Eilisen löytöretki äänimaljojen äärellä

Maanantai 22.5.2023 - Maria

Kevään aikana Usko on kertonut minulle monesti liiasta stressistä ja suorittamisesta. Pyytänyt ja jopa käskenyt pysähtymään. Onneksi, sillä ilman näitä pysähdyksiä elämä lähtisi sivuluisuun.

Kiireen keskellä yhteys toiseen katoaa tai heikkenee. Näin on käynyt kevään aikana minun ja Uskon välillä. Yhteys on aika ajoin ollut kadoksissa, välillä heikkona havaittavissa ja välillä vahvemmin läsnä. Yhteyteni Uskon kanssa on vuosien myötä tullut pysyvämmäksi. Vaikka yhteys saattaa olla hetken kokonaan poikki, se löytyy kyllä pian ainakin vaimeampana takaisin.

Yhteyteen tarvitaan aina kaksi. Useimmiten yhteyden heikkenemisen takana on ihmisen kiire ja stressi. Ei ehdi pysähtyä, ei ehdi hengittää, ei ehdi kuunnella eikä kuulla.

Näin meilläkin. Työkiireet tulevat tallille mukana, väsymys painaa välillä ja huoli Uskon terveydestä painoi talven yli hartioita ja sai mielen kierroksille ratkaisuja etsimään.

Jälkeenpäin olen jäänyt pohtimaan talven haasteita ja yhteyttä. Olisiko terveyden tilan pohtimisen ja suorittamisen sijaa pitänyt enemmän pysähtyä ja hengitellä, kuulla ja aistia. Olisiko suorittamisen ja aktiivisen hoitamisen sijaan enemmän pitänyt lempeästi yhteisesti tutkia tunteita ja tunnustella oloa. Rehellisesti sanottuna…en tiedä. Talvi on mennyttä ja Usko voi taas hyvin. Ehkäpä seuraavalla kerralla toimin toisin, ainakin osittain.

Viimeisten viikkojen aikana yhteys on ollut haasteissa ja nyt enemmän Uskosta kuin minusta johtuen. Kaikessa tekemisessä tuntuu, että Uskon mieli on jossain muualla. Kaikkialla muualla on kaikkea kiinnostavampaa ja ennen yhdessä tehdyt asiat eivät kiinnosta vaan mieli viuhuu kaikessa muussa…niin talutuksessa, ratsastuksessa, kuin tarhassa. 

Tätä olen paljon pohtinut ja mieleen on noussut asioita tallin laumadynamiikasta hormooneihin ja kevät hurmaan.

Viimeisin tunne tulee lauman vahtimisesta. Pihapiiriin on tullut tamma varsansa kanssa ja oma tunteeni kertoo, että Usko vahtii laumaa ja haluaa pitää varsan turvassa. Varsan hirnunta aktivoi Uskoa valtavasti ja sen kaikki aistit valpastuu. Oman ajatukseni mukaan Usko ei voi kentällä varaan lähettyvillä keskittyä ratsastajaan, koska silloin sen aistit eivät ole terävimmillään vahtimaan.

Tilanne on nyt rauhoittunut, kun varsa on ollut pihapiirissä jo viikkoja ja Usko alkaa luottaa, että varsa pysyy hengissä emänsä turvaamana. 

Tämä kevät on siis tuonut kuitenkin mukanaan sen, että pitkästä aikaa yhteytemme on ollut haasteissa minusta,ihmisestä riippumatta.

Oman hevosen äänimaljahoitaminen on vaikeampaa kuin vieraamman hevosen. Oman hevosen hoitamisessa mieli meinaa tulla tielle ja huolienergia puskee mukaan hoitoon. Hoito ulottuu tokifyysisesti kehoon aina, vaikka hoitajan mieli ei löytäisi rauhaa. Syvä yhteys ja traumojen tavoittaminen vaativat mielen hiljaisuutta ja lempeää läsnäoloa.

Eilen olin Uskon kanssa illalla tallissa kaksin. Olimme treenanneet illalla kentällä ja iltapuuhat oli jo tehty. Siinä hetkessä tuli vahva intuitio äänimaljasta ja Uskon hoitamisesta. Säilytän tallilla yhtä maljoistani tällaisia hetkiä varten.

Tulin Uskon karsinan maljan kanssa ja Usko tiesi jo mitä odottaa. Se tuli nuuhkimaan maljaa ja asettui lähelle seisomaan, ennen kuin malja oli edes soinut. Aloitin soittamisen ja  kun värähtely tavoitti Uskon, siirtyi poni lähemmäksi maljaa ja toi lavan alueen hoidettavaksi. Ihan hiljaa paikallaan Usko nautti hoidosta. Välillä korvat liikkuivat ja välillä piti ravistella ja päästää irti.

Vein maljan lanneselän alueelle ja laskin maljan Uskon keholle.

Malja soi lempeästi ja avoimena koko ajan, mutta siitä huolimatta Usko ravisteli vähän väliä ja päästi irti jumeistaan jossain syvemmällä sisällä.

Soitin maljaa puolisen tuntia ja soinnin loputtua Usko jäi paikalleen ja seisoimme siinä hiljaa vastakkain. Laitoin käteni lempeästi Uskon otsalle ja suljin silmäni. Siinä hetkessä oli kaikki.

Ei ollut minä ja Usko vaan olimme me, syvä yhteys, lempeä läsnäolo ja rauha täytti meidät. Tunsin kuinka Usko päästi irti jostain menneestä. Kuinka vastuu putosi hetkeksi harteilta ja vain olimme. Siinä hetkessä, me kaksi, yhdessä ja aidosti läsnä.

Eilen löysin jälleen itseni ja sen kultaisen langan -yhteyden- joka yhdistää minua ja Uskoa, on yhdistänyt alusta asti ja tulee varmasti yhdistämään vielä pitkään kun olemme jättäneet tämän maailman.

Näitä hetkiä vaalin, jotta muistaisin nämä hetket myös silloin, kun on haasteita ja siinä hetkessä muistaisin pysähtyä aidon läsnäolon äärelle

Sounds for Horses - suhteen rakentamisen äärellä

Perjantai 28.1.2022 - Maria

Oletko koskaan pysähtynyt pohtimaan suhdettasi itseesi ja muihin?

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miten suhteesi hevoseen on rakentunut ja millaisia askelia olette ottaneet? Mitä suhteessa on tapahtunut, miksi ja mitä se on tuonut mukanaan?

Olen huomannut pohtivani yhteyttä hevoseen ja sen myötä suhteita ja niiden merkitystä. Huomaan myös kiinnittäväni yhä enenemässä määrin huomiotani myös sitä, miten suhteemme hevoseen rakentuu ja miten suhde elää ja muuttuu ajassa.

Mitä sitten tapahtuu, kun tullaan yhteyteen toisen kanssa, kuinka rakennetaan suhdetta hevoseen ja kuinka hevonen rakentaa suhdetta meihin? Suhteen rakentaminen on kuin portaat, kivutaan porrasta yksi kerrallaan ja rakennetaan luottamusta ja yhteistä kieltä. Välillä tipahdetaan alaspäin porras tai kaksi, kun yhteys katkeaa konfliktiin. Suhteen kypsyys ja laatu vaikuttaa siihen mitä suhde kestää ja kuinka suhde toipuu yhteyden katkeamisesta. Jokaisessa suhteessa on ylä- ja alamäkiä, niin myös hevosten ja tämän varmasti jokainen hevosihminen tunnistaa.

Uskon kanssa olemme käyneet läpi monta vaihetta. Lähes viiteen yhteiseen vuoteen on mahtunut iloja, riemun hetkiä ja sydämen sykähtelyjä, toisaalta myös haasteita, kiukkua, epävarmuutta ja pelkoa.

Usko on kasvanut tässä ajassa keskenkasvuisesta pojasta aikuisemmaksi. Usko on ollut aina viisas sielu, jolla on monta elämää takana. Sisällä elää kuitenkin pikkupoika, joka meille tullessa nousi takajaloilleen jännityksestä ja hyppäsi innosta tasajalkaa ilmaan kaikilla neljällä jalalla, kun ei pysynyt nahoissaan uusien hevosystävien edessä. Fyysisten reaktioiden takana oli meille tullessa hämmentynyt pieni poika, joka oli jättänyt taakseen vanhan kodin, tutut ihmiset ja klinikan ja ruunauksen kautta siirtyi meille uuteen talliin, uusien ihmisten luo. Olen vasta myöhemmin osannut ajatella, miltä Uskosta on pitänyt tuntua, kun hän meille tuli, kuinka hämmentävää kaikki oli. Vaikka tunsin ensimmäisestä kohtaamisestamme lähtien syvää yhteyttä Uskon kanssa, oli alku molemmille hyvin tunnerikasta aikaa.

Suhteen rakentaminen alkoi pienin askelin. Jo pelkästään leikkauksesta toipuminen vaati pelkää kävelytystä, mutta muutenkin lähdimme pienin askelin tutustumaan toisiimme. Muistan, kun alkuun emme ymmärtäneet arjessa toisiamme juurikaan. Usko yritti kertoa ja minä yritin kertoa, mutta kumpikaan ei kuullut eikä tullut kuulluksi. Suhdetta lähdettiin rakentamaan aluksi arkisista asioista, haavanpudistusta ja pienet kävelyt ulkona…. siitä se lähti. Olimme silloin hevonen ja ihminen, jotka olivat yhteisellä kävelylenkillä ja tiesivät molemmat suunnilleen, mitä lenkillä kuuluu tehdä. Jokainen hetki toi meitä lähemmäs toisiamme ja jokaisena päivänä opimme lisää toisistamme.

Se minkä opin ensimmäisenä itsestäni oli epävarmuuden ja häpeän tunnistaminen ja tunnustaminen. Se ilo ja riemu, mitä Uskon meille tulo toi mukanaan, se huikea tunne, kun vihdoin sain oman ponin, se onnellisuus, kun Usko oli ensimmäisiä päiviä meillä. Nämä tunteet peittivät huolen ja epävarmuuden siitä, miten pärjään ponin kanssa. Vaikka ympärillämme oli ihania ihmisiä apuna, silti olin yksin vastuussa ponista eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin pärjätä ponin kanssa. Huomasin myös häpeän nostavan päätään, mitä jos en suoriudukaan tästä, mitä jos emme tulekaan Uskon kanssa toimeen? mitä jos ostokseni oli väärä? miten häpeällistä olisi kertoa, että epäonnistuin hankinnassa.  Epävarmuus, huoli ja hämmennys olivat molemmin puolista ja heijastui vahvasti suhteeseemme. Yhteisen arjen tekemisen kautta aloimme kuitenkin tutustua toisiimme ja tapoihimme.

Rakensimme suhdettamme porras kerrallaan. Ensimmäisenä haimme rajat, oman tilan ja toisen kunnioituksen. Tämä tapahtui arjen tekemisen kautta, sitä kautta myös löysimme toistemme rajat ja kunnioituksen. Rajojen asettaminen ja kunnioituksen ansaitseminen ei ollut itsestään selvyys ja välillä jouduimme ottamaan yhteen kovemmin. Se syvä vielä tunnistamaton yhteys kuitenkin säilyi aina taustalla, se ei katkennut rajuimmissakaan yhteenotoissa vaan toi meidät yhteen kuin taika, kerta kerran jälkeen.

Vaikka alkuun asiat tehtiin vahvasti suorituksen kautta, oli itselleni tärkeää saada myös rauhoittua ja hiljentyä Uskon kanssa. Keskittyä vain olemiseen. Näissä hetkissä oli se taika, joka vei mukanaan, yhteys tuli pala alalta näkyviin. Näissä hetkissä alkoi kuuntelu ja kuuleminen ja syvemmän yhteisen kielen muodostuminen. Tässä vaiheessa arjen rutiinit toivat meille molemmille turvaa ja struktuuria ja selkeyttä. Kun näiden rutiinien lomassa hiljennyimme kaksin illan äärelle, alkoi yhteinen kasvumme. Koimme olevamme yhdessä ja turvassa.

Ilo ja onnellisuus oli koko ajan läsnä ja epävarmuus alkoi väistyä. Myös häpeän tunne väistyi, kun jokaisessa kohtaamisessamme oli läsnä se syvä sydänyhteys, joka ensimmäisestä kohtaamisesta asti oli välillämme ollut. En vielä alkuvaiheessa osannut tätä yhteyttä tunnistaa, mutta olen ollut aina täysin varma siitä, että Uskon ja minun kuuluu olla yhdessä. Kaikki ne huikeat hetket, joita yhdessä koimme, ne ilon pirskahdukset, joita yhteiset pienet saavutuksemme vahvistivat suhdettamme. Ensimmäinen yhteinen kävelylenkki maastossa, ensimmäinen ratsastus takakentällä. Teimme paljon asioita yhdessä maastakäsin Uskon ollessa vapaana. Opimme jatkuvasti toisistamme ja teimme asioita yhdessä.

Arjen tuoksinnassa yhteys rakentui, mutta myös välillä rikkoontui. Olimme kohdassa, jossa olimme kiivenneet muutaman askelman suhteemme portailla, meillä oli yhteistä kieltä ja olimme turvassa, pystyimme toimimaan yhdessä ja tukemaan ja hoivaamaan toisiamme. Usko on ollut tukipilarini välillä hyvin kaoottisenkin arjen keskellä. Usko ja talli ovat olleet se paikka, jossa olen aina voinut olla oma itseni. Paikka jossa voin hengittää ja tuntea vapaasti. Uskon kanssa olen tuntenut itseni vapaaksi. Vapaaksi velvoitteista ja rooleista. Olen aina kertonut Uskolle tunteistani avoimesti. Itse koen, että on tärkeä sanottaa tunteita, koska hevonen aistii tunteet vahvasti ja jos tunnetta yrittää peitellä, on ulkoinen olemus ristisriidassa sisäisen tunteen kanssa ja hevonen vaistoaa sen.

Joskus yhteys rikkoontuu. Kommunikaatio katkea tai emme löydä sanoja tai kanavia viestiä. Meillä Uskon kanssa suurimmat kommunikaatio katkokset ovat olleet niissä kohdin, kun olemme suorittaneet. Ratsastaessa olemme olleet eniten erillämme ja ilman yhteistä kieltä. Jälkeenpäin olen löytänyt yhteiseltä alkutaipaleeltamme monia pieniä yhteyden katkeamisia, mutta jo alussa toki huomasin ne suurimmat, koska ne johtivat usein täydelliseen hämmennykseen ja epävarmuuteen Uskolla ja sitä kautta Uskon reaktiot olivat rajuja ja löysin itseni maneesin hiekalta. Näiden tapausten jälkeen aloin tunnistaa itsessäni pelkoa. Se hiipi välillä ilon ja onnen ohi, se peitti välillä alleen riemun, jota olin tuntenut. Pelko rajoitti ja pelko toi mukanaan epävarmuuden. Pelko myös heijastui Uskoon. Ainoa, jolle pystyin pelostani kertomaan, oli Usko. Saattaa olla, että joku ystävistä tai valmentajista näki yhteistyössämme pelon, mutta itse en sitä kenellekään kertonut. En voinut, enkä halunnut. Pelon tuoma epävarmuus olisi varmasti hälventynyt nopeammin, jos olisin siitä puhunut, mutta päätin toisin. Aika ja paluu perusasioihin auttoi. Teimme paljon maastakäsin yhdessä ja rakensimme jälleen yhteistä kieltä ja sovimme rajoja. Pelko ja epävarmuus hälvenivät pienin askelin sitä kautta, kun lähdimme kulkemaan taas yhteistä polkua ja jälleenrakentamaan suhdettamme porras kerrallaan.

Mitä enemmän vietimme yhdessä aikaa, sen enemmän ymmärsimme toisiamme ja kipusimme portaita takaisin turvallisuuden tunteen kautta sinne, missä voimme olla yhdessä toisiimme luottaen.

Uskon kanssa opin ymmärtämään hevosia syvemmin, aloin löytää hevosen aidon kuuntelemisen ja luottamuksemme vahvistui. Pelot hälvenivät ja vaikka epävarmuus aika ajoin hiipi ilon keskelle, se ei saanut minua valtaansa vaan hiipui pois luottamuksen ilmapiirissä.

Luottamuksen kautta opin tuntemaan sitä oikeaa Uskoa. Sitä mikä piilee uhon ja egon alla, sitä vanhaa sielua, joka on viisas ja tasapainoinen, utelias ja kekseliäs. Sitä, joka oli ensimmäisellä tapaamiskerralla luonut yhteyden sydämeeni ja joka oli ollut piilossa nämä ensimmäiset yhteiset vuodet. Opin kuulemaan ja kuuntelemaan. Luottamuksen kautta opin myös sallimaan ja kysymään.

Aiemmin suhdettamme kannattelivat rutiinit ja rajat, selkeys ja sitä kautta tuleva turva. Kun turvaa oli riittävästi, syntyy luottamus, joka mahdollistaa rutiinien rikkomista, kuulemista ja kysymistä. Syvä luottamus sallii syvemmän yhteyden, jossa ei turvata rajoihin ja raameihin, ei nojata raja-aitoihin eikä turvata ulkopuolelta tuleviin sääntöihin, vaan kuullaan ja kuunnellaan, ehdotetaan ja hyväksytään. Kunnioitetaan ehdoitta ja valitaan yhdessä olo.

Syväyhteys rakentuu pala kerrallaan ja pienin askelin. Syvempi yhteys rakentuu vain silloin, jos molemmat valitsevat yhteisen matkan. Yhteys rakentuu yhteisen tutkimusmatkan läpi yhteisiksi kokemuksiksi leikistä ja oivalluksesta ja sitä kautta koko suhde hitsautuu ja tiivistyy. Matkalla tulee edelleen kommunikaatio katkoksia, yhteys katkeaa ja välillä yhteinen kieli on hukassa. Enää katkokset eivät kuitenkaan ole suuria, eivätkä reaktiot voimakkaita. Joskus kieritään alas portaita ohi luottamuksen ja turvan ja yhteisen kielen. Yhteinen aiempi kokemus turvasta ja luottamuksesta kantaa yli ymmärtämättömyys hetkien ja portaat kiivetään ylös lähes yhtä nopeasti, kuin kierittiin alas.

Viimeisen vuoden aikana olemme Uskon kanssa molemmat selkeästi valinneet yhdessä kulkemisen. Yhteytemme on vahvistunut ja syventynyt, kuulemme ja kuuntelemme toisiamme. Koen itseni edelleen yhtä onnelliseksi kuin silloin, kun Usko tuli meille. Tässä hetkessä onnen takana on epävarmuuden, pelon ja häpeän sijaan luottamus ja syvä sydänyhteys. Yhteisen polkumme aikana olemme kasvaneet yhteen, juurtuneet maahan ja toisiimme… hevosesta ja ihmisestä on tullut hevosikko.

Sounds for Horses -Kokemuksia äänimaljojen ääreltä osa 5.

Maanantai 4.10.2021 - Maria

Sain viestin ystävältäni. Hän oli kokeillut soittaa äänimaljaa hevostensa kanssa ensimmäistä kertaa. 

Ystäväni oli aloittanut rauhallisesti ja matkan päästä maljan soittamisen ja kuunnellut ja havainnoinut hevostaan tarkasti. Hevonen oli aistinut ensin majan värähtelyn matkan päästä ja pienen hetken malttanut rauhoittua. Rauhoittumisen jälkeen hevonen oli alkanut ravata ja heitellä päätään. Hevonen oli aikansa ravannut lähes holtittomastiympäri tarhaa hyvän tovin, ennen kuin rauhoittui matkan päähän ja jäänyt ottamaan vastaan maljan hoitavan värähtelyn. Hoitoa kesti vain hetken, jonka jälkeen hevonen lähti pois maljojen värähtelyn vaikutuspiiristä 

Varsinkin ensimmäisellä kerralla reaktiot saattavat hämmentää hevosen tuntevaa henkilöä. Normaalisti paikallaan seisova rauhallinen hevonen alkaakin tutkia paikkoja tai kulkea ympäri levottomasti. Toisaalta normaalisti aktiivinen hevonen saattaa pysyä paikallaan kuin naulittuna pitkänkin tovin.

Äänimaljojen ääni ja värähtely luovat tuntemuksia, joita hevonen ei normaalissa arjessaan kohtaa. Kuitenkin värähtely on luonnollista ja hevonen kokee värähtelyn miellyttävänä, kunhan värähtelyn voimakkuus on miellyttävä ja taajuus hevoselle sopiva hevosen sen hetkiseen olotilaan.

Hevonen usein purkaa hoidon aiheuttamaa hämmennystä erilaisin sijaistoiminnoin. Kun värähtely alkaa vaikuttaa lihaksistoon ja hermostoon, on hevoselle luontaista purkaa tuntemuksia liikkeeseen. Kuten ihmisillä, oletettavasti myös hevosilla äänimaljat nostavat esiin myös tunteita ja niiden käsittelyyn hevosella liittyy myös vahvasti fyysisyys.

Kun hevosta hoidetaan äänimaljoin, on tärkeä tunnistaa, mitä mikäkin reaktio tarkoittaa ja mitä hevonen milloinkin viestii. Samalla pitää myös huolehtia sekä hevosen että ihmisen turvallisuudesta, koska reaktiot saattavat olla voimakkaita ja totutusta käyttäytymisestä poikkeavia.

Enemmän on vähemmän tässäkin ja hoidettaessa käytetään mieluummin vain yhtä maljaa ja hoitaminen kannattaa lopettaa tai kasvattaa maljan ja hevosen välistä etäisyyttä heti kun hevonen osoittaa merkkejä hoidon riittävyydestä.

Äänimaljat on väylä syvempään hevosen tuntemiseen ja yhteyden luomiseen hevosystävän kanssa ja jos äänimaljat tuntuvat omalta jutulta, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla oman hevosystävän kanssa äänimaljojen vaikutusta. 

Hevonen kyllä kertoo mitä haluaa ja kuinka paljon, kunhan me ihmiset vaan pysähdymme kuulemaan💛

Sounds for Horses -Kohtaamisia Perhoslaaksossa

Sunnuntai 15.8.2021 - Maria

Käännyn päätieltä puiden reunustamalle hiekkatielle, ajan laidunten ohi ja jo tässä kohtaa voin tuntea ajan pysähtymisen, paikan rauhan. On raikas elokuinen aamu. Aurinko paistaa sateen jäljiltä ja nurmi vihertää sateen raikkaana.

Näen hevoset laiduntamassa tien vieressä, peurat kulkevat toisella laitumella.Hevoset eivät kiinnitä minuun juurikaan huomiota, vaan jatkavat laiduntamista kaikessa rauhassa. Ajan tallin pihalle ja tunne vahvistuu, lempeä energia kietoo minut syleilyyn ja ylleni laskeutuu levollisuus. Tässä paikassa on jotain maagista.

Olen saapunut Perhoslaaksoon (My Butterfly Walley), paikkaan josta olen osannut vain haaveilla. Täällä hevoset laiduntavat yhtenä laumana suuressa pihatossa ja laumassa vallitsee harmonia ja rauha. 

Olemme tulleet tänne äänimaljahoitaja kurssilaisten kanssa kokemaan hevosten maagista maailmaan ja hoitamaan lauman hevosia. 

Hevoset syövät rauhassa laitumen perällä, kun menemme portista laitumelle. Meillä on äänimaljat mukanamme ja muutama äänimalja soi vaimeasti auringon säteiden lämmittäessä sateista heinikkoa. Äänimaljojen soinnit kietoituvat toisiinsa.

Lauma alkaa havahtua ja hevoset laukkaamaan rintamana meitä kohti. Hevosten energian aistii jo kaukaa. Se on vahvaa ja lempeää, hoivaavaa ja tarvitsevaa, leikkisää ja vakavaa. Puolessa matkassa hevoset hiljentävät vauhtia ja tulevat uteliaina luoksemme. Ne hakeutuvat soivien äänimaljojen äärelle, osa lähelle ja osa hieman kauemmaksi, koko lauma on ympärillämme. Mikä huumaavan tunne, samalla kuplivan onnellinen ja lempeän rauhallinen. 

Jokainen hevonen on oma persoonansa ja jokaisella on oma tarina ja viesti kerrottavana. Hevosilla on luontainen kyky valita ihmisistä juuri se, joka pystyy tukemaan ja auttamaan hevosta hänen omissa tunteissaan tai se, jonka hevonen kokee tarvitsevan tukea. Äänimaljat vahvistavat soinnillaan ja värähtelyllään ihmisten ja hevosten välistä yhteyttä ja hoitavat sekä hevosta että ihmistä juuri siinä hetkessä kun hoitoa tarvitaan. 

Laitumen ylle laskeutuu kaunis rauhallinen energia, jossa jokaisella on turvallinen ja hyvä olla. Jokainen tulee kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. 

Siinä hetkessä hevonen tulee viereeni ja painaa päänsä päätäni vasten. Siinä hetkessä olemme yhtä, ymmärrämme toisiamme, tunnemme toisemme. Lempeät soinnut ja värähtely kietoo meidät omaan kuplaamme. Hevosen herkkyys ja voima ovat läsnä. Siinä hetkessä ei tarvita sanoja, tunnemme mitä toinen kertoo, kuulemme toisemme. Olemme tässä, nyt, vain me kaksi. Siinä hetkessä on kaikki.

Sounds for Horses -Kokemuksia äänimaljojen ääreltä osa 4.

Perjantai 30.7.2021 - Maria

Usko on ollut helteiden jälkeen hieman jumissa selästään. Uskolla on rakenteestaan johtuva kohta lanneselästä, joka reagoi aika helposti sekä lämpötilan vaihteluihin että erilaiseen treeniin. Pahimmillaan Uskolla jumiutuu ristilinja vasemmasta takajalasta yli lanneselän ja oikeaan lapaan. Aiemmin tuo ristilinja on aiheuttanut jopa epäpuhtautta liikkeessä, mutta nykyään tunnistamme jäykkyyttä todella pienestä ja hoidan Uskoa sekä ennalta ehkäisevästi että akuuttiin lihaskireytaan äänimaljahoidolla.

Huomasimme lihasjäykkyyttä lanneselän alueella jo pari päivää sitten, selkä vetreytyi ja rentoutui liikunnan ja sopivan jumpan avulla. Kuitenkin vertyminen alkoi kestää normaalia pidempään. 

Eilen hoidin Uskoa äänimaljoilla ja keskityin hoidossa lihaksistoon. Soitin matalilla taajuuksilla ja koska Usko on tottunut äänimaljahoitoihin, hoidin matalilla taajuuksilla myös niin, että maljat olivat kiinni kehossa. 

Usko reagoi alkuun matalaan taajuuteen siirtymällä hieman kauemmaksi värähtelystä, selkeästi matalin taajuus heti alussa oli liikaa, joten vaihdoin hieman korkeampaan, mutta kuitenkin lihaksistoa hoitavaan taajuuteen. Tämä sopi paremmin ja pääsin hoitamaan sekä selkää, lanneselkää että takajalan lihaksistoa. Tämän lisäksi hoidin lapojen alueet. 

Hoidin Uskoa myöhempään iltasella ja hoito aika jäi aiottua lyhyemmäksi, koska heinät tulivat ja päädyin lopettamaan ennen iltaheiniä. Jäin pohtimaan, oliko hoito riittävä ja miten syvälle 30 minuutin hoidolla lihaksistossa pääsee. 

Seuraavana päivänä Usko liikkui rennosti ja vertyminen ei vienyt tavallista pidempään. Poni oli rennon letkeä eikä puoli eroja juuri huomannut. Illan hoito oli aukaissut syntyneitä jumeja ja tästä on hyvä jatkaa. 

Jatkossa pitää tiivistää äänimaljojen terveyttä ylläpitävää hoitoa ja hoitaa Uskoa 1-2 viikon välein, jolloin toivottavasti vältymme erilaisilta pahemmilta lihasjumeilta.

Sounds for Horses -Kokemuksia äänimaljojen ääreltä osa 3.

Perjantai 23.7.2021 - Maria

Sain viestin ystävältäni. He olivat kokeilleet soittaa äänimaljoja hevosten kanssa ensimmäistä kertaa. Äänimaljat on väylä syvempään hevosen tuntemiseen ja yhteyden luomiseen hevosystävän kanssa ja jos äänimaljat tuntuvat omalta jutulta, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla oman hevosystävän kanssa äänimaljojen vaikutusta. 

Hevosten kanssa äänimaljahoitoa tai sointukylpyä tehdessä on tärkeää aloittaa rauhallisesti ja matkan päästä maljojen soittaminen sekä ennen kaikkea kuulla hevosta. Niin tässäkin tapauksessa ystäväni oli tehnyt. Hevonen oli aistinut ensin majoja matkan päästä ja pienen hetken malttanut rauhoittua. Rauhoittumisen jälkeen hevonen oli alkanut ravata ja heitellä päätään. 

Varsinkin ensimmäisellä kerralla reaktiot saattavat hämmentää hevosen tuntevaa henkilöä. Normaalisti paikallaan seisova rauhallinen hevonen alkaakin tutkia paikkoja tai kulkea ympäri levottomasti. Toisaalta normaalisti aktiivinen hevonen saattaa pysyä paikallaan kuin naulittuna pitkänkin tovin.

Äänimaljojen ääni ja värähtely luovat tuntemuksia, joita hevonen ei normaalissa arjessaan kohtaa. Kuitenkin värähtely on luonnollista ja hevonen kokee värähtelyn miellyttävänä, kunhan värähtelyn voimakkuus on riittävän matala ja taajuus hevoselle miellyttävä.

Hevonen usein purkaakin hoidon aiheuttamaa hämmennystä erilaisin sijaistoiminnoin. Kun värähtely alkaa vaikuttaa lihaksistoon ja hermostoon, on hevoselle luontaista purkaa tuntemuksia liikkeeseen. Kuten ihmisillä, oletettavasti myös hevosilla äänimaljat nostavat esiin myös tunteita ja niiden käsittelyyn hevosella liittyy myös vahvasti fyysisyys.

Kun hevosta hoidetaan äänimaljoin, on tärkeä tunnistaa, mitä mikäkin reaktio tarkoittaa ja mitä hevonen milloinkin viestii. Samalla pitää myös huolehtia sekä hevosen että ihmisen turvallisuudesta, koska reaktiot saattavat olla voimakkaitakin ja totutusta käyttäytymisestä poikkeavia.

Enemmän on vähemmän tässäkin ja hoidettaessa käytetään mieluummin vain muutamaa maljaa ja hoitaminen kannattaa lopettaa heti kun hevonen osoittaa merkkejä hoidon riittävyydestä.

Hevonen kyllä kertoo mitä haluaa ja kuinka paljon, kunhan me ihmiset vaan pysähdymme kuulemaan💛

Sounds for Horses -Kokemuksia äänimaljojen ääreltä osa 2.

Tiistai 6.7.2021 - Maria

Kohtasin hurmaavan issikan alkuviikosta. Paikka, jossa hän asui oli iso pihatto-laidun yhdistelmä, jossa tunnelma oli harmoninen ja yhdeksän hevosen lauma oli todella tasapainoinen. Laumaan kuului sekä vanhempia issikoita että pari nuorta varsaa, issikoiden lisäksi laumassa oli myös lämminverihevonen. 

Kun saavuin tallille, paikasta huokui lämpö ja rauha, mutta samalla herkkyys. Hevoset nuokkuvat kesän lämmössä ja pieni tuulenvire toi vaihtelua kuumuuteen. Peura pistäytyi tallin pihalla. 

Kun menimme talliin ja tallin yhteydessä olevaan pihattoon, lauma tuli sinne uteliaina ja vettä hakemaan. Miten ihana oli olla hevosten ympäröimänä keskellä harmonista laumaa. Siinä hetkessä tunsin maadottuvani entisestään juurilleni, ja koin vahvan läsnäolon ja yhteyden hevosiin, maahan ja itseeni. 

Lauman hengatessa pihatossa sisällä, otimme issikka tamman seinän toiselle puolelle äänimaljahoitoon. Tamma oli vapaana tilassa ja seinän toisella puolella oli tuttu lauma. 

Hoidon aikana tamma välillä rauhoittui ja haki hoitoa, tutki nenällään maljoja ja painoi päänsä lähelle maljaa. Hoidon edetessä hän alkoi myös selkeästi näyttää niitä paikkoja, mistä halusi hoidettavan. Tamma antoin äänen ja värähtelyjen hoitaa, aivan kuin äänimaljat olisivat maailman luonnollisin asia. Välillä kuitenkin piti purkaa uuden hoidon tuomaa hämmennystä sijaistoimintoon, jolloin tamma hamusi kaikkea mitä löysi ja tutki kaikki mahdolliset sopukat tilassa. Kun hoito oli lopuillaan ja äänet vaimenivat, tamma jäi nuokkumaan hetkeksi ja hakeutui ihmisten luokse, kuin hakien kosketusta. 

Hoidon jälkeen tamma palasi pihaton puolelle laumaan ja kaverit tulivat jo ovelle vastaan :) Kun tammaa oli hoidettu, oli muu lauma saanut samalla sointukylpyä seinän toiselle puolelle. Äänimaljojen vaikutus ei rajoitu pelkästään hoidettavaan vaan vaikutusalue on laaja, jopa seinän taakse ja useamman karsinan päässä olevat hevoset rentoutuvat äänimaljojen soidessa. 

Lauman siirtyessä takaisin ulos ja laitumelle lämminverihevonen selkeästi jäi jälkeen, meidän ihmisten kanssa. Hän viestitti selkeästi, että hän haluaisi myös hoitoa. Ihan herkkä, kaunis hevonen toi näkyville oman tarpeensa ja toiveensa. Tässä hetkessä harmillisesti hoitoon ei ollut mahdollisuutta, mutta ehkä ensi kerralla :)

...sillä tästä tallista tulette varmasti kuulemaan Sounds for Horses tapahtumien ja kurssien tiimoilta. Nellyn talli on aivan mieletön paikka… yhtä mieletön kuin sen omistaja ja hevoset.  … stay tuned ja tarkkaile Sounds for Horses tapahtumia...

Sounds for Horses -Kokemuksia äänimaljojen ääreltä osa 1.

Maanantai 28.6.2021 - Maria

Tapasimme hevosen kanssa tarhassa. Hevosen kanssa ollaan tuttuja useamman hoitokerran jälkeen. Tällä hevosella on uskomaton kyky kertoa asioita, hän osaa kertoa hyvinkin tarkkaan mitä haluaa ja mistä pitää hoitaa ja jos joku tuntuu huonolta, on sekin hyvin selvästi sanoitettu, hän poistuu paikalta.

Hevonen oli vastassa portilla ja pysyi luonani koko sen ajan kun asettelin maljoja maahan liinalle. Ihan kuin olisi osannut odottaa hoitoa.

Maljat alkoivat soida, aloitin kahdesta ääneltään ja värähtelyltään matalimmasta. Hevonen toi päätään lähemmäs maljoja, tuli suoraan maljojen luokse ja laski päänsä maljojen viereen. Hevonen viesti selkeästi, että tänään hän haluaa hoitoa. 

Jatkoin soittamista vain yhdellä pienemmällä, mutta edelleen matala taajuuksisella maljalla. Sen sointi ja värähtely on kehoa hoitavaa, mutta hevoselle usein taajuudeltaa suurta maljaa miellyttävämpää. Hevonen toi päänsä aivan maljan lähelle ja halusi koskettaa maljaa nenällään. Hän hamusi maljaa ja siirteli päätään niin, että malja sointi ja värähtely vaikutti eri kohdissa päätä.

Tunnelma oli rauhallinen, selkeästi hevonen halusi hoitoa pään alueelle, päänsärkyyn. Hoito ei ollut alussa pelkästään hyvän tuntuista vaan aiheutti ristiriitaisia tunteita hevosessa. Hoito lievensi kipua ja auttoi kipuun, mutta hoidon värähtelyn ei ollut rentouttava vaan selkeästi alkuun tuntui kipukohdissa erilaiselta, oudolta. Hevonen ei kuitenkaan väistynyt, lähtenyt pois vaan pysyi paikoillaan ja piti päänsä maljojen lähellä kaikesta huolimatta. 

Nousin ylös maasta maljan kanssa koko ajan soittaen. Hevonen seurasi päällään tiiviisti perässä ja hamusi maljaa ja halusi, että malja koskettaa päätä. Hevonen haki kohtaa, jossa maljan sointi ja värähtely auttaa parhaiten. Hän heilutti päätään ja vaihtoi asentoa, kunnes löysi oikean kohdan. Malja soi hevosen nenäluulla, aivan kiinni päässä ja hevonen lepäsi rauhassa värähtelyssä hyvän tovin. Ilme alkoi rentoutua ja hengitys hidastui, kipu selkeästi lieventyi.

Kun oli aika vaihtaa hoitokohtaa, hevonen taas haki aikansa sopivaa kohtaa kunnes alkoi nojata otsallaan rintaani ja käteni oli hevosen pään ympärillä ja malja soi kurkun alla. Tässä oli hyvä levähtää ja ottaa vastaan hoitoa. Hevonen rauhoittui ja rentoutui sylissä maljan soidessa. Tunsin kuinka energia virtasi maljojen ja kehoni kautta hevoseen hoitaen ja hoivaten hevosen päätä ja kehoa. Hevonen uskalsi nojata, päästää hetkeksi irti ja vain olla, kipu oli helpottanut hetkeksi niin, että pystyi rentoutumaan. Tunsin kuinka hevonen päästi hetkeksi irti… irti kivusta, irti paineesta, irti kaikesta ja vain oli. Levollisena ja turvassa.

Hoidon jatkuessa hevonen halusi äänimaljojen värähtelyä edelleen vain pään alueelle. Kun maassa soi kaksi maljaa ja hevonen toi päänsä maljojen väliin. Pään molemmilta puolilta tuleva värähtely tuntui hyvältä ja selkeästi hoiti kipua, tässä oli hyvä olla.

Yksittäinen malja soi välillä nenäluulla, välillä silmien alla ja välillä kurkun alla. Hevonen itse haki aina uuden hyvän paikan maljalle. Vielä uudestaan hevonen asetteli päänsä vasten rintaani ja malja soi kurkun alla. Levollisuus ja rauha vallitsi ympärillämme, siinä lempeyden ja kivuttomuuden tilassa, jonka malja soinnillaan loi.

Hoito oli poikkeuksellisen pitkä ja intensiivinen. Puoli tuntia ilman, että hevonen otti yhtään taukoa hoidosta. Päinvastoin hakeutui aina lähemmäs ja haki aina uutta kohtaa hoidolle. Usein hoito kestää 45-60 min ja siinä ajassa hevonen ottaa useamman tauon siirtymällä kauemmaksi maljojen vaikutuspiiristä. Heti hoidon jälkeen hevonen näytti erilaiselta, ilme ja olemus olivat rauhoittuneet ja levolliset. 

Hoidon aikana hevonen sai kokemuksen kivuttomuudesta tai ainakin kivun merkittävästä vähenemisestä. Hevonen sai rentoutua ja rauhoittua turvallisessa ja hoitavassa äänien ja värähtelyn energioissa. Sai hetken levon kivusta. 

Jonkun hetken kuluttua hoidosta, hevosesta alkoi huomata hienoista levottomuutta, ihan kuin hevonen ei olisi tiennyt miten olla ja yritti purkaa oloaan puremalla putkiaitaa ja tönimällä ja hankaamalla päätään ihmisiä vasten. Koska hoito laittaa liikkeelle solutasolla aineenvaihduntaa ja rentouttaa lihaksistoa ja hermostoa, on hoidon jälkeen usein joko täysin rentoutunut olo tai olo, että täytyy järjestellä kehon palikat uudelleen. 

Yrittikö hevonen hakea liikkeellä helpotusta oloon… Oma ajatukseni on, että hoidon jälkeen olo oli parempi kuin ennen hoitoa, mutta keho oli ollut niin intensiivisessä hoidossa, että solutason värähtely muutokset ja päänalueen kivun muuttuminen aiheutti levottomuutta heti hoidon jälkeen. Hoidon jälkeen kipukokemus on erilainen ja suurimmassa osassa tapauksia kipukokemus vähenee hoidon aikana merkittävästi ja kipu on hoidon jälkeen vaimeampi kuin ennen hoitoa. Hevonen haki hoidon jälkeen turvaa levottomuuteensa omistajalta ja halusi päätään rapsuteltavan ja silitettävän. Silitykseen ja rapsutukseen hevonen rentoutui ja rauhoittui.

Hevosen kivussa on meille ihmisille vielä tuntematonta aluetta ja sitä tutkitaan paljon. Miten hevonen ilmentää kipua ja miten pystymme kivun kokemusta arvioimaan eri tavoin. Onneksi hevosen ja eläinten kipu yleensäkin on saanut paljon huomiota. Siitä puhutaan paljon ja siihen kiinnitetään huomiota. Äänimaljojen avulla voimme tarjota eläimille helpotusta kipuun ja lepoa kroonisesta kivusta.

Jokainen meistä oppii joka päivä uutta hevosesta ja hevosen tunteista ja kivusta. Kun vaan muistaa pysähtyä tuntemaan, aistimaan ja kuulemaan.

Epätasapainosta tasapainoon -hevosen kokonaisvaltainen hyvinvointi

Maanantai 3.5.2021 - Maria

Hevosen reagoidessa poikkeavasti käytöksellään, puhutaan usein hevosen hyvinvoinnista  lihaskireyksinä ja akuuteina tai kroonisina kiputiloista. Kyse on kuitenkin kokonaisvaltaisesta hyvin- tai pahoinvoinnista. Kun hevonen(tai mikä tahansa eläin) reagoi näkyvästi käytöksellään, on hyvinvoinnissa tapahtunut jo suurempi muutos. Pakoeläimenä hevonen pyrkii piilottamaan kipunsa mahdollisimman pitkään ja pitkittynyt kipu tuo mukanaan kokonaisvaltaisempaa huonovointisuutta.

Otetaan esimerkiksi ratsuhevonen, jolla on ratsastettu ja treenattu useampi päivä viikossa ja opeteltu samalla uutta. Hevonen on joutunut normaalia raskaampaan treeniin, jonka seurauksena aerobinen energian tuotanto lihaksistossa ei riitä vaan siirrytään anaerobiseen energian tuotantoon. Tällöin lihaksiston aineenvaihdunta kuormittuu ja vaatii kuormituksen purkamiseen palautumisen. Jos sama tehdään seuraavana päivänä, ei lihaksisto ole päässyt riittävästi palautumaan ja lihaksisto kuormittuu entisestään anaerobisen energian tuotannon seurauksena. Tästä seuraa lihaksiston kiputiloja ja lihasjumeja.

Kun hevosella joku lihas on kiputilassa/jumissa, vaikuttaa se koko kehoon. Hevonen välttää kiputilaisen lihaksen käyttöä ja joutuu kompensoimaan lihaksen tarvetta muilla kehon lihaksilla ja liikunta elimillä. Kun hevonen liikkuu epätasapainossa vaikuttaa epäsuhtainen liike myös hermostoon ja luurankoon. Yhden tai useamman lihaksen käytön välttely kuormittaa muuta lihaksistoa enemmän ja aiheuttaa ylimääräistä rasitusta luustolle. Jumissa oleva lihas saattaa puristaa hermoja ja epätasapainoinen liike aiheuttaa hermopinteitä muualle kehoon. Luonnostaan kiputilainen hevonen liikkuu normaalia vähemmän, mikä taas vaikuttaa aineenvaihduntaan ja sen toimintaan. Kun liikkuva eläin liikkuu vähemmän, on aineenvaihdunta hitaampaa. Kun aineenvaihdunta hidastuu, hidastuu myös lihaksiston aineenvaihdunta ja sitä myöten lihaksen paraneminen hidastuu. Kun aineenvaihdunta hidastuu, vaikuttaa se kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja sitä kautta hevosen mielialaan ja mielen hyvinvointiin. Hevosen elimistö on kokonaisvaltaisesti epätasapainossa. Kun elimistö on epätasapainossa, vaikuttaa se myös mieleen j amielen hyvinvointiin ja stressin siretokykyyn ja sitä kautta stressitasoihin.

Ylläkuvatun esimerkin tilanne vaatii pitkän ajan kehittyäkseen ja hevonen on monessa kohdin indikoinut vointiaan. Jotta hevosemme voisivat kokonaisvaltaisesti hyvin, meidän ihmisten on kuultava mitä hevoset meille kertovat. Intuitiivinen hevostaito auttaa ymmärtämään hevosta ja hevosen viestejä sekä luomaan aitoa läsnäolevaa yhteyttä hevoseen. Hevosen tasapainoisen hyvinvoinnin ylläpitäjänä ja palauttajana Äänimaljojen värähtely toimii kokonaisvaltaisesti. Äänimaljahoidot värähtely ja sointi rentouttavat ja tasapainottavat kehoa ja auttavat kehoa, hermostoa ja mieltä palautumaan. Hoidoilla pystytään tasapainottamaan epätasapainossa olevaa kehoa ja ylläpitämään kokonaisvaltaista tasapainoa kehossa. 

Pidä huolta ystävästä -hevosen palautuminen

Lauantai 17.4.2021 klo 21.06 - Maria

Hevonen on pakoeläin ja luonto on tehnyt hevosen kohdalla vahvan jalostustyön, jotta vahvimmat yksilöt selviytyivät. Harjoituksessa on tarkoituksena hyödyntää hevosen luontaisia ominaisuuksia ja vahvistaa niitä, jotta päästään parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Harjoittelussa suorituksen parantamiseksi avainasemassa on hapensaanti eli hengitys ja elimistön kyky kuljettaa happea ja lihaksiston energian tuotanto. Hevosen elimistön hapen kuljetuskykyyn vaikuttaa pernan kyky varastoida punasoluja ja vapauttaa niitä tarpeen mukaan verenkiertoon. Punasolut kuljettavat happea elimistössä. 

Hevosen lihaksisto koostuu kahdenlaisista lihassoluista. Hitaat lihassolut toimivat energian tuotannoltaan aerobisesti, eli käyttävät energian tuotantoon keuhkojen kautta elimistöön tulevaa happea. Nopeiden lihassolujen energian tuotanto on anaerobista eli lihas tuottaa energiaa ilman happea. 

Kovassa harjoituksessa ja kilpailusuorituksen aikana lihaksistossa on töissä molemmat lihassolutyypit sen mukaan, kuinka hengityksestä verenkiertoon tuleva hapen määrä riittää kattamaan lihaksiston energiantuotannon tarpeen. Kun tehdään töitä alueella, jossa hengityksen kautta saadaan riittävästi happea lihaksiston energia tarpeeseen, on käytössä hitaat lihassolut. Tällöin lihaksiston energian tuotanto on tehokkaampaa mutta hitaampaa. 

Kun lihaksen rasitus on kovaa, on solun energian tarve suurempi kuin mitä hitaat lihassolut pystyvät tuottamaan. Tällöin käyttöön tulee nopeat lihassolut, jotka pystyvät tuottamaan energiaa anaerobisesti ja nopeammin ja ilman happea. 

Harjoituksen ja kilpailun aikana käytetään eri lihaksen energiantuotanto tapoja riippuen treenin kestosta ja raskaudesta. 

Anaerobisen harjoitusosan aikana energian tuotannon lopputuotteena syntyy lihaksistoon maitohappoa. Maitohappo hajoaa jatkuvasti elimistössä vety- ja laktaatti-ioneiksi. 

Lihaksiston kipukokemus on monimutkainen mekanismi, mutta todennäköisesti kipukokemus syntyy, kun maitohapon hajoamistuotteena syntyvät vetyionit laskevat veren pH arvoa. Tällöin lihassolun poistaessa maitohappoa, happamuus solun ympärillä kasvaa ja aiheuttaa kipukokemuksen. Kun hevosen elimistön aineenvaihdunta toimii parhaalla mahdollisella tavalla, lihaksiston aineenvaihdunta pystyy pilkkomaan maitohappoa tehokkaasti  ja sitä kautta maitohapon pilkkoutuminen pois lihaksistosta nopeutuu. Mitä tehokkaammin aineenvaihdunta toimii, sitä tehokkaammin elimistö työskentelee myös veren happamuus tasapainon palauttamiseksi. 

Raskaamman harjoituksen ja kisasuorituksen aikana maitohappoa syntyy lihassoluissa enemmän kuin elimistö pystyy hajottamaan ja tällöin maitohappoa kertyy lihaksistoon. 

Maitohapon poistuminen ja veren pH tasapainon palautuminen lihaksistosta vaatii hyvin toimivan aineenvaihdunnan ja lepoa lihaksistolle.  Näin lihaksisto ehtii palautua harjoituksesta ja seuraavassa harjoituksessa tai kisoissa lihaksisto pystyy maksimisuoritukseen. 

Palautumista voi ja kannattaa tukea lihasten levon aikana. Palautumista tukemalla voidaan sekä lyhentää palautumisaikaa että vähentää hevosen lihaksistosta aiheutuvaa kipukokemusta. 

Äänimaljahoidon vaikuttavuus palautumiseen perustuu aineenvaihdunnan parantamiselle lihaksistossa ja koko elimistössä. Samalla hoito rentouttaa lihaksistoa ja muuta elimistöä sekä edistää kisan aiheuttaman stressin purkautumista tasapainottamalla hermostoa.

kuva c @darcyscastlequeen

Pieniä ihmeitä ... Sleeping Beauty

Torstai 1.4.2021 - Maria

Hevosen äänimalja hoidoissa tapahtuu pieniä ihmeitä…. luodaan sydän yhteyksiä, tuodaan rentoutta ja tasapainoa hevoselle. 

Hoidin valkoista kaunotarta, joka oli kipeytynyt selästään. Kipu tuo aina hevoselle stressiä ja se vaikuttaa koko kehoon. Omistajan kanssa sovimme hoidosta, että hoidetaan kolmen hoidon sarjalla ja katsotaan mitä tapahtuu. Hoitosarjan aikana hevosta hoidettiin myös eläinlääkärin toimesta ja mm. hieronnalla. Äänimaljahoito sopii hyvin tukemaan muita hoitoja ja rauhoittamaan kehot ja mieltä kiputiloissa sekä stressaavien hoitotilanteiden jälkeen. Äänimaljahoito ei koskaan korvaa eläinlääkärin hoitoa, vaan on osa hevosen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin hoitoja.

Ensimmäisellä hoitokerralla kaunotar selkeästi näytti kohdat, jossa kipu oli. Kun soivan maljan vei lähelle kipukohtaa, hevonen väisti. Maljojen soidessa kaunotar ei kuitenkaan paennut kokonaan värähtelyä ja ääntä vaan siirtyi vain hieman kauemmaksi ottamaan hoitoa vastaan. Hoidon edetessä kipukohtiin sai viedä maljan lähemmäksi ja puolessa välissä hoitoa kaunotar selkeästi rentoutui selästään, laski päänsä alas ja huokaisi raskaasti. Äänet ja niiden värähtely oli tehnyt tehtäväänsä ja kivuliaat kohdat olivat saaneet siinä hetkessä tarvittavan hoidon. Tämän jälkeen hoito jatkui keholla maljoja kuljetellen ja reaktiot olivat huomattavasti lievempiä ja hevonen selkeästi nautti hoidosta. Värähtely ja äänet olivat rauhoittaneet ja rentouttaneet sekä lihaksistoa että hermostoa ja kivusta stressaantunutta kehoa ja mieltä.

Myöhemmin illalla sain viestin, että kaunotar oli normaalista poiketen jo alkuillasta paneutunut makuulle ja uneksi:) … mistä lie uneksinut… :) … sleeping beauty ...kipua selkeästi saatiin hoidettu ja kivusta kuormittunut keho ja mieli pääsi lepäämään myös unen kautta.

Äänimaljahoidoissa hoidon aikana on useita eri vaiheita. Aktiivisemmissa vaiheissa haetaan tasapainoa ja sitä, mistä rentous löytyy ja rentoutumishetkinä päästetään irti vanhasta ja rauha laskeutuu hoitoon. Vaiheita voi olla useampia peräkkäin ja eri hevoseilla vaiheet ja reaktiot vaihtelevat suurestikin. Kuitenkin suurimmalle osalle tulee jossain vaiheessa rentoutuminen. Hevosesta riippuen hetki voi olla hyvinkin lyhyt ja reaktio pieni. Toisilla rentoutuminen on lähes koko hoidon ajan, sen tasot vian vaihtelevat.

Hoitokertojen välillä on myös paljon eroja saman hevosenkin kohdalla. Jokainen kerta on oma ainutlaatuinen kokemuksensa ja koskaan ei voi etukäteen täysin tietää mitä hoito tuo tullessaan tai mihin hioitokohtaan keskitytään. Se mitä jokaisessa tekemässäni hoidossa on olu yhteistä on yhteyden syntyminen, syvemmän sydän yhteyden, jossa hevonen voi olla oma itsensä ja saa päästää irti, ei tarvitse pinnistellä ja olla valppaana. Joskus sydänyhteys kestää läpi hoidon ja olemme yhtä yhteisessä kuplassamme. Joskus yhteys on pieniä hienoja hetkiä hoidon lomassa.

Jokainen kohtaaminen on yhtä arvokas ja jokainen hetki vie hoidettavaa kohti kokonaisvaltaista tasapainoa.

Tunne, Intuitio... käyttämätön voimavara

Sunnuntai 28.3.2021 - Maria

Tasapainoinen hevonen on luottavainen ja avoin. Hevonen uskaltaa ehdottaa ja tietää tulevansa kuulluksi omana aitona itsenään ja aidosti sydämestä käsin. 

Kuulluksi tuleminen ei tarkoita, että hevonen päättää kaikesta, vaan kuulluksi tuleminen on molemminpuolista. Ihmisellä on vastuu eläimestä ja silloin toki velvollisuus huolehtia eläimestä parhaalla mahdollisella tavalla. Kuitenkin on monesti hevonen osaa kertoa asioita, joita mitä ihmisen mieli pystyy ajattelemaan. 

Hevoset opettavat meille omaan intuitioon ja tunteeseen luottamista. Sitä että mielen ei tarvitse päättää vaan voi kuunnella intuitiota ja antaa sen viedä. Kaikkea ei tarvitse päättää vaan välillä voi antaa elämän viedä ja kuunnella sydäntään ja hevosta. 

Meille suorituskulttuurissa eläville ja jo koulumaailmasta lähtien suoritusten arvostukseen kasvatetuille oman intuition kuunteleminen ja kuuleminen voi olla vaikeaa ja jopa epämiellyttävää. Se voi tuntua pelottavalta… annanko tunteen viedä ja intuition ohjata, mitä jos jotain tapahtuu, mitä jos se onkin väärässä. Mieli puuttuu usein peliin ja alkaa ohjata meitä huomaamattamme. 

Kuitenkin intuitio on vahva usein käyttämätön voimavaramme. Se tunne ja voima joka asuu jokaisessa meissä sisällä ja joka pystyy tekemään päätöksiä, jotka kumpuavat aidosta itsestämme. Päätöksiä, jotka eivät perustu muiden odotuksiin tai johonkin aiemmin oppimaamme, vaan aitoon omaan sisimpämme tietoisuuteen ja siihen mitä syvällä sisimmässämme tunnemme. Kun annamme intuitiolle tilaa, alamme löytää pala palalta oman äänemme, oman itsemme ja sitä kautta aitouden. 

Hyvinvointimme perustuu aitoihin kohtaamisiin ja aitoon vuorovaikutukseen. Jos emme tunne itseämme ja emme silloin pysty käyttämään mielen päätösten lisäksi intuitiotamme. Silloin ehkä elämme muiden odotusten mukaan ja muiden tahdon varassa. Kuten ”kuuluu elää”, kuten meidän on opetettu…. Tällaisessa päätöksenteossa oma sisin, se mitä aidoimmillaan olemme, jää kuulumatta ja juuri sinulle arvokkain päätöksen teon tukipilari , intuitio, jää käyttämättä.

Se mitä olemme oppineet on arvokasta vain, jos se tukee omaa sisimpäämme. Sitä mikä tekee meidät onnelliseksi, se mikä tuo meille iloa ja mihin tunnemme intohimoa. Oppimamme ja intuitio eivät ole toisiaan poissulkevia vaan parhaimmillaan ne vahvistavat ja tukevat toisiaan. Pahimmassa tapauksessa ne ovat täysin vastakkaiset ja ristiriidassa, jolloin päätöksen teossa pitää valita kuunteleeko mieltä vai tunnetta. Ihminen on oppiva ja jokainen pystyy muuttumaan. Jos opittu ei enää vastaa omaa minää, eikä tue syvää sisintä, voi aina oppia uutta ja oppia pois vanhasta. 

Hevoset ovat sielun peili ja hevosten kanssa peilautuu nopeasti aitous ja epäaitous. Oletko läsnä mielen vai tunteen tasolla. Jos olet tunteen tasolla läsnä ja vahvasti omana itsenäsi, on hevonen myös läsnä ja mukana.

Jos olet poissaoleva ajatuksissasi, oma tunne-elämäsi on sekaisin tai  oma elämäsi on ristiriitaista, silloin hevonen vaistoaa sen, eikä pysty olemaan aidosti läsnä.Tällöin kumpikaan ei voi tuoda suhteeseen kokonaista itseään. Hevonen kuitenkin näyttää ja peilaa kokoa ajan ihmisen tunteita. Jos olet valmis kuuntelemaan ja kuulemaan niitä, hevonen pystyy tuomaan sinulle tietoa itsestäsi, jota et muuten näkisi.

Kun olet läsnä aitona itsenäsi voit kokea hevosen kanssa hetken aitoutta, jossa voit olla läsnä vain omana itsenäsi. Ei tarvitse esittää, ei tarvitse miettiä miten pitää olla tai mitä sanoa. Hevosen kanssa voi olla juuri siinä tunteessa kun sillä hetkellä on, mutta vain jos olet aidosti siinä ilman odotuksia. Jos itkettää, niin hevosen kanssa voi itkeä, jos hassututtaa voi hassutella

… kuitenkin, jos odotusarvosi on, että hevonen hoitaa sinua ja vie itkun ja pahan olon pois, voit yllättyä…. odotusarvo tuskin toteutuu… joudut luultavasti pitämään huolta itse omasta surustasi ja hevonen huolehtii itsestään. Jos sen sijaan olet aidosti sydän avoinna läsnä. Vain olet, ilman odotusta ja annat tunteen olla, hevonen luultavasti tulee tueksesi. 

Itselleni on alkanut hevosten sydänyhteysmaailma avautua toden teolla vasta viime vuosina ja äänilajojen kautta olen löytänyt uuden väylän luoda yhteyttä ja löytää rauha ja sydänten välinen tasapaino ja yhteys. 

Äänimaljojen soidessa yhteys lähtee muodostumaan kaikille ympärillä oleville, jolloin myös muut kuin hoitaja voivat kokea yhteyden. Tätä kannattaa kokeilla, jos haluaa vahvistaa sydänyhteyttän hevosiin ja löytää sen kuuntelevan aidon ystävyyden ja yhteyden, jossa molemmat ovat tasa arvoisina kohtaamisessa.

Omaan intuititioon ja tunteeseen luottamista voi harjoitella esimerkiksi kokemuksellisen valmennuksen kautta hevosten ja/tai äänimaljojen tukemana. 

Jokainen kohtaaminen on lahja ja maailma muuttuu yksi kohtaaminen kerrallaan. <3

Kuiskaus, kuuntelu...sydänyhteys

Keskiviikko 24.3.2021 - Maria

Kuiskaaja, kuuntelija...kuuntele hevostasi, tulkitse ilmeistä ja eleitä, mieti mitä hevosesi sinulle kertoo. Jossain vaiheessa kuvittelin, että hevoskuiskaaja ja hevoskuuntelija (horse listener, horse whisperer) ovat sitä mitä kohti haluan mennä. Haluan oppia ymmärtämään hevosia, oppia hevosten kieltä ja osata kommunikoida niiden kanssa paremmin ja syvemmällä tasolla, kuin aiemmin. Edelleen haluan kuiskata ja kuunnella, mutta matkalla löysin jotain, joka on vielä paljon enemmän. 

Kuuntelija on aktiivinen kuuntelua suorittava henkilö. Kuuntelijan mielentilasta ja energioista riippuen kuuntelu voi olla joko nopea kuuntelu, josta mieli tekee nopeat johtopäätökset ja siirtyy toimintaan tai hitaampaa aktiivista kuuntelua, jossa mieli jatkuvasti työstää kuulemaansa. Kuunteleminen on hyvä asia, mutta vain silloin kun vastapuoli tulee aidosti kuulluksi ja kuulluksi omista lähtökohdistaan ilman ennakko odotuksia tai asenteita. Hevosten ja ihmisten kohtaamisissa usein ihmisen mieli on asioiden edellä. Syynä ehkä kiire tai ennakko odotukset. Myös tunteet ja aiemmat kokemukset ohjaavat usein sitä mitä kuulemme. 

Kiireisen työpäivän jälkeen suoraan tallille, autossa mietittynä miten tänään treenataan ja mitä treenin jälkeen laitetaan ruuaksi… tällä energialla ja niillä ajatuksin hevosen karsinaan, harjaus, varusteet ja ratsastamaan…. Missä vaiheessa hevosta ehtii kuunnella, missä vaiheessa hevonen tulee kuulluksi. Hevonen saattaa kääntää takapuolensa ihmistä kohti satulaa tuodessa, satula laitetaan selkään. Hevonen saattaa maneesin ovella ”heittäytyä hankalaksi” eikä halua mennä sisään, hoputetaan hevonen sisään… halusiko hevonen jo karsinassa kertoa, että tänään ei jaksaisi ihmistä kantaa, tänään ei treeni tunnu hyvältä. Maneesin ovella hevonen ehkä vielä kerran halusi viestittää, että ei tänään, ei tunnu hyvältä. 

Monta kertaa hevonen viestittää meille toiveitaan, tahtoaan. 

Hevonen tuo esiin iloaan ponkaisemalla ilosta ilmaan. Hevonen haluaisi leikkiä ja haastaa ihmistä leikkiin mukaan. Silloin ihminen usein käskee olla kiltisti, käyttäytyä ja opettaa hevosta olemaan paikallaan ja kiltisti.

Hevosen kuunteleminen on tärkeää, kuuleminen vielä tärkeämpää.

Hevosten maailmassa kuuleminen ja kuulluksi tuleminen on vain yksi osa. Suurempi merkitys on aidolla yhteydellä. Tämä yhteys on sydänyhteys, joka lähtee kultalangan lailla sydämestä sydämeen ja yhdistää hevosen ja ihmisen tavalla, jossa molemmat ovat yhtä, tasavertaisesti ja toisiaan kunnioittavasti. 

Sydänyhteyden voi löytää jokainen, joka haluaa olla aidosti läsnä ja pysähtyä kuuntelemaan ja kuulemaan sydämellään hevosta. Aito yhteys tarvitsee aikaa ja rauhaa, kiireettömyyttä. Aidossa yhteydessä ja kohtaamisessa tavoitteet ja ennakko odotukset on riisuttu pois. Jäljellä on vain ihminen ja hevonen ja mitä vaan voi tapahtua <3

Ne hetket kun saa olla yhtä hevosen kanssa yhtä, yhteisessä kuplassa. Juuri sellaisena kuin siinä hetkessä on. Niissä hetkissä on jotain maagisen kaunista ja koskettavaa.

Kauniita kohtaamisia ja todellista sydän yhteyttä voi harjoitella ja äänimaljat tuovat harjoitteluun tukea. Näissä hetkissä hevonen ja ihminen ovat yhdessä äänimaljojen soidessa ympärillä. Äänimaljat luovat yhteisen tilan, kuplan, jossa aika pysähtyy ja jäljelle jää vain ääni, ihminen ja hevonen. Rauhassa, yhdessä, läsnä.

Hevonen on lempeä ja hyväntahtoinen eläin, joka haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään. Puutteineen ja vahvuuksineen, ihan niin kuin me ihmiset. Hevonen aistiin kärpäsen ihollaan ja kuulee pienimmätkin rasahdukset. Hevonen on kaikessa herkkyydessään vahva ja haluaa olla yhteydessä sekä toisiin hevosiin että muihin eläviin olentoihin. Yhteys Ihmisiin onnistuu vain, jos me ihmiset maltamme pysähtyä ja avata sydämemme hevoselle. Tuntea ja laskea suojaukset ja odotukset, kuulemme hevosen. Vain silloin aito kohtaaminen kahden sydämen välillä on mahdollista. 

Annetaan sydän yhteyksille mahdollisuus… kiireetöntä talli viikonloppua <3

Aito ystävyys

Lauantai 6.2.2021 - Maria

Olen viimeaikoina pohtinut paljon aitoa kohtaamista ystävyyteen liittyen. Mitä on aito ystävyys, miten ystävyys eroaa kaveruudesta. Miten tunnistaa ystävän ja miten olla ystävä, aidosti.

Itse ajattelen, että aito ystävyys vaatii molemmin puolisen kunnioituksen ja hyvän tahdon sekä vuorovaikutuksen, läsnäolon ja aidon toisen kohtaamisen ja kohdatuksi tulemisen. Ystävyys on yhteisiä tarinoita, yhteisiä kokemuksia, ajatusten jakamista ja yhdessä vietettyä aikaa... Aika paljon vaaditty ystävyydeltä varsinkin nyky maailmassa, jossa elämä on hektistä ja koko ajan pitäisi olla yhteydessä monelle taholle eri kanavissa ja samalla pyörittää arjen tehtäviä. 

Ystävyys on arvokasta ja sitä pitäisi muistaa vaalia. Siitä saa voimaa, mutta siinä pitää muistaa myös jakaa omastaan. Ystävyys on two-way-street, yksipuolinen ystävyys ei ole ystävyyttä lainkaan vaan toisen hyväntahtoisuuden hyväksikäyttöä. Jos ystävyys ottaa enemmän kuin antaa, niin silloin ei ole kyse ystävyydestä, vaan jostain ihan muusta. 

Suorittamiseen taipuvaisena tyyppinä alan helposti suorittaa myös ystävyyttä. Pitäisi aina tehdä ja mennä, mutta itse asiassa pysähtyneisyyden hetkistä ja yhdessä vietettystä ajasta ilman agendaa on ehdottomasti löytynyt parhaita hetkiä niin ihmis- kuin eläinystävänkin kanssa. Se hiljainen tuokio teekupposen ääressä, läsnäolo ilon tai surun hetkellä, rupattelutuokio aurinkotuolissa kokemuksia vaihtaen tai hengaillu hömpötellen ja vedet silmissä nauraen.

Aika ajoin ystävyys muuttuu, muuttaa suuntaa tai syvenee, jopa katkeaa. Syitä on yhtä monta kuin on ystävyksiä. Joskus elämän vaiheet erottavat, joskus ystävyys on yksipuolista ja sen huomaa vasta aikojen kuluttua. Joku ystävyys on tiivis ja elämän mittainen, mutta useimmiten ystävyys tulee johonkin tiettyyn elämän kohtaan, elämän tilanteeseen tai mutokseen ja ystävyyden tarkoitus on olla siinä hetkessä ja juuri sen ajan kuin se elämän vaihe kestää. Sen jälkeen ystävysten on tarkoituskin siirtyä eteenpäin ja erkaantua. Ystävyys voi loppua kokonaan tai vaihtua kaveruudeksi tai tuttavuudeksi, facebook kaveruudeksi. Ystävyys voi katketa kokonaan tai pitkän hiljaiselon jälkeen löytää uuden elämän. Kaikki tämä kuuluu ystävyyteen eikä yhtä oikeaa ystävyyden mallia ole olemassa.

Itse arvostan ystävyyttä valtavasti ja koen olevani etuoikeutettu, kun minulla on ystäviä. Ystäviä, joiden kanssa tavataan harvakseltaan, mutta jatketaan siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin ja niitä, jotka ovat tiiviimmin arjessa mukana jakamassa puolin ja toisin elämää. 

Kun aloin miettiä kaikkia suunnattoman hienoja kohtaamisia ja ystäviä, huomasin kuinka onnekas olen, kuinka rikasta elämää olen saanut elää kaikkien ihanien ystävien kanssa, joita olen kohdannut. Suurin osa ystävistä liittyy johonkin elämän vaiheeseen, jossa polkumme ovat menneet hetken yhteiseen suuntaan ja siinä kohdin olemme jakaneet ystävinä elämäämme. Hienoja ystävyydeksi syventyneitä kohtaamisia on ollut koulussa, opiskeluaikana, työelämässä, puistossa lasten ollessa pieniä, lasten koulumaailmasta, päiväkodeista, harrastuksista ja toki talleilta. Ihania ystäviä olen kohdannut myös erilaisilla kursseilta ja tapahtumista. Suurin osa ystävyyksistäni on hiipunut, katkennut, jäänyt taustalle. Silti jokainen kohtaaminen ja ystävyys on ollut suunnattoman arvokas ja vaalin jokaista sydämessäni aina. Jokaisella ystävyydellä on ollut myös tarkoitus ja se on vienyt polkuani oikeaan suuntaan ja toivon ja uskon, että olen itse voinut tuoda saman kokemuksen kaikille kohtaamilleni ystäville. 

Itse olen saanut yhden aikuisiän hienoimista ja yhdistävimmistä kokemuksista  yhteisessä äänimaljahoidossa ystäväni kanssa. Äänimaljahoito oli meille molemille silloin uuttaa ja olin halunnut pidempään kokeilla sitä. Sain houkuteltua ystäväni mukaan, kun ostin hänelle lahjakortin syntymäpäivälahjaksi ;) Parihoitona toteutettua äänimaljahoitoa varten makasimme joogamatoilla lattialla ja äänimaljat olivat jalkopäässämme. Hoitaja soitti maljoja sekä kehoillamme, että ympärillämme. Maljojen äänimaailma ja värähtelyt rentouttivat ja alkoivat viedä minua. Olen kokenut samaa meditaatiossa ja rumpumatkoilla, mutta en koskaan ole kokenut tätä kenekään kanssa, aina vain yksin. Hoidon aikana ja sen jälkeen tunsin ystävyytemme syventyneen ja siirtyneen tasolle, jossa aitous on entistä enemmän läsnä ja vasta silloin tunnistin, että itselläni oli ollut tässä ystävyydessä aidointa minuuttaa suojaava suojakilpi edessä. Suojakilpi liittyi selkeästi suorittamiseen ja siihen, että aina pitää näyttää pärjäävänsä vaikka mikä olisi. Tässä kohtaa äänimaljojen soidessa ja värähdellessä kilpi laskeutui alas ja tunsin, että tässä ystävyydessä pystyn olemaan todella aidosti oma itseni.... mikä hassuinta, en ole tätä kertonut ystävälleni, mutta tulkoon se nyt tässä hänellekin kerrottua :) ... kiitos että olet!

Hevoset äänimaljakylvyssä

Sunnuntai 22.11.2020 klo 22.31 - Maria

Mikä ihana rentouttava ilta hevosten kanssa. Olin tallilla hoitamassa äänimajoilla kahta hevosta tai oikeammin ponia :) Tämän kaksikon lisäksi tallissa asustelee parikymmentä muutakin heppaa. 

Aloitan aina hevosten kanssa äänimaljahoidot soittamalla maljoja lattialla ja lähden siitä pala kerrallaan rakentamaan hoitoa. Jokainen kerta hevosten kanssa on erilainen ja koskaan ei voi etukäteen suunnitella mitä tekee. Toki perusrunko koko kehon läpikäynnille on olemassa, mutta harvoin sen pystyy toteuttamaan kokonaan tai ainakaan oikeassa järjestyksessä. 

Tänään aloittelin ihanan valkean, herkän ponin kanssa. Vaikka viime kerralla maljat saivat olla ponin keholla, niin tänään maljojen paikka oli kehon päällä ja sivuilla, kehokosketus oli liikaa. Maljat soivat kauniisti ja harmonisesti, malja kerrallaan teimme hoitoa.

Joka kerta on löytynyt juuri se oikea malja, se jonka värähtelytaajuuteen juuri sillä hetkellä hevonen vastaa ja jota se siinä hetkessä tarvitsee. Niin tälläkin kerralla. Jäin soittelemaan tätä maljaa pidemmäksi aikaa ja kiersin kehoa. Tällä kertaa hoitoa sai vain toinen puoli, niin poni päätti. Kurotin maljaa selän yli toiselle puolelle, mutta aina poni väisti värähtelyä ja käänsi oikean puolen maljan alle. Tästä voisi tehdä pohdintaa, että toisella puolella on jotain, mikä ei ole valmis vielä vastaanottamaan hoitoa. 

Hevosten, ja kaikkien eläinten hoitamisessa on äärettömän tärkeää kuunnella mitä eläin kertoo. Mitään ei saa pakottaa. Eläin kyllä kertoo mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Vasta kun eläin on valmis vastaanottamaan hoitoa, saadaan hoidolla vaikuttavuutta.

Seuraavana hoitovuorossa oli Usko. Poni hääräsi heiniä syöden ja kaikkea nuuhkien ensimmäisen vartin eikä välittänyt isompien maljojen matalammista taajuuksista juuri lainkaan. Maljat saivat soida keholla ihan rauhassa, kun Usko hääräsi omiaan :) Vasta kun siirryin pienempään maljaan ja korkeampaan taajuuteen Usko pysähtyi ja jäi vastaanottamaan hoitoa. Hetken kuluttua myös rauha ja rentous valtasi Uskon kehon ja mielen ja se alkoi nuokkua ja alahuuli alkoi lerputtaa.

Aiemmin Usko on vahvasti rentoutunut alemmilla taajuuksilla, mutta tänään oli selkeästi enemmän hermoston ja energioiden vahvistamisen kuin lihasten hoidon tarve. Matalammat taajuudet kun hoitavat enemmän lihaksistoa ja maadottavat, korkeammat taajuudet hoitavat hermostoa, energioita ja tasapainottavat mieltä. 

Aivan erilaiset kaksi ponia hoidoissa ja kaksi hienoa kohtaamista ja hoitoa.

Samalla kun hoidin näitä kahta hurmaavaa ponia, saivat muutkin tallin asukkaat sointukylpyä. Havahduin Uskoa hoitaessani huomaamaan, että käytävällinen hevosia seisoin päät nuokkuen, korvat lurpallaan ja silmät puoli ummessa päät käytävälle päin ja nauttivat värähtelyistä. Hevoset seisoivat hievahtamatta puolisen tuntia. Kun hoito loppui alkoi kuulua heräilyn ääniä ja rentoa mutustelua ja kehon ravisteluja. 

Aika mieletön tunne, kun kymmenen hevosta nauttii äänimaljoista ja tallissa vallitsee seesteinen rauha äänimajojen soidessa.