksiä, jotka eivät perustu muiden odotuksiin tai johonkin aiemmin oppimaamme, vaan aitoon omaan sisimpämme tietoisuuteen ja siihen mitä syvällä sisimmässämme tunnemme. Kun annamme intuitiolle tilaa, alamme löytää pala palalta oman äänemme, oman itsemme ja sitä kautta aitouden. 

Hyvinvointimme perustuu aitoihin kohtaamisiin ja aitoon vuorovaikutukseen. Jos emme tunne itseämme ja emme silloin pysty käyttämään mielen päätösten lisäksi intuitiotamme. Silloin ehkä elämme muiden odotusten mukaan ja muiden tahdon varassa. Kuten ”kuuluu elää”, kuten meidän on opetettu…. Tällaisessa päätöksenteossa oma sisin, se mitä aidoimmillaan olemme, jää kuulumatta ja juuri sinulle arvokkain päätöksen teon tukipilari , intuitio, jää käyttämättä.

Se mitä olemme oppineet on arvokasta vain, jos se tukee omaa sisimpäämme. Sitä mikä tekee meidät onnelliseksi, se mikä tuo meille iloa ja mihin tunnemme intohimoa. Oppimamme ja intuitio eivät ole toisiaan poissulkevia vaan parhaimmillaan ne vahvistavat ja tukevat toisiaan. Pahimmassa tapauksessa ne ovat täysin vastakkaiset ja ristiriidassa, jolloin päätöksen teossa pitää valita kuunteleeko mieltä vai tunnetta. Ihminen on oppiva ja jokainen pystyy muuttumaan. Jos opittu ei enää vastaa omaa minää, eikä tue syvää sisintä, voi aina oppia uutta ja oppia pois vanhasta. 

Hevoset ovat sielun peili ja hevosten kanssa peilautuu nopeasti aitous ja epäaitous. Oletko läsnä mielen vai tunteen tasolla. Jos olet tunteen tasolla läsnä ja vahvasti omana itsenäsi, on hevonen myös läsnä ja mukana.

Jos olet poissaoleva ajatuksissasi, oma tunne-elämäsi on sekaisin tai  oma elämäsi on ristiriitaista, silloin hevonen vaistoaa sen, eikä pysty olemaan aidosti läsnä.Tällöin kumpikaan ei voi tuoda suhteeseen kokonaista itseään. Hevonen kuitenkin näyttää ja peilaa kokoa ajan ihmisen tunteita. Jos olet valmis kuuntelemaan ja kuulemaan niitä, hevonen pystyy tuomaan sinulle tietoa itsestäsi, jota et muuten näkisi.

Kun olet läsnä aitona itsenäsi voit kokea hevosen kanssa hetken aitoutta, jossa voit olla läsnä vain omana itsenäsi. Ei tarvitse esittää, ei tarvitse miettiä miten pitää olla tai mitä sanoa. Hevosen kanssa voi olla juuri siinä tunteessa kun sillä hetkellä on, mutta vain jos olet aidosti siinä ilman odotuksia. Jos itkettää, niin hevosen kanssa voi itkeä, jos hassututtaa voi hassutella

… kuitenkin, jos odotusarvosi on, että hevonen hoitaa sinua ja vie itkun ja pahan olon pois, voit yllättyä…. odotusarvo tuskin toteutuu… joudut luultavasti pitämään huolta itse omasta surustasi ja hevonen huolehtii itsestään. Jos sen sijaan olet aidosti sydän avoinna läsnä. Vain olet, ilman odotusta ja annat tunteen olla, hevonen luultavasti tulee tueksesi. 

Itselleni on alkanut hevosten sydänyhteysmaailma avautua toden teolla vasta viime vuosina ja äänilajojen kautta olen löytänyt uuden väylän luoda yhteyttä ja löytää rauha ja sydänten välinen tasapaino ja yhteys. 

Äänimaljojen soidessa yhteys lähtee muodostumaan kaikille ympärillä oleville, jolloin myös muut kuin hoitaja voivat kokea yhteyden. Tätä kannattaa kokeilla, jos haluaa vahvistaa sydänyhteyttän hevosiin ja löytää sen kuuntelevan aidon ystävyyden ja yhteyden, jossa molemmat ovat tasa arvoisina kohtaamisessa.

Omaan intuititioon ja tunteeseen luottamista voi harjoitella esimerkiksi kokemuksellisen valmennuksen kautta hevosten ja/tai äänimaljojen tukemana. 

Jokainen kohtaaminen on lahja ja maailma muuttuu yksi kohtaaminen kerrallaan. <3